ADHD tulee kalliiksi kun elämän hallinta ei onnistu. :(

Tiedän mistä puhut. Ilman lääkkeitä olisi katastrofi mutta lääkkeetkään eivät enää auta. Liikaa kertynyttä stressiä ja mulla vielä juuri nyt pms jolloin en voi tehdä muuta kuin itkeä.

Mulla sama. Ei auta, jokaisella on oma taakkansa kannettavana. Onneksi adhd ei sentään ole mikään hengenvaarallinen sairaus. Kurjaa pskaa tämä on, mutta ei elämä ole useimmille meistä helppoa.

Mitäpä jos menet terapiaan? Ei ne lääkkeet elämää autuaaksi tee. Sun pitää itse työstää itseäsi eikä kadota sen diagnoosin taakse.

Muisti meillä pelaa mutta lähimuistia häiritsee kun omassa mielessä on kaikki tv kanavat auki.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos menet terapiaan? Ei ne lääkkeet elämää autuaaksi tee. Sun pitää itse työstää itseäsi eikä kadota sen diagnoosin taakse.

Terapia on kallista eikä sinne helposti pääse.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos menet terapiaan? Ei ne lääkkeet elämää autuaaksi tee. Sun pitää itse työstää itseäsi eikä kadota sen diagnoosin taakse.

:D Mikä ihme tämä terapian tyrkyttämistrendi nykyään oikein on? Jos sun muisti ei pelaa ja keskittyminen ei onnistu, niin ei se siitä juttelemalla parane.

ADHD-ongelmiin auttaa rutiinit ja muistilappujen käyttäminen, mutta ei koko elämää voi rytmittää kuin armeijassa. Aina tulee jotain yllättävää eteen ja jos koitat muistaa sen, niin unohdat jotain muuta. On vain kekityttävä tärkeimpiin asioihin ja tyydyttävä siihen, että elämässä menee paljon asioita pieleen.

Kaikilla on omat ongelmansa. Minä sentään olen yleensä hyvällä tuulella ja hauskaa seuraa vaikka hommani meneekin usein pieleen.

Tiedän paljon pärjääviä ja kaikin puolin onnistuneita ihmisiä, mutta jotka ovat niin kärttyisiä ja takakireitä että en ikinä vaihtaisi elämääni heidän kanssaan.

Täällä yksi ADHD-tyyppi, jolla samat ajatukset. Concerta toki auttaa niin, että selviää työpäivistä, mutta työpäivien jälkeen ADHD ottaa vallan ja säätäminen ja asiasta toiseen poikkoilu alkaa. Ei puhettaakaan, että jaksaisi iltaisin harrastella mitään. On raskasta, kun kaikessa saa pinnistellä ja potkia itseään takapuolelle, että pienetkin asiat tulisi tehtyä. Onneksi puolisolla on selvästi ADD, joten ei tarvitse kokea huonommuutta tästä ominaisuudesta.

Minulla auttoi uusien rutiinien löytyminen. Paljon post it-lappuja ja muistutuksia puhelimeen sekä oikeaan kalenteriin. Alussa auttoi,kun ensin opettelin merkkaamaan mieleen tulleet asiat post it-lapulle,jonka lätkäisinn kiinni hihaan. Varsinkin nuorille on onneksi elämänhallintaa opettavia kursseja.

Ei siinä lopulta auta kuin etsiä itselleen toimivia tapoja. Pelkkä lääke ei auta jos on kovin ADHD-tyyppi.