Lue keskustelun säännöt.
Leppoisa työ - onko niitä enää?
04.10.2022 |
Sairastan 2-suuntaista mielialahäiriötä ja stressinsietokykyni on hyvin alhainen. Olen yrittänyt opiskella useita aloja ja olen jokseenkin lahjakas matemaattisilla aloilla, mutta huomattavasti enemmän kiinnostunut humanistisista aloista. Yliopistossa opintopisteitä on kertynyt noin 220, mutta minkään alan tutkintoa niistä ei saa kasaan, kun en ole onnistunut valitsemaan pääainetta, josta valmistuisin...
Olen lisäksi kouluttautunut hierojaksi sekä siivoojaksi, mutta valitettavasti kroppa ei kestä kumpaakaan työtä (pölyallergia ja vanha vamma olkapäässä). Kroppa kestää kyllä jonkinlaista fyysistä työtä, esim. siivoaminen sujuu jos kohde ei ole pölyinen. Olen harkinnut merkonomiopintoja, mutten oikein tiedä mikä polku sieltä voisi olla sopiva, tutut merkonomit ainakin valittelevat kiirettä ja stressiä niin kaupassa kuin tilitoimistoissakin.
Olen valmis kouluttautumaan uudestaan ja löydän motivaatiota hyvin monenlaiseen hommaan, sillä mielelleni ei lainkaan sovi tämä kotona makoilu, joten johonkin hommiin olisi päästävä.
Ehdotuksia? Palkalla ei ole niin kovin väliä, kun vaihtoehtona on kuntoutustuki...
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Olen siivoja ja se kevyttä ja leppoisaa työtä.
Ei ole enää nykyisin. Kuntien liikelaitoksetkin muutettu EU:n takia osakeyhtiöiksi ja niissä on samat mitoitukset kuin L&T, ISS:llä ja vastaavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vartija suuryrityksen portille tai vastaanottoaulaan.
Uimavalvojan työkin on pääosin leppoista, mutta tarkkana saa olla ja valmis nopeaan toimintaan.
Jokin aulatyöntekijän tai suutarin homma on ehkä myös leppoista.
Paikallisvartija on hyvä idea, mutta kuten joku sanoi, ehkä ei mihinkään megalomaaniseen business parkin, missä on hektinen ilmapiiri ja toimit puhelinvaihteena jne. Parhaita paikallisvartijana yksittäisellä tuotantolaitoksen jne portilla tai sitten omatoiminen piirivartiointi autolla ja molemmat vielä etenkin yöaikaan jos stressittömyyttä haet.
Olkapäävamma taitaa estää mm puisto/ulkoilu/liikunta alueiden hoitajan yms työt, vaikka olisivatkin pääosin koneellisesti tehtäviä, koska silti niihin yleensä sisältyy myös jotakin fyysistä työtä.
Olit hyvä numeroiden kanssa, joten mikset kouluttautuisi kirjanpitäjäksi?
Vierailija kirjoitti:
Olen siivoja ja se kevyttä ja leppoisaa työtä.
No ei ole kevyttä, joutuu hinkkaa polvillaan lattioilta kuivuneita ruoanjämiä ja nesteitä. Kyykystellä lattiakaivoissa yms.
Kunnalliselta puolelta voisi löytyä vielä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion erityisopettaja huippulukiossa. Ei ole jonnet tulossa vastaanotolle.
Ihania kuvitelmia täällä toisten töistä. Älä vaan ap usko näitä, kunhan lätisevät ennakkoluulojaan 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkijan virka yliopistolla, Esim. köyhyys- tai sukupuolentutkija. Voi istua omassa toimistokopissa päivät pitkät ja välillä puhua diiba-daabaa ja heilutella käsiään.
Vierailija kirjoitti:
Tutkijan virka yliopistolla, Esim. köyhyys- tai sukupuolentutkija. Voi istua omassa toimistokopissa päivät pitkät ja välillä puhua diiba-daabaa ja heilutella käsiään.
Miksi pitäisi edes heilutella käsiä? Riittää, että tekoälyllä välillä tekaisee jonkun ns. tutkimuksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukion erityisopettaja huippulukiossa. Ei ole jonnet tulossa vastaanotolle.
Mitens joku lukion hissan ope? Samat kalvot vuodesta toiseen, paljon ryhmätöitä vaan ja itse kaffelle odottelemaan
Hyvä jos jaksamisesi on kuitenkin kunnossa. Pystytkö kuitenkaan huonon stressinsietokyvyn vuoksi enää opiskelemaan?
Itse en pysty vaikka hyvinä päivinä tuntuu, että pystyn mihin vaan.
Sille joka ehdotti sairaalaan sihteeriksi niin voin kertoa, että se ei ole todellakaan stressitön työ jossa vaan vastataan puhelimeen silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle itselleni matikanopettajan työ ollut aika sopivaa. Mulla on melko voimakkaat pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriö, mutta tämä opettajan työ ei ole niitä pahentanut tai laukaissut. Olen kokeillut muitakin töitä, mutta niissä ne pahenivat.
Tuo stressin sietäminen on mielenkiintoinen ilmiö. Itselläni myös alhainen stressinsietokyky, mutta juuri nykyisessä työssä ja työympäristössä en koe juurikaan stressiä. Mulla on paljon mieleltään itseäni tasapainoisempia työkavereita, jotka kokevat työssä enemmän stressiä kuin minä. Eli aika sattumaa se kuitenkin on, että onko itselle työtehtävissä tai työpaikan ilmapiirissä stressoreita. Voisin hyvin kuvitella, että toisessa koulussa olisin hyvinkin stressaantunut ja ahdistunut.
Jostain syystä teinien mölinät, temppuilut ja oppilaiden vanhempien reaktiot eivät kuulu itselläni stressin lähteisiin Sitten taas kahden eri toimistotyön deadlinet ja nopeat muutokset aiheuttivat todella voimakkaita ahdistuksia ja pakko-oireiden paranemista.
Tuurilla on siis paljon osuutta asiaan. Pienet erot työtehtävissä ja työpaikassa voivat olla isossa roolissa, joten ei tässä itselläkään mitään menestysreseptiä ole paperille kirjoitettu. Toivon vain, että nykyisellä työpaikalla ei tule isoja muutoksia lähiaikoina.
Vierailija kirjoitti:
Mulle itselleni matikanopettajan työ ollut aika sopivaa. Mulla on melko voimakkaat pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriö, mutta tämä opettajan työ ei ole niitä pahentanut tai laukaissut. Olen kokeillut muitakin töitä, mutta niissä ne pahenivat.
Tuo stressin sietäminen on mielenkiintoinen ilmiö. Itselläni myös alhainen stressinsietokyky, mutta juuri nykyisessä työssä ja työympäristössä en koe juurikaan stressiä. Mulla on paljon mieleltään itseäni tasapainoisempia työkavereita, jotka kokevat työssä enemmän stressiä kuin minä. Eli aika sattumaa se kuitenkin on, että onko itselle työtehtävissä tai työpaikan ilmapiirissä stressoreita. Voisin hyvin kuvitella, että toisessa koulussa olisin hyvinkin stressaantunut ja ahdistunut.
Jostain syystä teinien mölinät, temppuilut ja oppilaiden vanhempien reaktiot eivät kuulu itselläni stressin lähteisiin Sitten taas kahden eri toimistotyön deadlinet ja nopeat muutokset aiheuttivat todella voimakkaita ahdistuksia ja pakko-oireiden paranemista.
Tuurilla on siis paljon osuutta asiaan. Pienet erot työtehtävissä ja työpaikassa voivat olla isossa roolissa, joten ei tässä itselläkään mitään menestysreseptiä ole paperille kirjoitettu. Toivon vain, että nykyisellä työpaikalla ei tule isoja muutoksia lähiaikoina.
Siis pakko-oireiden pahenemista, noissa toimistotöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakenteelliset, kevyet työtehtävät klo 20-23, sohvalla päivystysluontoinen pötköttely netflixin tms. seurassa klo 23-6.30. Aamutehtävät ja raportointi klo 6.30-7.30. Ja sit kotiin.
- laitosyökkö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkijan virka yliopistolla, Esim. köyhyys- tai sukupuolentutkija. Voi istua omassa toimistokopissa päivät pitkät ja välillä puhua diiba-daabaa ja heilutella käsiään.
Miksi pitäisi edes heilutella käsiä? Riittää, että tekoälyllä välillä tekaisee jonkun ns. tutkimuksen
Tutkijana joudut etsimään oman rahoituksesi, kilpailu on veristä, julkaisua on pukattava useampi vuoteen oli uutta kerrottavaa tai ei, pitää pysyä ajan tasalla viimeisimpien alan tulosten ja metodien kanssa ja työt tulevat kotiin ja ajattelet niitä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Rakenteelliset, kevyet työtehtävät klo 20-23, sohvalla päivystysluontoinen pötköttely netflixin tms. seurassa klo 23-6.30. Aamutehtävät ja raportointi klo 6.30-7.30. Ja sit kotiin.
- laitosyökkö
No nyt.
Palkkakin lie lisineen melko hyvä. Pitkät vuorot, tunteja palaa joten varmasti pitkät vapaatkin.
Leppoisa työ on mikä tahansa työ, jos sen sellaiseksi tekee. Juuri äsken käytiin sanomassa, että leikkaukseni alkaa nyt. Olen toinen neurokirurgi tämän illan leikkauksessa, mutta ajattelin relata vähän tässä Meilahden pihan riippumatossa. Ovat kuulemma jo avanneet potilaan kallon ja sijoittaneet instrumentit, mutta minä nyt vähän relaan ensin ja venyttelen jäsenet. Odottakoon siellä!