Alkoiko Suomi oikeasti kehittyä vasta 70-luvulla?

Assburger kirjoitti:

Kotipaikkani on vanhan kylätien varressa, mutta kotini lähellä on kylä, jonka talot ovat pääasiassa sodan jälkeen perustettuja asutustiloja, osa vanhoja torppia.

Ko. kylälle johti muutama n. kilometrin pituinen kärrypolku mainitulta kylätieltä,

50- luvulla ko. kylällä(8 taloa) ei ole ollut puhelinta, sähköä, vesijohtoa, eikä talvikunnossapidettyä tietä.

-58 kylään saatiin sähkö, 60- luvulla vesijohto, -68 tie ja 70- luvulla puhelin.

Muistan itse, kun meille vedettiin puhelinjohto, olen syntynyt -71.

Tämä n. 40km päässä suurehkosta kaupungista.

Ja 2020-luvulla luultavasti 5g masto. Eli varsinainen viestisi on, että tekniikka kehittyy. 

Joo suomessa saatiin värit päälle vasta seitkytluvulla. Se on vähän myöhemmin kuin ennen vanhaan. Joskus kuuskytluvulla lumet alkoi sulaa kesäksi. 

Täällä opittiin pukeutumaan vasta 50-luvulla, ennen sitä kuljettiin nakuina.

alamäki alkoi silloin.

Maailma oli muutenkin hiukka köyhempi silloin - tässä vähän ajankuvaa briteistä 70-luvulla:

Vierailija kirjoitti:

Täällä opittiin pukeutumaan vasta 50-luvulla, ennen sitä kuljettiin nakuina.

Talvisin niitä kutsuttiin smurffeiksi.

Kyllä vain. Itse olen syntynyt 1957 ja pidin silmäni jo auki 70-luvun lopulla.

Se, mikä aiheutti suurta kränää ja vaikeutta oli vanhemman polven ymmärtämättömyys uuden edessä.

Esim omat vanhempani eivät tajunneet, ettei nuoriso enää haaveile isoista pelloista ja suurista navetoista, tuon kaltaisista maatalousasioista, eikä pääsystä ison talon emännäksi. Ei kyselty mitään minulta. Oli jossain päätetty, että minua ei kannata kouluttaa. Koulutettiin kaksi sisarustani. Minulle oli ajateltu paikkaa synnytyskoneena maaseudulla.

Lähdin kaupunkiin. Kävin töissä ja maksoin itse opiskeluni. Missään nimessä en olisi sinne pellonlaidalle jäänyt.

Vanhemmat henkilöt olivat joustamattomia. Kaikki olisi pitänyt mennä samoin kuin heidän lapsuudessaan eikä sitä saanut arvostella. Vielä 80-luvulla kun olin elättänyt itseni jo 15 vuotta, arvostelu äitini minua siitä, että olin ostanut uusia vaatteita palkallani. Olisi kuulemma pitänyt ommella itse tai kutoa ja parsia vanhoja. Olin toimistotöissä. Selitin ja yritin herättää häntä. Ei onnistunut. Arvostelua välttääkseni laitoin pitkään samat vaatteet päälleni, jotka olivat nähtyjä aiemmin. Tää oli ihan hullua.

Mutta tosiaan kehitystä jarrutti vanhempi polvi jäykkyydellään.