Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla parisuhteessa olevilla voimakkaita hylätyksi tulemisen pelkoja?
02.10.2022 |
Minulla on traumaattisia kokemuksia sekä lapsuudesta, että teini-iästä. En ole koskaan ollut terveellisessä parisuhteessa ja olenkin ollut viimeiset 10 vuotta sinkkuna.
Nyt olen alkanut seurustelemaan kunnolliselta ja kiltiltä vaikuttavan miehen kanssa. Silti pelkään koko ajan, että hän jättää minut tai ettei koe minua tarpeeksi viehättävänä ja haaveilee ehkä paremman näköisistä naisista. Ja aivan eri tyylisistä ja näköisistä. Ainakin sen perusteella, millaisia naisia seurasi aiemmin Instassa ja ne kuvat joista aina tykkäili Sanoin, etten pidä tuosta ja hän onneksi siivosi Instansa.
Silti koko ajan pelkään ja olen ahdistunut. Mietin sanonko jotain väärin, lopahtaako jostain tekemisestä tai sanomisesta hänen mielenkiintonsa..
Mies on onneksi hyvä puhumaan ja erittäin ymmärtäväinen.
Olen muokannut ulkonäköänikin, jotta olisin enemmän hänen tyyppiänsä (vaikka väittää etteivät havaintoni pidä paikkansa ja ettei hän muuttaisi minun ulkonäössäni mitään).
Ehkä mun pitäisi vaan olla sinkkuna koko loppuelämä. :( Vertaistukea?
N28
Kommentit (24)
Mahtavaa. Tsemppiä, varmasti kun olet avoin ja jos toinen on avoin työstämään asioita sun kanssa niin pääsette pitkälle. Voin suositella terapiaakin tueksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut aivan vastaavaa. Tuhosin nuorempana orastavia suhteita hylkäämisen pelossa. Eräällekin miehelle, joka oli minuun erittäin ihastunut, kerroin itseäni halventavia tarinoita. Hän sanoikin, ettei hän jaksa ehkä kannatella huonoa itsetuntoani.
Toivottavasti pystyt luottamaan, että suhde jatkuu. Rakkaus myös parantaa. Siksikin olisi hyvä, että kaikille särkyneille löytyisi rakkaus. He sen ehkä eniten ansaitsisivat.
Ap voisit yhtä hyvin olla minä muutama vuosi taaksepäin. Lapsuudesta asti kokenut ikäviä asioita kotoa lähtien. Väkivaltainen isäpuoli, äiti joka katsoi kaiken läpi sormien ja biologinen isä joka kasvatti isoveljen muttei halunnut olla kanssani tekemisissä.
Tästä täysi-ikäisyydestä eteenpäin seurustelin tunnekylmän ja etäisen alkoholistimiehen kanssa. Vasta kun erosin siitä miehestä, oli pakko alkaa käsitellä menneisyyttä. Miesten hyväksyntä oli ainoa mikä kiinnosti ja halu löytää joku joka rakastaisi. Sitä kivistä polkua kuljettiin monta vuotta ja läheisriippuvuus oli läsnä koko ajan.
Sinä aikana koin hylkäämistä enemmän kuin tarpeeksi ja samalla kuljin terapiassa. Lopulta löysin useamman vuoden nuoremman miehen joka ei lähtenytkään. Olen käynyt tuota samaa pelkoa unissa läpi että mies jättää tai ei koskaan ollutkaan tosissaan. Tosin hyväksyin jotenkin jo alussa että jos hän haluaa lähteä, niin lähtee. Enemmän pelkäsin sitä että ei olekaan tosissaan ja ei oikeasti rakasta. Mielestäni ihan turhaa muiden sanoa että korjaa itsesi kokonaan ennenkuin alat seurustella. Haluan nähdä sen ihmisen joka maagisesti oppi rakastamaan itseään ilman että kukaan on koskaan rakastanut. Me tarvitaan eheyttäviä kokemuksia. Suosittelen vain vahvasti että puhut peloistasi avoimesti miehesi kanssa (kuten tein itsekin) ja etsit terapiaa.
Itselläni ihan sama ongelma. On tuskallista olla parisuhteessa, eikä mies todellakaan auta asiaa pitämällä mykkäkoulua ym.