Lue keskustelun säännöt.
Poikaystäväkyselyt, en jaksa
05.10.2022 |
Joudun pian sukuloimaan ja tuttuun tapaan sukulaiseni ja vanhempani kyselevät, onko minulla miesystävää. Joka kerta kun vastaan, että ei ole, niin he eivät usko ja vitsailevat keskenään, että "sinulla on varmasti ollut paljon yhden illan suhteita takana päin, et vain kehtaa sanoa niistä mitään". Tai sitten humaltunut äitini alkaa suureen ääneen huutelemaan, että minäpä vähän luulen, ettei hän ole vain uskaltanut tulla vielä kaapista ulos.
Olen kyllästynyt tähän. Mitä voin sanoa, että jättävät minut rauhaan?
Omat syyni, miksi en seurustele:
- mielenterveysongelmia, ei ole energiaa ihmissuhteille
- ihastumiset ovat olleet yksipuoleisia eli en saa vastakaikua
- miehet eivät koe minua kiinnostavana ja ymmärrän sen, en jaksa pitää itsestäni huolta ja en säteile positiivista energiaa
En tosin halua kertoa heille, että olen sekaisin kuin seinäkello ja etten kelpaa kenellekään. Sukuni kesken mt-ongelmat ovat tabu ja lähes kaikki ovat perheellisiä. Minä olen se musta lammas, joka asuu pienessä yksiössä huono-osaisella alueella ilman ystäviä ja palveluja.
Kommentit (26)
Esitä sinä joku vastakysymys. Vaikka, "joko sinulla on alkanut vaihdevuodet."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Ja olen kuitenkin 46v perheellinen heteromies. Välillä ahdistaa moiset kyselyt.
Minulta ei edes kysellä ei ole koskaan kyselty. Se on jotenkin niin ilmiselvää ettei tälläinen kenellekään kelpaa
Olet sentään heidän silmissään niin sanotusti normaali ihminen. Ota ne kyselyt kohteliaisuutena.
Niinpä. Nirsot naiset ja kelpaamattomat miehet.
Joka päivä samaa pashaa..
Alat kysymään niiltä sukulaisilta heidän rakastajistaan, etenkin jos sukulainen on naimisissa niin tämä toimii hyvin.
Ei sinun tarvitse perustella kenellekään mitään yksityisasioistasi! Sanot vaan että yksityisasiasi eivät kuulu muille ja ettet halua juoruämmien retostelevan niitä.