Työkavereista miehet puhuu rallienglantia, naiset ääntää huolellisesti

Vierailija kirjoitti:

Miehet pelaa pelejä ulkkareitten kanssa ja tottuneet, että yksinkertaisilla lauseilla pääsee perille. Naiset taas aina pätemässä tavalla tai toisella, pitää olla niin pirun täydellistä.

Näinhän se monien ajatuksissa menee. Jos nainen ei jotain osaa, se johtuu siitä että naiset on pohjimmiltaan miehiä huonompia, ja silloinkin kuin nainen osaa, se vain kertoo siitä, että nainen on pohjimmiltaan paska.

Kovin huoliteltu puhetapa taas miehille on kovin naismaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat nuoresta saakka kiinnostunempia kielistä kuin miehet. Ja naisille on tyypillisempää kiinnittää huomiota siihen miltä asiat näyttävät ja ovatko esteettiset yksityiskohdat oikein. Miehet katsovat enemmän numeroita ja lopputulosta.

 

Eihän kyse ole kiinnostuneisuudesta, vaan ympäristön vaatimuksista. Naisten pitää olla täydellisempiä ja näyttää paremmalta, koska niin.... miesten maailma vaatii niin.

Mitähän ihmeen tekemistä miesten maailmalla tän kans on?

Miehet nimenomaan ei ole noin vaativia, naiset on.

Omituista teeskentelyä ja muiden syyttelyä jostain mitä ei oo pakko tehdä.

Olen itse miettinyt tätä samaa, että mistäköhän johtuu. Moni itseni kanssa samanikäinen (n. 40v) mies kyllä puhuu tosi hyvin (siis sanavarasto, kielioppi, ymmärrys), mutta ääntää todella suomalaisittain. Naisissa tähän törmää todella harvoin (ei juuri koskaan), eli naiset ääntävät kohtuullisen oikein (toki eri englannin kielen aksentit voi sekoittua keskenään). Mikähän juttu oikeasti?

Miehet ei luovu myöskään kotiseudun murteesta muuttaessaan muualle, kun taas naiset sopeuttavat puhetyylinsä paikkakunnan tyyliin. Kyllä se kielentutkijat selitys tuohon sopisi. Ja yhtä hyvin vieraiden kielten ääntämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei luovu myöskään kotiseudun murteesta muuttaessaan muualle, kun taas naiset sopeuttavat puhetyylinsä paikkakunnan tyyliin. Kyllä se kielentutkijat selitys tuohon sopisi. Ja yhtä hyvin vieraiden kielten ääntämiseen.

Tosta murteen säilymisestä luin kerran tutkimuksenkin. Luulen että naisten identiteetin ja kielenkäytön suhde on erilainen kuin miehillä. Naisten on helpompi vaihdella erilaisten kielimuotojen välillä kuin miesten. Siitä on ollut aina naisille hyötyä.

Tavallaan pidän sitä kansainvälisissä ympyröissä myös hienona asiana, että on olemassa ns. suomalainen ääntämys. Se on persoonallista ja jää kuulijoille mieleen. Kyllähän muidenkin kielten edustajat voi tunnistaa siitä, kuinka ääntävät englantia (saksa, ranska, intia, kiina, ruotsi, italia jne.). Toki myös natiivit englanninpuhujat erottaa toisistaan (aussit, jenkit, britit; E-Afrikka..). Pidän myös arvossaan sitä, että Suomessa puhutaan eri murteilla.

Mutta, en itse osaa edes puhua englantia suomalaisittain. Väkisin mukaudun ns. natiiviin puhetapaan ja mua on monesti luultu maailmalla jenkiksi tai vähintään epäuskoisesti esitetty, että toinen vanhemmistani on varmasti ainakin jenkki. No ei ole. En ole koskaan edes käynyt jenkeissä.

Kyllä ne on miehet, ketkä ylläpitää sitä suomi-englantia. Mutta miksi näin? Eikö miehiin tartu ääntämys samaan tapaan kuin naisiin?  Ja edelleen, se ei ole noloa, eikä väärin, puhua suomalaisittain, mutta jotenkin itse en edes osaisi kuulostaa englanniksi suomalaiselta, koska olen englantini oppinut natiiviääntämyksellä (sekoitan kyllä jenkkiä ja brittiä).

Vierailija kirjoitti:

Eräs kielentutkija selitti minulle kerran, että naisten laajempi skaala kielenkäytössä on lähes geneettistä, koska naisten on aina ollut sopeuduttava uuteen puhetapaan (murteeseen, kielenkäyttöön) muuttaessaan aviopuolisonsa taloon, jossa miehen sisaret ja vanhaemäntä ovat olleet. Erilainen murre olisi vaikeuttanut sopeutumista ja eri tavalla puhuvaa olisi katsottu karsaasti. Niinpä naiset ovat aina vaistomaisesti osanneet jäljitellä puhekumppaneidensa puhetyyliä ja aksenttia helpommin kuin miehet.

Pseudotiedettä, ei ole sellaista asiaa kuin "lähes" geneettistä. Jokin asia on joko geneettistä tai ei. Tuo väite sisältää oletuksen että nainen on se joka muuttaa eikä mies, tai ylipäänsä ajatuksen muuttamisesta, ja lisäksi ajatuksen tietystä elintavasta johon väite sopisi, mutta ihmiskunta on elänyt monin eri tavoin ja kulttuurein niin on aika kaukaa haettua väittää tuollaista. Lisäksi olisi outoa, että pelkästään naiset omaksuisivat itseä hyödyttävän taidon ja miehet eivät.

Tottakai tämänkin asian on oltava niin että mies on huonompi. Ollaan sentään miesvihasta tunnetulla keskustelualustalla.

En ole huomannut itse tätä asiaa kun olen jutellut kymmeniem tai satojem eri ihmisten kanssa enganniksi. Ääntäminen on taito joka kehittyy keskustellessa eikä siinä ole määrävä tekijä sukupuoli.

Perinteistä miesvihaa on jos tämä on havaintosi ja tästä syystä sinä et saa miestä. Ei kukaan halua vihattavaksi suhteeseen.

Onneksi palstan ulkopuolella ihmiset on normaaleja ihmisarvoa kunnioittavia pääasiassa ihan sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse miettinyt tätä samaa, että mistäköhän johtuu. Moni itseni kanssa samanikäinen (n. 40v) mies kyllä puhuu tosi hyvin (siis sanavarasto, kielioppi, ymmärrys), mutta ääntää todella suomalaisittain. Naisissa tähän törmää todella harvoin (ei juuri koskaan), eli naiset ääntävät kohtuullisen oikein (toki eri englannin kielen aksentit voi sekoittua keskenään). Mikähän juttu oikeasti?

Kuten sanoin jo aiemmin, miehen mielestä se on vastapuolen homma pinnistellä enemmän jos eivät ymmärrä, eikä miehen itsensä homma parantaa kielitaitoaan.

Eipä ole kiinnostanut ketään työkaveria mikään ääntäminen ja näitä on ollut melko monesta maasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs kielentutkija selitti minulle kerran, että naisten laajempi skaala kielenkäytössä on lähes geneettistä, koska naisten on aina ollut sopeuduttava uuteen puhetapaan (murteeseen, kielenkäyttöön) muuttaessaan aviopuolisonsa taloon, jossa miehen sisaret ja vanhaemäntä ovat olleet. Erilainen murre olisi vaikeuttanut sopeutumista ja eri tavalla puhuvaa olisi katsottu karsaasti. Niinpä naiset ovat aina vaistomaisesti osanneet jäljitellä puhekumppaneidensa puhetyyliä ja aksenttia helpommin kuin miehet.

Pseudotiedettä, ei ole sellaista asiaa kuin "lähes" geneettistä. Jokin asia on joko geneettistä tai ei. Tuo väite sisältää oletuksen että nainen on se joka muuttaa eikä mies, tai ylipäänsä ajatuksen muuttamisesta, ja lisäksi ajatuksen tietystä elintavasta johon väite sopisi, mutta ihmiskunta on elänyt monin eri tavoin ja kulttuurein niin on aika kaukaa haettua väittää tuollaista. Lisäksi olisi outoa, että pelkästään naiset omaksuisivat itseä hyödyttävän taidon ja miehet eivät.

Taidat haluta tahallasi ymmärtää asian vierestä, mutta se ei haittaa. Tietenkin geneettinen on tuossa yhteydessä väärä sana, mutta tällä palstalla ei voi enää käyttää esim. lainausmerkkejä. Tarkoitin sitä, että tällainen (ehkä hankittu) ominaisuus on naisissa kehittynyt enemmän kuin miehissä ja sille on syynsä. Tai eihän sitä tiedä vaikka olisikin käynyt sama kuin pitkäkaulaisille kirahveille, jotka menestyivät muita paremmin ja pääsivät siirtämään pitkäkaulaisuusgeeniään eteenpäin 😀

Kuitenkin homma on tämä: Meidän suomalaisten esi-isät elivät hyvin pitkään niin, että vaimo haettiin toisesta yhteisöstä tai talosta ja tuotiin asumaan omalle tilalle tai oman heimon pariin. Mies ei tullut nuoren naisen kotiin tai heimoon asumaan vaan aina toisin päin. Samalla tavalla puhuvat ihmiset luottavat toisiinsa ja suhtautuvat toisiinsa suopeammin. Niinpä naisille on ollut tarpeellista olla kielellisesti joustavampia kuin miehille, jotka ovat jatkaneet elämää siinä omassa kielipiirissään. Oli varmasti vaikeaa olla nuori emäntä talossa, jossa jo eli monta vahvaa naista.

Tutkittu tieto tosiaan on se, että kun nyky-yhteiskunnan mies muuttaa, hän ei omaksu uuden paikkakunnan murretta vaan säilyttää omansa. Nainen sen sijaan on paljon joustavampi ja usein alkaa lopulta käyttää sujuvasti useampia murteita riippuen siitä, kenen kanssa puhuu.

Sama ihan varmasti pätee myös vieraisiin kieliin, jos altistumista tälle kielelle on riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs kielentutkija selitti minulle kerran, että naisten laajempi skaala kielenkäytössä on lähes geneettistä, koska naisten on aina ollut sopeuduttava uuteen puhetapaan (murteeseen, kielenkäyttöön) muuttaessaan aviopuolisonsa taloon, jossa miehen sisaret ja vanhaemäntä ovat olleet. Erilainen murre olisi vaikeuttanut sopeutumista ja eri tavalla puhuvaa olisi katsottu karsaasti. Niinpä naiset ovat aina vaistomaisesti osanneet jäljitellä puhekumppaneidensa puhetyyliä ja aksenttia helpommin kuin miehet.

Pseudotiedettä, ei ole sellaista asiaa kuin "lähes" geneettistä. Jokin asia on joko geneettistä tai ei. Tuo väite sisältää oletuksen että nainen on se joka muuttaa eikä mies, tai ylipäänsä ajatuksen muuttamisesta, ja lisäksi ajatuksen tietystä elintavasta johon väite sopisi, mutta ihmiskunta on elänyt monin eri tavoin ja kulttuurein niin on aika kaukaa haettua väittää tuollaista. Lisäksi olisi outoa, että pelkästään naiset omaksuisivat itseä hyödyttävän taidon ja miehet eivät.

Taidat haluta tahallasi ymmärtää asian vierestä, mutta se ei haittaa. Tietenkin geneettinen on tuossa yhteydessä väärä sana, mutta tällä palstalla ei voi enää käyttää esim. lainausmerkkejä. Tarkoitin sitä, että tällainen (ehkä hankittu) ominaisuus on naisissa kehittynyt enemmän kuin miehissä ja sille on syynsä. Tai eihän sitä tiedä vaikka olisikin käynyt sama kuin pitkäkaulaisille kirahveille, jotka menestyivät muita paremmin ja pääsivät siirtämään pitkäkaulaisuusgeeniään eteenpäin 😀

Kuitenkin homma on tämä: Meidän suomalaisten esi-isät elivät hyvin pitkään niin, että vaimo haettiin toisesta yhteisöstä tai talosta ja tuotiin asumaan omalle tilalle tai oman heimon pariin. Mies ei tullut nuoren naisen kotiin tai heimoon asumaan vaan aina toisin päin. Samalla tavalla puhuvat ihmiset luottavat toisiinsa ja suhtautuvat toisiinsa suopeammin. Niinpä naisille on ollut tarpeellista olla kielellisesti joustavampia kuin miehille, jotka ovat jatkaneet elämää siinä omassa kielipiirissään. Oli varmasti vaikeaa olla nuori emäntä talossa, jossa jo eli monta vahvaa naista.

Tutkittu tieto tosiaan on se, että kun nyky-yhteiskunnan mies muuttaa, hän ei omaksu uuden paikkakunnan murretta vaan säilyttää omansa. Nainen sen sijaan on paljon joustavampi ja usein alkaa lopulta käyttää sujuvasti useampia murteita riippuen siitä, kenen kanssa puhuu.

Sama ihan varmasti pätee myös vieraisiin kieliin, jos altistumista tälle kielelle on riittävästi.

Naiset ovat mukautuvia. En usko että selitys on tuo, enemmänkin se että naiset ovat suurimman osan historiasta sosialisoineet keskenään ja pitäneet huolta lapsista, miesten ollessa metsällä.

On naisia jotka pitävät oman murteensa. Tyypillistä näille naisille on se etteivät he välitä muiden mielipiteistä niin paljoa kuin naiset keskimäärin.

Meillä on töissä 150 ihmistä 12 eri maasta. En ole huomannut eroa sukupuolten välillä englannin lausumisessa, ihan yhtä lailla sekä miehissä että naisissa on hyvin ja huonosti ääntäviä, eikä riipu edes kansallisuudesta.

Rallienglannilla pärjää kyllä parhaiten kansainvälisessä työyhteisössä. Hyvin lausuttua englantia ymmärtää lähinnä usalaiset ja britit mutta rallienglantia kaikki muut.

Mitä pahaa on rallienglannissa? Pääasia, että tulee ymmärretyksi. Eihän kaikki ulkomaalaisetkaan (esim. intialaiset) puhu selkeää englantia, ja tuskin heitä moititaan siitä samalla lailla kuin suomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ja miehet ei jaksa niin paljon välittää siitä meneekö se ääntäminen oikein, eivät välitä siitä " Mitähän nuo nyt musta miettii". Haluavat vain , että asia tulee ymmärretyksi.

Peukut tälle kommentille.

Itsekin olen saman huomannut. Miehillä tuntuu usein taas olevan laajempi sanavarasto kuin naisilla, naiset kiinnittävät enemmän huomiota ääntämykseen ja kielioppiin.

Monesti se rallienglanti on ihan hyväkin asia, jotkut yrittää väkisin lausua jotain hienoja sanoja oikein ja se kuulostaa vielä typerämmältä, eikä kukaan saa niistä edes selvää.

Parempi sanoa vain hurrikanes - eikä hörrigeinszzh - jälkimmäinen kuulostaa oikeasti typerältä!

Naisilla vaikuttaa olevan suun ja kielen liikeet paremmin hallussa, yllättävänkin usein, olisi jännä kuulla, onko tästä mitään tutkimusta...täyttypä surffailla...

Tytöt oppivat tämän takia helpommin laulamaankin, jos on musikaalista taipumusta, pojilla hankalaa kun leuka ja suu ja kaikki liikkuu ihan väärin ja mikään ei tunnu luonnistuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei luovu myöskään kotiseudun murteesta muuttaessaan muualle, kun taas naiset sopeuttavat puhetyylinsä paikkakunnan tyyliin. Kyllä se kielentutkijat selitys tuohon sopisi. Ja yhtä hyvin vieraiden kielten ääntämiseen.

Tosta murteen säilymisestä luin kerran tutkimuksenkin. Luulen että naisten identiteetin ja kielenkäytön suhde on erilainen kuin miehillä. Naisten on helpompi vaihdella erilaisten kielimuotojen välillä kuin miesten. Siitä on ollut aina naisille hyötyä.

MInä luin tästä ilmiöstä joskus Iso-Britannian kontekstissa. Eli siellä oli myös havaittu sama, että työväenluokkaiset miehet sopeuttavat puhettaan kaikin vähiten seuran mukaan. Puhe on heillä tavallaan osa identiteettiä, josta luopuminen olisi heidän kannaltaan samalla tavalla alentavaa kuin vaikka kansalaisuutensa kieltäminen tai hevarille tukanleikkuu.

Naisille ihan sama mitä kieltä tai murretta puhutaan, he joustavat seuran mukaan.