Lue keskustelun säännöt.
Miten saan oman jaksamisen kuntoon ja burnoutin pois?
07.10.2022 |
Huomaan olevani aivan loppu. En jaksa oikein mitään ja pinna on kireällä koko ajan. Hermostun pikkuasioista. Olen yrittänyt hoitaa omaa jaksamista ulkoilulla, vitamiineilla ja rentoutumalla jossain vaahtokylvyssä tms iltaisin. Eipä auta yhtään nämä. Burnoutin syynä on raskas pikkulapsiarki, huonohko parisuhde, työttömyys, rahahuolet, huoli maailmantilanteesta.
Kommentit (34)
Jos jollain olisi vielä ideoita ja vinkkejä, olisin kiitollinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin että suurin ongelma johon kaikki kytkeytyy on se että joudut istumaan kotona päivät pitkät pyörittämässä lapsiperhearkea. Ymmärrän ettei kunnon töitä tällä hetkellä löydy, mutta olisiko mahdollista löytää edes kausiluontoista kiireapuhommaa tai osa-aikaisia hommia? Uskon että mielialasi piristyisi valtavasti kun pääsisit edes hieman kotoa ulos. Lisäksi se että olet työelämässä kiinni voisi auttaa löytämään jatkotyöpaikkoja.
En usko että rahaongelmat ratkeaisivat heti kiireapulaisen hommissa, mutta uskon että auttaisi edes osaan ongelmia ja olisi samalla väylä paremmille työmarkkinoille.
Vaihtoehtoisesti kehottaisin harkitsemaan jonkin harrastuksen tai vapaaehtoistyön aloittamista: mitä vain jotta pääsisit ulos kotoa tuulettumaan välillä.
Olen korkeasti koulutettu, lisensiaatti, ja urataustaa mm. tutkijatyöstä. Ikä 40. Kiireapulaisen työt ei välttämättä auttaisi minua takaisin uralle. Ja olen hakenut useita työpaikkoja, ns. matalamman koulutustason, joissa ei vaadita maisteritutkintoa. En ole päässyt yhteenkään haastatteluun niissä, ja työhön on aina valittu joku opiskelija tai minua paljon matalammin koulutettu. Ap
Hei, ymmärrän toki että tilanne on hankala. Sen sijaan näkisin kuitenkin että erialan töistä on silti se hyöty ettet jää kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle, vaikka ymmärrän tietenkin että haluaisit etupäässä oman alan töitä. Itse ainakin olisin valmis tekemään muutakin kuin oman alan hommaa tilapäisesti, jos vaihtoehtona olisi mahdollisuus jymähtää kokonaan kotosalle.
Ikäsyrjintää esiintyy valitettavasti monella alalla, usein etenkin jos haastattelija on hakijaa nuorempi. Toki joissain hommissa etsitäänkin mahdollisemman nuoria henkilöitä "riistettäväksi" kun he harvemmin tietävät paljoa työlainsäädännöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin että suurin ongelma johon kaikki kytkeytyy on se että joudut istumaan kotona päivät pitkät pyörittämässä lapsiperhearkea. Ymmärrän ettei kunnon töitä tällä hetkellä löydy, mutta olisiko mahdollista löytää edes kausiluontoista kiireapuhommaa tai osa-aikaisia hommia? Uskon että mielialasi piristyisi valtavasti kun pääsisit edes hieman kotoa ulos. Lisäksi se että olet työelämässä kiinni voisi auttaa löytämään jatkotyöpaikkoja.
En usko että rahaongelmat ratkeaisivat heti kiireapulaisen hommissa, mutta uskon että auttaisi edes osaan ongelmia ja olisi samalla väylä paremmille työmarkkinoille.
Vaihtoehtoisesti kehottaisin harkitsemaan jonkin harrastuksen tai vapaaehtoistyön aloittamista: mitä vain jotta pääsisit ulos kotoa tuulettumaan välillä.
Olen korkeasti koulutettu, lisensiaatti, ja urataustaa mm. tutkijatyöstä. Ikä 40. Kiireapulaisen työt ei välttämättä auttaisi minua takaisin uralle. Ja olen hakenut useita työpaikkoja, ns. matalamman koulutustason, joissa ei vaadita maisteritutkintoa. En ole päässyt yhteenkään haastatteluun niissä, ja työhön on aina valittu joku opiskelija tai minua paljon matalammin koulutettu. Ap
Vielä tuosta omalle alalle takasipääsystä vähän. Valitettavasti moni erikoisala on kovin nihkeä palkkaamaan henkilöä josta ovat epävarmoja, esimerkkinä juuri vanhempainvapaalta palaava (koska ajattelevat että hetihän perään pukkaa lisää lapsia). Omassa tuttavapiirissä henkilöt ovat onnistuneet työllistymään takaisin omalle alalleen tinkimällä sijainnista: eräs ystäväni muutti vuodeksi "korpeen" jotta saisi oman alansa hommia cv:hen, jonka jälkeen saikin kotikaupungistaan parempia saman alan hommia. Tätä ennen kukaan ei edes kutsunut häntä haastatteluun :(
En nyt ehdota että muuttaisit toiselle puolelle Suomea, mutta olisiko vaihtoehtona joku oman alan työpaikka kauempana, mutta jossa saisi pitää osan viikosta etäpäivinä? Vaihtoehtona ehkä yliopistolle paluu johonkin huonosti palkattuun osa-aikaiseen hommaan, mikäli semmoisia sattuisi olemaan? Mitä tahansa cv:tä koristamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin että suurin ongelma johon kaikki kytkeytyy on se että joudut istumaan kotona päivät pitkät pyörittämässä lapsiperhearkea. Ymmärrän ettei kunnon töitä tällä hetkellä löydy, mutta olisiko mahdollista löytää edes kausiluontoista kiireapuhommaa tai osa-aikaisia hommia? Uskon että mielialasi piristyisi valtavasti kun pääsisit edes hieman kotoa ulos. Lisäksi se että olet työelämässä kiinni voisi auttaa löytämään jatkotyöpaikkoja.
En usko että rahaongelmat ratkeaisivat heti kiireapulaisen hommissa, mutta uskon että auttaisi edes osaan ongelmia ja olisi samalla väylä paremmille työmarkkinoille.
Vaihtoehtoisesti kehottaisin harkitsemaan jonkin harrastuksen tai vapaaehtoistyön aloittamista: mitä vain jotta pääsisit ulos kotoa tuulettumaan välillä.
Olen korkeasti koulutettu, lisensiaatti, ja urataustaa mm. tutkijatyöstä. Ikä 40. Kiireapulaisen työt ei välttämättä auttaisi minua takaisin uralle. Ja olen hakenut useita työpaikkoja, ns. matalamman koulutustason, joissa ei vaadita maisteritutkintoa. En ole päässyt yhteenkään haastatteluun niissä, ja työhön on aina valittu joku opiskelija tai minua paljon matalammin koulutettu. Ap
Hei, ymmärrän toki että tilanne on hankala. Sen sijaan näkisin kuitenkin että erialan töistä on silti se hyöty ettet jää kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle, vaikka ymmärrän tietenkin että haluaisit etupäässä oman alan töitä. Itse ainakin olisin valmis tekemään muutakin kuin oman alan hommaa tilapäisesti, jos vaihtoehtona olisi mahdollisuus jymähtää kokonaan kotosalle.
Ikäsyrjintää esiintyy valitettavasti monella alalla, usein etenkin jos haastattelija on hakijaa nuorempi. Toki joissain hommissa etsitäänkin mahdollisemman nuoria henkilöitä "riistettäväksi" kun he harvemmin tietävät paljoa työlainsäädännöstä.
Taisin kirjoittaa epäselvästi, ei ollut tarkoitus. Yritin sanoa, että olen hakenut muitakin kuin oman alan töitä ja myös niitä matalan koulutustason töitä, mutta en ole päässyt edes haastatteluun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin että suurin ongelma johon kaikki kytkeytyy on se että joudut istumaan kotona päivät pitkät pyörittämässä lapsiperhearkea. Ymmärrän ettei kunnon töitä tällä hetkellä löydy, mutta olisiko mahdollista löytää edes kausiluontoista kiireapuhommaa tai osa-aikaisia hommia? Uskon että mielialasi piristyisi valtavasti kun pääsisit edes hieman kotoa ulos. Lisäksi se että olet työelämässä kiinni voisi auttaa löytämään jatkotyöpaikkoja.
En usko että rahaongelmat ratkeaisivat heti kiireapulaisen hommissa, mutta uskon että auttaisi edes osaan ongelmia ja olisi samalla väylä paremmille työmarkkinoille.
Vaihtoehtoisesti kehottaisin harkitsemaan jonkin harrastuksen tai vapaaehtoistyön aloittamista: mitä vain jotta pääsisit ulos kotoa tuulettumaan välillä.
Olen korkeasti koulutettu, lisensiaatti, ja urataustaa mm. tutkijatyöstä. Ikä 40. Kiireapulaisen työt ei välttämättä auttaisi minua takaisin uralle. Ja olen hakenut useita työpaikkoja, ns. matalamman koulutustason, joissa ei vaadita maisteritutkintoa. En ole päässyt yhteenkään haastatteluun niissä, ja työhön on aina valittu joku opiskelija tai minua paljon matalammin koulutettu. Ap
Vielä tuosta omalle alalle takasipääsystä vähän. Valitettavasti moni erikoisala on kovin nihkeä palkkaamaan henkilöä josta ovat epävarmoja, esimerkkinä juuri vanhempainvapaalta palaava (koska ajattelevat että hetihän perään pukkaa lisää lapsia). Omassa tuttavapiirissä henkilöt ovat onnistuneet työllistymään takaisin omalle alalleen tinkimällä sijainnista: eräs ystäväni muutti vuodeksi "korpeen" jotta saisi oman alansa hommia cv:hen, jonka jälkeen saikin kotikaupungistaan parempia saman alan hommia. Tätä ennen kukaan ei edes kutsunut häntä haastatteluun :(
En nyt ehdota että muuttaisit toiselle puolelle Suomea, mutta olisiko vaihtoehtona joku oman alan työpaikka kauempana, mutta jossa saisi pitää osan viikosta etäpäivinä? Vaihtoehtona ehkä yliopistolle paluu johonkin huonosti palkattuun osa-aikaiseen hommaan, mikäli semmoisia sattuisi olemaan? Mitä tahansa cv:tä koristamaan?
Olen periaatteessa avoin myös työlle muualla kuin kotipaikkakunnalla, jossa tosin on Suomen isoimmat työmarkkinat. Mutta puolison työt on täällä, hän ei voi tehdä etää ja on unelmien työpaikassaan. Eli hän ei voi muuttaa. Ei toisaalta suostu siihen, että jätän lapset hänelle ja muutan itse, eikä toisaalta suostu vastaamaan lapsista arjet. Minun ammatissa ei voi tehdä kuin jonkun päivän viikossa etää, joten työpaikalla on käytävä aika usein eli asuttava melko lähellä. Jokin huono osa-aikainen juttu yliopistolla olisi erittäin tervetullut ja tykkäisin, mutta eipä ole sellaista tullut vastaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri! On ollut todella raskas vuosi. Mulla on kotona 2v ja koliikkivauva. Lisäksi kelvoton mies. Rahasta nyt ei varsinaisesti tiukkaa.
Mutta siis olin niin loppu, kokoajan paloi hermot vaikkei mitään sen suurempaa edes tapahtunut, mutta pienikin asia laukaisi tiuskimisen ja huutamisen. Olin ihan viittä vailla pakkaamassa tavarat ja lähtemässä yksin vaan pois.
Neuvolasta ohjasivat psyk sh:n juttusille ja sieltä pääsin eteenpäin psykologille. Samaan aikaan sain muutaman juttelukerran maria-akatemian kautta. En olis uskonut kuinka paljon muille juttelu voi auttaa. Nyt olen saanut itseni nostettua pahimmasta kuppasta, ja joka päivä ei tunnu enää selviytymiseltä vaan meillä on lasten kanssa kivaa. Parisuhdeongelma on kyllä edelleen, mutta yritän mielestäni sitä ulkoistaa ja palata siihen sitten kun on enemmän jaksamista. Oletko päässyt juttelemaan mihinkään tai voisitko kysyä neuvolasta mahdollisuutta?
Vauva kelcottoman miehen kanssa, miksi??
Nuku säännöllisesti ja kohtuullisesti
Syö säännöllisesti, kohtuullisesti ja monipuolisesti
Ulkoile
Keskustele
"Älä ota sitä niin vakavasti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin että suurin ongelma johon kaikki kytkeytyy on se että joudut istumaan kotona päivät pitkät pyörittämässä lapsiperhearkea. Ymmärrän ettei kunnon töitä tällä hetkellä löydy, mutta olisiko mahdollista löytää edes kausiluontoista kiireapuhommaa tai osa-aikaisia hommia? Uskon että mielialasi piristyisi valtavasti kun pääsisit edes hieman kotoa ulos. Lisäksi se että olet työelämässä kiinni voisi auttaa löytämään jatkotyöpaikkoja.
En usko että rahaongelmat ratkeaisivat heti kiireapulaisen hommissa, mutta uskon että auttaisi edes osaan ongelmia ja olisi samalla väylä paremmille työmarkkinoille.
Vaihtoehtoisesti kehottaisin harkitsemaan jonkin harrastuksen tai vapaaehtoistyön aloittamista: mitä vain jotta pääsisit ulos kotoa tuulettumaan välillä.
Olen korkeasti koulutettu, lisensiaatti, ja urataustaa mm. tutkijatyöstä. Ikä 40. Kiireapulaisen työt ei välttämättä auttaisi minua takaisin uralle. Ja olen hakenut useita työpaikkoja, ns. matalamman koulutustason, joissa ei vaadita maisteritutkintoa. En ole päässyt yhteenkään haastatteluun niissä, ja työhön on aina valittu joku opiskelija tai minua paljon matalammin koulutettu. Ap
Hei, ymmärrän toki että tilanne on hankala. Sen sijaan näkisin kuitenkin että erialan töistä on silti se hyöty ettet jää kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle, vaikka ymmärrän tietenkin että haluaisit etupäässä oman alan töitä. Itse ainakin olisin valmis tekemään muutakin kuin oman alan hommaa tilapäisesti, jos vaihtoehtona olisi mahdollisuus jymähtää kokonaan kotosalle.
Ikäsyrjintää esiintyy valitettavasti monella alalla, usein etenkin jos haastattelija on hakijaa nuorempi. Toki joissain hommissa etsitäänkin mahdollisemman nuoria henkilöitä "riistettäväksi" kun he harvemmin tietävät paljoa työlainsäädännöstä.
Ei niihin muun alan hommiin niin vain mennä. Vaikka haluaisi. Eikä varsinkaan, jos ei ole pirteä parikymppinen vaan uupunut nelikymppinen.
Ymmärtäväinen terapeutti kirjoitti:
Tiuttavapiirissäni terapeutteja ja seksi on kaiken a ja o. Onko sinulla sitä liian vähän vai liian paljon? Oletko turhautunut? Jos jotkut asiat vihastuttaa esim. jonkun käyttäyäytymisessä tai muut konkreettiset asiat, ne eivät ole "ne" asiat vaan tod. näk. turhautuminen. Tiesithän että seksi maksaa joskus laskurästitkin
Jos harrastat seksimaratoneja, niin johan puhti ja energiatasot nousee. Kannattaa kokeilla. Jos ei toimu kokeilkaan jotain muuta. Miltäs kuulostaa?
Keksit koko tuon jutun päästäsi. Et tunne ainuttakaan terapeuttia. Mene kotiin kasvamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita heivaamalla huono parisuhde
Jos on työtön, rahapulaa ja pienet lapset, niin miten ero auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuku säännöllisesti ja kohtuullisesti
Syö säännöllisesti, kohtuullisesti ja monipuolisesti
Ulkoile
Keskustele
"Älä ota sitä niin vakavasti"
Miten tuo viimeinen käytännössä tehdään?
Mene töihin.