Kenen vika - lapsuudenperheen jäsenet eivät ole keskenään aikuisina tekemisissä?

Varmaan perhekohtaista. Joskus kyse voi olla esim. suurista ikäeroista sisarusten kesken ettei ole muodostunut sellaisia läheisiä kiintymissuhteita. 

Vanhempien vika. He sen perheen yhteishengen ovat luoneet -tai jättäneet luomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien vika. He sen perheen yhteishengen ovat luoneet -tai jättäneet luomatta.

Miten se yhteishenki luodaan?

Minä en ole yhteyksissä veljeni kanssa. Aina viikonloput teimme perheenä asioita, äiti oli paljon meidän lasten kanssa. Mitä ihmeessä jäi puuttumaan?

Jokaisen perheenjäsenen vika. Ei ole vanhempien tehtävä patistaa aikuisia lapsia soittamaan toisilleen.

Vanhempien.

Heidän vastuullaanhan kaikki on ollut.

Me ei olla miehen lapsuudenperheen kanssa missään tekemisissä, koska vanhemmat suosii räikeästi miehen siskoja ja kinusi meiltä vain rahaa ja palveuksia 24/7. Ja kaiken lisäksi vielä mollasivat ja haukkuivat ihan kaikkea.

Mun kaveri ei ole juurikaan perheensä kanssa tekemisissä. Vanhemmat olivat väkivaltaisia ja mielisairaita, joten lapset ovat piilotelleet jokainen eri nurkassa eikä yhteyttä ole muodostunut.

Mistähän ap:n kaltaisia vianmetsästäjiä ja syyttelijöitä aina piisaa?

Eihän se mikään VIKA välttämättä ole, vaikka se on yleisien normien vastaista. Voi olla esim. niin suuria luonne-eroja, että yhdessäolo ei ole kenellekään miellyttävää. Miksi siitä pitäisi väkisin pitää kiinni vain verisiteen vuoksi, jos kukaan ei siitä nauti?

Yleisin syy siihen että välit on etäiset ja/tai huonot on eriarvoisuus. Lapsia on kohdeltu eriarvoisesti, mikä on katkeroittanut sitten pysyvästi.

Meillä isä suosi veljeä räikeästi ja äiti pikkusiskoa. Ja sama jatkuu vielä aikuisillakin. Ei kiinnosta todellakaan enää olla sitä seuraamassa.

Niin kauan kuin vanhemmat vielä elävät on tavanomaista sisarustenkin pitää yhteyttä, mutta eihän sitten molempien kuoltua ole enää mitään koossapitävää voimaa jos ei olla kiinni jossakin sukukiinteistössä. 

Ei kenenkään vika. Kaikki olemme yksilöitä. Jos sisaruksilla ei ole muuta yhteistä kuin vanhemmat niin ei siinä välttämättä tule kauheasti yhteyttä pidettyä.

Vierailija kirjoitti:

Yleisin syy siihen että välit on etäiset ja/tai huonot on eriarvoisuus. Lapsia on kohdeltu eriarvoisesti, mikä on katkeroittanut sitten pysyvästi.

Meillä isä suosi veljeä räikeästi ja äiti pikkusiskoa. Ja sama jatkuu vielä aikuisillakin. Ei kiinnosta todellakaan enää olla sitä seuraamassa.

Tai sinä vaan koet niin.

Ei se vanhempien vika ole, jos joku ei halua olla sisaruksiinsa yhteydessä. Vanhempien vika voi olla se, ettei joku halua olla heihin yhteydessä.

Syitä on varmaan yhtä monta kuin perheitäkin. Meillä ainakin vanhemmat haukkuivat minua keskenään ja ilmeisesti myös sisarukselle. Osa tarinoista keksittyjä sillä toisen vanhemman kanssa en puhunut vuosikausiin ja silti sisarus väitti kuulleensa minun haukkuneen häntä. Toiselta vanhemmalta ei ollut voinut kuulla viimeisimpiä tarinoita koska hän oli jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Oikeastaan kauheaa ajatella koko lapsuutta ja nuoruutta. Olisin kyllä voinut keskustella asioista, yritin jokaisen perheenjäsenen kanssa mutta ei onnistunut. Sanoivat että vääristelen, muistan väärin, valehtelen päiväkirjalle, puran omaa pahaa oloani, olen kiittämätön, sisaruksen kiusaaja, kylmä, julma, anteeksiantamaton. Rahasotkut, katoamistemput, varastamiset, valehtelut, vuosikausien palvelukset toiselle sisarukselle, ne ovat kai sitten vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Mietin usein että nytkö sitten ollaan tyytyväisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisin syy siihen että välit on etäiset ja/tai huonot on eriarvoisuus. Lapsia on kohdeltu eriarvoisesti, mikä on katkeroittanut sitten pysyvästi.

Meillä isä suosi veljeä räikeästi ja äiti pikkusiskoa. Ja sama jatkuu vielä aikuisillakin. Ei kiinnosta todellakaan enää olla sitä seuraamassa.

Tai sinä vaan koet niin.

Juu, en koe.

Minä perin aina vanhat vaatteet, en saanut edes lukioon rahoja. Jouduin menemään töihin alaikäisenä ja käymään koulun iltakoulussa.

Veljelle maksettiin kaikki opiskelut ja lisäksi vaihto-oppilasvuosi ja ajokortti ja auto.

Siskolle sama ja lisäksi asunto.

Ei kenenkään vika. En ymmärrä, miksi itäisi väkisin roikkua toisissa vuosikymmeniä vain siksi että ollaan muka joskus oltu perhettä.

Mun sisko on ihan ok ihminen, ei siis mitään vikaa, ei ole narsisti eikä itsekäs eikä rikollinen tai mitään. Mutta on kuitenkin ihminen, jonka kanssa mulla ei ole mitään yhteistä - paitsi jotain geenejä ja niitä nyt on kaikilla ihmisillä yhteisinä lähes yhtä paljon. Hän tykkää täysin erilaisista asioista kuin minä, haluaa erilaisia asioita kuin minä, viettää vapaa-aikansa täysin eri lailla kuin minä. Miksi jomman kumman tai molempien meistä pitåisi säännöllisesti kärvistellä itseään kiinnostamattomissa ja itselleen epämukavissa paikoissa vain siksi, että oltaisiin yhteydessä? Eikö kaikkien kannalta ole parempi, että jokainen tekee sitä mitä haluaakin?

Vierailija kirjoitti:

Syitä on varmaan yhtä monta kuin perheitäkin. Meillä ainakin vanhemmat haukkuivat minua keskenään ja ilmeisesti myös sisarukselle. Osa tarinoista keksittyjä sillä toisen vanhemman kanssa en puhunut vuosikausiin ja silti sisarus väitti kuulleensa minun haukkuneen häntä. Toiselta vanhemmalta ei ollut voinut kuulla viimeisimpiä tarinoita koska hän oli jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Oikeastaan kauheaa ajatella koko lapsuutta ja nuoruutta. Olisin kyllä voinut keskustella asioista, yritin jokaisen perheenjäsenen kanssa mutta ei onnistunut. Sanoivat että vääristelen, muistan väärin, valehtelen päiväkirjalle, puran omaa pahaa oloani, olen kiittämätön, sisaruksen kiusaaja, kylmä, julma, anteeksiantamaton. Rahasotkut, katoamistemput, varastamiset, valehtelut, vuosikausien palvelukset toiselle sisarukselle, ne ovat kai sitten vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Mietin usein että nytkö sitten ollaan tyytyväisiä?

Anteeksi, mutta perheesi voi olla myös oikeassa. Yllättävän moni vääristelee muistojaan, alkaa itsekin uskoa valheisiinsa ja rakentaa jopa identiteettinsä sen varaan, että on tullut väärin kohdelluksi. En tietenkään tiedä sinun tapaustasi, mutta on täysin mahdollista, että ihminen tulkitsee vanhempiensa toimintaa ja tarkoitusperiä virheellisesti koko lapsuutensa ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisin syy siihen että välit on etäiset ja/tai huonot on eriarvoisuus. Lapsia on kohdeltu eriarvoisesti, mikä on katkeroittanut sitten pysyvästi.

Meillä isä suosi veljeä räikeästi ja äiti pikkusiskoa. Ja sama jatkuu vielä aikuisillakin. Ei kiinnosta todellakaan enää olla sitä seuraamassa.

Tai sinä vaan koet niin.

Juu, en koe.

Minä perin aina vanhat vaatteet, en saanut edes lukioon rahoja. Jouduin menemään töihin alaikäisenä ja käymään koulun iltakoulussa.

Veljelle maksettiin kaikki opiskelut ja lisäksi vaihto-oppilasvuosi ja ajokortti ja auto.

Siskolle sama ja lisäksi asunto.

Voi olla, että kohtelu oli epäreilua, tai sitten ei. Vanhemmillasi voi olla järkiperusteet näille valinnoille, mutta viestistäsi ne eivät tule ilmi. Ehkä et tiedä tai ymmärrä niitä, tai sitten niitä ei ole. Ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisin syy siihen että välit on etäiset ja/tai huonot on eriarvoisuus. Lapsia on kohdeltu eriarvoisesti, mikä on katkeroittanut sitten pysyvästi.

Meillä isä suosi veljeä räikeästi ja äiti pikkusiskoa. Ja sama jatkuu vielä aikuisillakin. Ei kiinnosta todellakaan enää olla sitä seuraamassa.

Tai sinä vaan koet niin.

Juu, en koe.

Minä perin aina vanhat vaatteet, en saanut edes lukioon rahoja. Jouduin menemään töihin alaikäisenä ja käymään koulun iltakoulussa.

Veljelle maksettiin kaikki opiskelut ja lisäksi vaihto-oppilasvuosi ja ajokortti ja auto.

Siskolle sama ja lisäksi asunto.

Voi olla, että kohtelu oli epäreilua, tai sitten ei. Vanhemmillasi voi olla järkiperusteet näille valinnoille, mutta viestistäsi ne eivät tule ilmi. Ehkä et tiedä tai ymmärrä niitä, tai sitten niitä ei ole. Ei voi tietää.

Kyllä minä tiedän.

Sitä en ymmärrä, miksi sinun pitää vänkyttää vastaan ja haukkua ja mukatietää.

Sisaruksiani suosittiin ihan räikeästi. Minä sain kuulla vielä vuosikausia, vuosikymmeniä, että minä olen itsekäs. Itsekäs ja laiska.

Veljeni tuli vielä aikuisena käymään kotona ja vei vielä ns yhteisen sanakirjan, vaikka minä olisin tarvinnut sitä koulussa ja hänellä oli surkea kielipää eikä hän tarvinnut sanakirjaa yhtään mihinkään!

Itse mietin samaa tässä kun isäni ei koskaan soita mulle tai muuten ota yhteyttä. Ei edes lapselleni lähetä synttärionnitteluja. Minä otan silloin tällöin yhteyttä, vaikka välillä ikäänkuin odotan että isä ottais.

Eikö tällainen ole enemmän vanhemman vastuulla?

Katselen kaiholla ja hämmästellen aina muiden isiä jotka välittävät lapsistaan. Mietin että wau. Miltähän noista mahtaa tuntua tuollainen isä joka rakastaa ja välittää.