Lue keskustelun säännöt.
Auttaisitko miettimään miten auttaa kaveriperheen ekaluokkalaisen tilannetta?
06.10.2022 |
Vanhemmat erosivat ja eskarivuoden alussa lapsi ja äiti muuttivat toiseen kaupunkiin. Nyt ekaluokkalainen ja koko ajan kaipaa isää hakemaan luokseen. Tänne jäi kaikki kaverit, eikä valitettavasti ole löytynyt uusia kavereita uudesta kaupungista. Eskarissa kävi harvoin, koska äiti ei välittänyt ja ei aina jaksanut herätä viemään.
Äidillä on jonkinlaisia ongelmia, koska toinen luonaan asunut isompi lapsi muutti hiljattain isälleen. Nyt äiti antaa ekaluokkalaisen olla tunteja kotona yksinään käydessään kampaajalla ja kaupungilla.
Lapsi juttelee isänsä kanssa päivittäin tuntien ajan puhelimella. Isä mainitsi eilen äidille, ettei voi jättää lasta kotiin yksin, niin äiti suuttui ja otti lapsen puhelimen haltuunsa. Eli ei kavereita, ei kontakstia, mutta toivottavasti vie edes kouluun tänään.
Miten lähteä etenemään jos isä haluaa koittaa saada lapsen luokseen asumaan?
Olemme siis kaveriperhe ja kyllä täällä useampi henkilö tukee ajatusta, että isälleen lapsi pääsisi. Takaisin kaikkeen tuttuun.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ekaluokkaa käyty jo sen verran, että pitäisi tietää mitä on äidinkieli ja matematiikka. Kysyin tykkääkö hän matematiikasta ja kysyi mikä se on. Siis surullista vain.
Koska siitä puhutaan todennäköisesti joko matikkana tai laskentona ja äikkänä. Nykyiseen opetussuunnitelmaan kuuluu myös ilmiölähtöisyys, jolloin oppiaineet eivät ole erillään kuten sinun lapsuudessasi viime vuosituhannella, vaan niitä opetellaan limittäin ja lomittain ilmiöinä. Tällöin siellä oppitunnilla ei ole mitään "nyt opiskelemme matematiikkaa/äidinkieltä" -paasausta, eikä lukujärjestyksessäkään luke "matematiikka/äidinkieli".
Kuulostat ihan hirveän pahantahtoiselta.
terveisin opettaja, joka teki pedagogisen tutkielmansa ilmiölähtöisyydestä
Okei myönnän tyhmyyteni. Ihan todella kuvittelin, että aineet tunnetaan nimillä äidinkieli ja matematiikka, äikkä ja matikka. My bad.
Olettaisin opettajalta asiallisempaa vastausta kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se isä on niin hyvä vanhempi kuin mitä aloituksessa annetaan ymmärtää, miksi häntä ei kiinnosta ottaa omaa lastaan luokseen vaikka pahimmillaan käräjäoikeudessa taistellen? Taitaa isälle sopia liian hyvin se, että ongelmista kärsivä äiti hoitaa arjen nyt ja isä ottaa "vastuun" vasta kun lapsi on isompi eikä tarvitse isää niin paljon arjessa.
Isä on tosi kiltti. Hän romahti heidän muuton jälkeen. Koitti keskittyä töihin ja tapaamisiin lapsen kanssajoka toinen vkl. Etäisyys pitkä. Maksaa kaikki kulut itse, vaikka ensin sopivat matkakulut puoliksi. Äiti petti lupauksen ja on vain asenteella, että mikäli mielii lastaan nähdä, niin noutaa ja palauttaa ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitus oikeasti on saada lapsen olot hyviksi välittämättä siitä, kummalla vanhemmalla hän asuu, lastensuojeluilmoitus olisi hyvä tehdä. Siinä ei kannata keskittyä niinkään siihen, kummalla vanhemmalla lapsen tulisi asua vaan listata huolenaiheet. Esim. sen yhteydenpidon rajoittaminen on sellainen. Periaatteessa kyllä ekaluokkalaiset pärjäävät yksinkin kotona, mutta jos lapsi on silloin hädissään tai peloissaan ja noita tapahtuu usein, voi senkin kirjata. Lastensuojelussa sitten pohditaan, miten äitiä voisi tukea vanhemmuudessa. Ja pelkkä tieto lastensuojeluilmoituksesta voi saada äidin skarppaamaan.
Ja sitten kun setvitään yli-innokkaan juoruämmän subjektiivisia huolenaiheita, jotka on saatu toisen käden tietoina, se lastensuojelu tukkeutuu vain entisestään ja oikeasti hädänalaiset lapset ei saa apua.
Tuolla logiikalla mihinkään ei voisi puuttua, koska aina jollakin voi olla kovempi hätä.
Minun mielestäni tuossa on jo monta syytä, miksi lapsi ja äiti tarvitsevat apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitus oikeasti on saada lapsen olot hyviksi välittämättä siitä, kummalla vanhemmalla hän asuu, lastensuojeluilmoitus olisi hyvä tehdä. Siinä ei kannata keskittyä niinkään siihen, kummalla vanhemmalla lapsen tulisi asua vaan listata huolenaiheet. Esim. sen yhteydenpidon rajoittaminen on sellainen. Periaatteessa kyllä ekaluokkalaiset pärjäävät yksinkin kotona, mutta jos lapsi on silloin hädissään tai peloissaan ja noita tapahtuu usein, voi senkin kirjata. Lastensuojelussa sitten pohditaan, miten äitiä voisi tukea vanhemmuudessa. Ja pelkkä tieto lastensuojeluilmoituksesta voi saada äidin skarppaamaan.
Ja sitten kun setvitään yli-innokkaan juoruämmän subjektiivisia huolenaiheita, jotka on saatu toisen käden tietoina, se lastensuojelu tukkeutuu vain entisestään ja oikeasti hädänalaiset lapset ei saa apua.
Tuolla logiikalla mihinkään ei voisi puuttua, koska aina jollakin voi olla kovempi hätä.
Minun mielestäni tuossa on jo monta syytä, miksi lapsi ja äiti tarvitsevat apua.
Tuolla logiikalla pitää voida odottaa aikuista vastuuntuntoista käytöstä. Että ei ole pahantahtoinen, ei juorua, eikä kuvittele juorujen ja pahantahtoisuuden riittävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se isä on niin hyvä vanhempi kuin mitä aloituksessa annetaan ymmärtää, miksi häntä ei kiinnosta ottaa omaa lastaan luokseen vaikka pahimmillaan käräjäoikeudessa taistellen? Taitaa isälle sopia liian hyvin se, että ongelmista kärsivä äiti hoitaa arjen nyt ja isä ottaa "vastuun" vasta kun lapsi on isompi eikä tarvitse isää niin paljon arjessa.
Isä on tosi kiltti. Hän romahti heidän muuton jälkeen. Koitti keskittyä töihin ja tapaamisiin lapsen kanssajoka toinen vkl. Etäisyys pitkä. Maksaa kaikki kulut itse, vaikka ensin sopivat matkakulut puoliksi. Äiti petti lupauksen ja on vain asenteella, että mikäli mielii lastaan nähdä, niin noutaa ja palauttaa ihan itse.
Voi isiressu. Kun ihan matkat maksaa ja hirveästi romahteleitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ekaluokkaa käyty jo sen verran, että pitäisi tietää mitä on äidinkieli ja matematiikka. Kysyin tykkääkö hän matematiikasta ja kysyi mikä se on. Siis surullista vain.
Koska siitä puhutaan todennäköisesti joko matikkana tai laskentona ja äikkänä. Nykyiseen opetussuunnitelmaan kuuluu myös ilmiölähtöisyys, jolloin oppiaineet eivät ole erillään kuten sinun lapsuudessasi viime vuosituhannella, vaan niitä opetellaan limittäin ja lomittain ilmiöinä. Tällöin siellä oppitunnilla ei ole mitään "nyt opiskelemme matematiikkaa/äidinkieltä" -paasausta, eikä lukujärjestyksessäkään luke "matematiikka/äidinkieli".
Kuulostat ihan hirveän pahantahtoiselta.
terveisin opettaja, joka teki pedagogisen tutkielmansa ilmiölähtöisyydestä
Okei myönnän tyhmyyteni. Ihan todella kuvittelin, että aineet tunnetaan nimillä äidinkieli ja matematiikka, äikkä ja matikka. My bad.
Olettaisin opettajalta asiallisempaa vastausta kylläkin.
Minä en ole opettaja, ihan tavallinen mamma vaan. Mutta meidän lasten kirjoissa kyllä lukee ihan kannessa isolla, että matematiikka. Ehkä sitten ilmiölähtöisessä peruskoulussa ei katsota niitä kirjankansia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ekaluokkaa käyty jo sen verran, että pitäisi tietää mitä on äidinkieli ja matematiikka. Kysyin tykkääkö hän matematiikasta ja kysyi mikä se on. Siis surullista vain.
Koska siitä puhutaan todennäköisesti joko matikkana tai laskentona ja äikkänä. Nykyiseen opetussuunnitelmaan kuuluu myös ilmiölähtöisyys, jolloin oppiaineet eivät ole erillään kuten sinun lapsuudessasi viime vuosituhannella, vaan niitä opetellaan limittäin ja lomittain ilmiöinä. Tällöin siellä oppitunnilla ei ole mitään "nyt opiskelemme matematiikkaa/äidinkieltä" -paasausta, eikä lukujärjestyksessäkään luke "matematiikka/äidinkieli".
Kuulostat ihan hirveän pahantahtoiselta.
terveisin opettaja, joka teki pedagogisen tutkielmansa ilmiölähtöisyydestä
Okei myönnän tyhmyyteni. Ihan todella kuvittelin, että aineet tunnetaan nimillä äidinkieli ja matematiikka, äikkä ja matikka. My bad.
Olettaisin opettajalta asiallisempaa vastausta kylläkin.
Miksi? Kun itse olet täysin asiaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ekaluokkaa käyty jo sen verran, että pitäisi tietää mitä on äidinkieli ja matematiikka. Kysyin tykkääkö hän matematiikasta ja kysyi mikä se on. Siis surullista vain.
Koska siitä puhutaan todennäköisesti joko matikkana tai laskentona ja äikkänä. Nykyiseen opetussuunnitelmaan kuuluu myös ilmiölähtöisyys, jolloin oppiaineet eivät ole erillään kuten sinun lapsuudessasi viime vuosituhannella, vaan niitä opetellaan limittäin ja lomittain ilmiöinä. Tällöin siellä oppitunnilla ei ole mitään "nyt opiskelemme matematiikkaa/äidinkieltä" -paasausta, eikä lukujärjestyksessäkään luke "matematiikka/äidinkieli".
Kuulostat ihan hirveän pahantahtoiselta.
terveisin opettaja, joka teki pedagogisen tutkielmansa ilmiölähtöisyydestä
Okei myönnän tyhmyyteni. Ihan todella kuvittelin, että aineet tunnetaan nimillä äidinkieli ja matematiikka, äikkä ja matikka. My bad.
Olettaisin opettajalta asiallisempaa vastausta kylläkin.Minä en ole opettaja, ihan tavallinen mamma vaan. Mutta meidän lasten kirjoissa kyllä lukee ihan kannessa isolla, että matematiikka. Ehkä sitten ilmiölähtöisessä peruskoulussa ei katsota niitä kirjankansia.
Ei katsota eikä kaikilla edes ole kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ekaluokkaa käyty jo sen verran, että pitäisi tietää mitä on äidinkieli ja matematiikka. Kysyin tykkääkö hän matematiikasta ja kysyi mikä se on. Siis surullista vain.
Koska siitä puhutaan todennäköisesti joko matikkana tai laskentona ja äikkänä. Nykyiseen opetussuunnitelmaan kuuluu myös ilmiölähtöisyys, jolloin oppiaineet eivät ole erillään kuten sinun lapsuudessasi viime vuosituhannella, vaan niitä opetellaan limittäin ja lomittain ilmiöinä. Tällöin siellä oppitunnilla ei ole mitään "nyt opiskelemme matematiikkaa/äidinkieltä" -paasausta, eikä lukujärjestyksessäkään luke "matematiikka/äidinkieli".
Kuulostat ihan hirveän pahantahtoiselta.
terveisin opettaja, joka teki pedagogisen tutkielmansa ilmiölähtöisyydestä
Okei myönnän tyhmyyteni. Ihan todella kuvittelin, että aineet tunnetaan nimillä äidinkieli ja matematiikka, äikkä ja matikka. My bad.
Olettaisin opettajalta asiallisempaa vastausta kylläkin.Miksi? Kun itse olet täysin asiaton.
Toivottavasti et ole opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitus oikeasti on saada lapsen olot hyviksi välittämättä siitä, kummalla vanhemmalla hän asuu, lastensuojeluilmoitus olisi hyvä tehdä. Siinä ei kannata keskittyä niinkään siihen, kummalla vanhemmalla lapsen tulisi asua vaan listata huolenaiheet. Esim. sen yhteydenpidon rajoittaminen on sellainen. Periaatteessa kyllä ekaluokkalaiset pärjäävät yksinkin kotona, mutta jos lapsi on silloin hädissään tai peloissaan ja noita tapahtuu usein, voi senkin kirjata. Lastensuojelussa sitten pohditaan, miten äitiä voisi tukea vanhemmuudessa. Ja pelkkä tieto lastensuojeluilmoituksesta voi saada äidin skarppaamaan.
Ja sitten kun setvitään yli-innokkaan juoruämmän subjektiivisia huolenaiheita, jotka on saatu toisen käden tietoina, se lastensuojelu tukkeutuu vain entisestään ja oikeasti hädänalaiset lapset ei saa apua.
Tuolla logiikalla mihinkään ei voisi puuttua, koska aina jollakin voi olla kovempi hätä.
Minun mielestäni tuossa on jo monta syytä, miksi lapsi ja äiti tarvitsevat apua.
Tuolla logiikalla pitää voida odottaa aikuista vastuuntuntoista käytöstä. Että ei ole pahantahtoinen, ei juorua, eikä kuvittele juorujen ja pahantahtoisuuden riittävän.
Nyt ei kyllä logiikkasi aukea mitenkään. Se, että juoruämmä juoruaa tai ei juorua, ei mitenkään paranna tai pahenna itse ongelmaa eli lapsen tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se isä on niin hyvä vanhempi kuin mitä aloituksessa annetaan ymmärtää, miksi häntä ei kiinnosta ottaa omaa lastaan luokseen vaikka pahimmillaan käräjäoikeudessa taistellen? Taitaa isälle sopia liian hyvin se, että ongelmista kärsivä äiti hoitaa arjen nyt ja isä ottaa "vastuun" vasta kun lapsi on isompi eikä tarvitse isää niin paljon arjessa.
Isä on tosi kiltti. Hän romahti heidän muuton jälkeen. Koitti keskittyä töihin ja tapaamisiin lapsen kanssajoka toinen vkl. Etäisyys pitkä. Maksaa kaikki kulut itse, vaikka ensin sopivat matkakulut puoliksi. Äiti petti lupauksen ja on vain asenteella, että mikäli mielii lastaan nähdä, niin noutaa ja palauttaa ihan itse.
Isä ei kiltteyttään voi huolehtia lapsestaan.
Hyvän vanhemmuuden standardit isille ovat näemmä vieläkin sitä, että olet vuoden isä, jos juttelet puhelimessa lapsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ekaluokkaa käyty jo sen verran, että pitäisi tietää mitä on äidinkieli ja matematiikka. Kysyin tykkääkö hän matematiikasta ja kysyi mikä se on. Siis surullista vain.
Koska siitä puhutaan todennäköisesti joko matikkana tai laskentona ja äikkänä. Nykyiseen opetussuunnitelmaan kuuluu myös ilmiölähtöisyys, jolloin oppiaineet eivät ole erillään kuten sinun lapsuudessasi viime vuosituhannella, vaan niitä opetellaan limittäin ja lomittain ilmiöinä. Tällöin siellä oppitunnilla ei ole mitään "nyt opiskelemme matematiikkaa/äidinkieltä" -paasausta, eikä lukujärjestyksessäkään luke "matematiikka/äidinkieli".
Kuulostat ihan hirveän pahantahtoiselta.
terveisin opettaja, joka teki pedagogisen tutkielmansa ilmiölähtöisyydestä
Okei myönnän tyhmyyteni. Ihan todella kuvittelin, että aineet tunnetaan nimillä äidinkieli ja matematiikka, äikkä ja matikka. My bad.
Olettaisin opettajalta asiallisempaa vastausta kylläkin.Minä en ole opettaja, ihan tavallinen mamma vaan. Mutta meidän lasten kirjoissa kyllä lukee ihan kannessa isolla, että matematiikka. Ehkä sitten ilmiölähtöisessä peruskoulussa ei katsota niitä kirjankansia.
Ei katsota eikä kaikilla edes ole kirjoja.
Mun lapsillani on kyllä matematiikan kirjat. Ja onneksi he osasivat lukea jo kouluun mennessään, jos kerran koulussa ei edes yritetä lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitus oikeasti on saada lapsen olot hyviksi välittämättä siitä, kummalla vanhemmalla hän asuu, lastensuojeluilmoitus olisi hyvä tehdä. Siinä ei kannata keskittyä niinkään siihen, kummalla vanhemmalla lapsen tulisi asua vaan listata huolenaiheet. Esim. sen yhteydenpidon rajoittaminen on sellainen. Periaatteessa kyllä ekaluokkalaiset pärjäävät yksinkin kotona, mutta jos lapsi on silloin hädissään tai peloissaan ja noita tapahtuu usein, voi senkin kirjata. Lastensuojelussa sitten pohditaan, miten äitiä voisi tukea vanhemmuudessa. Ja pelkkä tieto lastensuojeluilmoituksesta voi saada äidin skarppaamaan.
Ja sitten kun setvitään yli-innokkaan juoruämmän subjektiivisia huolenaiheita, jotka on saatu toisen käden tietoina, se lastensuojelu tukkeutuu vain entisestään ja oikeasti hädänalaiset lapset ei saa apua.
Tuolla logiikalla mihinkään ei voisi puuttua, koska aina jollakin voi olla kovempi hätä.
Minun mielestäni tuossa on jo monta syytä, miksi lapsi ja äiti tarvitsevat apua.
Tuolla logiikalla pitää voida odottaa aikuista vastuuntuntoista käytöstä. Että ei ole pahantahtoinen, ei juorua, eikä kuvittele juorujen ja pahantahtoisuuden riittävän.
Nyt ei kyllä logiikkasi aukea mitenkään. Se, että juoruämmä juoruaa tai ei juorua, ei mitenkään paranna tai pahenna itse ongelmaa eli lapsen tilannetta.
Juoruämmät kuormittavat joka vuosi kymmenillä tuhansilla tuehilla ilmoituksilla lastensuojelua.
Juoruilu aiheuttaa muutenkin paljon inhimillistä kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se isä on niin hyvä vanhempi kuin mitä aloituksessa annetaan ymmärtää, miksi häntä ei kiinnosta ottaa omaa lastaan luokseen vaikka pahimmillaan käräjäoikeudessa taistellen? Taitaa isälle sopia liian hyvin se, että ongelmista kärsivä äiti hoitaa arjen nyt ja isä ottaa "vastuun" vasta kun lapsi on isompi eikä tarvitse isää niin paljon arjessa.
Isä on tosi kiltti. Hän romahti heidän muuton jälkeen. Koitti keskittyä töihin ja tapaamisiin lapsen kanssajoka toinen vkl. Etäisyys pitkä. Maksaa kaikki kulut itse, vaikka ensin sopivat matkakulut puoliksi. Äiti petti lupauksen ja on vain asenteella, että mikäli mielii lastaan nähdä, niin noutaa ja palauttaa ihan itse.
Voi isiressu. Kun ihan matkat maksaa ja hirveästi romahteleitsee.
Väitätkö ihan todella, että missään ei tuntuisi itsellä jos omalle kohdalle sattuisi? Toinen pettää ja jättää, vie lapsen mukanaan ja maksat kaiken ja yhteys katkotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ekaluokkaa käyty jo sen verran, että pitäisi tietää mitä on äidinkieli ja matematiikka. Kysyin tykkääkö hän matematiikasta ja kysyi mikä se on. Siis surullista vain.
Koska siitä puhutaan todennäköisesti joko matikkana tai laskentona ja äikkänä. Nykyiseen opetussuunnitelmaan kuuluu myös ilmiölähtöisyys, jolloin oppiaineet eivät ole erillään kuten sinun lapsuudessasi viime vuosituhannella, vaan niitä opetellaan limittäin ja lomittain ilmiöinä. Tällöin siellä oppitunnilla ei ole mitään "nyt opiskelemme matematiikkaa/äidinkieltä" -paasausta, eikä lukujärjestyksessäkään luke "matematiikka/äidinkieli".
Kuulostat ihan hirveän pahantahtoiselta.
terveisin opettaja, joka teki pedagogisen tutkielmansa ilmiölähtöisyydestä
Ei ole mikään ihme, että peruskoulun opetuksen taso on heikko, jos tuollaisia "pedagogisia tutkielmia ilmiölähtöisyydestä" tehdään ja ne vielä joku hyväksyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se isä on niin hyvä vanhempi kuin mitä aloituksessa annetaan ymmärtää, miksi häntä ei kiinnosta ottaa omaa lastaan luokseen vaikka pahimmillaan käräjäoikeudessa taistellen? Taitaa isälle sopia liian hyvin se, että ongelmista kärsivä äiti hoitaa arjen nyt ja isä ottaa "vastuun" vasta kun lapsi on isompi eikä tarvitse isää niin paljon arjessa.
Isä on tosi kiltti. Hän romahti heidän muuton jälkeen. Koitti keskittyä töihin ja tapaamisiin lapsen kanssajoka toinen vkl. Etäisyys pitkä. Maksaa kaikki kulut itse, vaikka ensin sopivat matkakulut puoliksi. Äiti petti lupauksen ja on vain asenteella, että mikäli mielii lastaan nähdä, niin noutaa ja palauttaa ihan itse.
Voi isiressu. Kun ihan matkat maksaa ja hirveästi romahteleitsee.
Väitätkö ihan todella, että missään ei tuntuisi itsellä jos omalle kohdalle sattuisi? Toinen pettää ja jättää, vie lapsen mukanaan ja maksat kaiken ja yhteys katkotaan?
Ja tuo suunnaton myötätunto ajaa sinut sitten vainoamaan lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se isä on niin hyvä vanhempi kuin mitä aloituksessa annetaan ymmärtää, miksi häntä ei kiinnosta ottaa omaa lastaan luokseen vaikka pahimmillaan käräjäoikeudessa taistellen? Taitaa isälle sopia liian hyvin se, että ongelmista kärsivä äiti hoitaa arjen nyt ja isä ottaa "vastuun" vasta kun lapsi on isompi eikä tarvitse isää niin paljon arjessa.
Isä on tosi kiltti. Hän romahti heidän muuton jälkeen. Koitti keskittyä töihin ja tapaamisiin lapsen kanssajoka toinen vkl. Etäisyys pitkä. Maksaa kaikki kulut itse, vaikka ensin sopivat matkakulut puoliksi. Äiti petti lupauksen ja on vain asenteella, että mikäli mielii lastaan nähdä, niin noutaa ja palauttaa ihan itse.
Voi isiressu. Kun ihan matkat maksaa ja hirveästi romahteleitsee.
Väitätkö ihan todella, että missään ei tuntuisi itsellä jos omalle kohdalle sattuisi? Toinen pettää ja jättää, vie lapsen mukanaan ja maksat kaiken ja yhteys katkotaan?
Ja tuo suunnaton myötätunto ajaa sinut sitten vainoamaan lasta?
Edelleen on selittämättä, miten tämä anonyymi keskustelu nyt lasta mitenkään vainoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta, pahoittelut kirjoitusvirheestä. Kontakstit on tietenkin kontaktit. Jos äiti on työtön ja kotona, niin pitäisi odottaa hänen edes herättävän lapsen ja haittaako tuo jos kävelee matkan koululle?
Onko sulla valvontakamera siellä vai miksi oletat ettei herätä?
Ekaluokkalaiset osaa tässä kohtaa syksyä jo kulkea itsekin. Jos matka on pitkä tai vaarallinen, saa kuljetuksen.Lapsemme ovat lähes päivittäin videopuhelussa ja kyllä siinä tulee ilmi päivän kulku. Eskarivuosi oli todella surkea siellä käynnin suhteen. Lähetteli viestejä puolenyön jälkeen arkena.
Tuo puolenyön jälkeen viestittely on sellainen, josta voisi tehdä huoli-ilmoituksen sossuun. Eli kerro sinne että lapsi tuntuisi kaipaavan nyt jotain apua.
Toiset asuvat jo omillaan, ovat aikuisia. Valitettava tosiasia sekin, että eivät ole panostaneet oppimaan kieltä.