Jos hankkii koiran ja sitten antaakin sen pois, mutta omistajaa ei rekisteröidä uudestaan mitenkään, kuka omistaa koiran ja on vastuussa siitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten on sovittu ja toteutunut, että jos joku ottanut vastaan lahjana niin on silloin on uusi omistaja ja vastuussa, yleensä vasta siitä päivästä jolloin saanut haltuunsa.

Meneekö näin, jos toisella on kuitenkin alkuperäiset paperit halussa? Eihän autokaan muuta omistajaa pelkästään lahjoittamalla vaan vasta kun paperiasiat hoidetaan. 

Koiraa ei voi verrata autoon tässä, laissa ei tietääkseni ole mitään vaatimuksia kaupan muodosta muuta kuin rekisteröinnistä ja se ei vaikuta omistussuhteisiin, siis jos vaikka tykästyisin kauppareissulla söpöön villakoiraan ja tarjoaisin siitä tukun rahaa jollekulle, niin olisin koiran uusi omistaja siitä hetkestä ihan riippumatta siitä mitä rekisteriin on merkitty.

Ja miten todistat, että olet uusi omistaja?  Tuolla tavallahan voisi varastaa itselleen koiran kuin koiran ja väittää suullisista kaupoista. 

Eihän varastaminen liity tähän mitenkään. Suurin osa ihmisistä toimii aina rehellisesti, ja ne loput tilaisuus-tekee-varkaan arvioivat kiinnijäämisen riskiään, ilman suullisia sopimuksia tämä yhteiskunta ei toimisi ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten on sovittu ja toteutunut, että jos joku ottanut vastaan lahjana niin on silloin on uusi omistaja ja vastuussa, yleensä vasta siitä päivästä jolloin saanut haltuunsa.

Meneekö näin, jos toisella on kuitenkin alkuperäiset paperit halussa? Eihän autokaan muuta omistajaa pelkästään lahjoittamalla vaan vasta kun paperiasiat hoidetaan. 

Koiraa ei voi verrata autoon tässä, laissa ei tietääkseni ole mitään vaatimuksia kaupan muodosta muuta kuin rekisteröinnistä ja se ei vaikuta omistussuhteisiin, siis jos vaikka tykästyisin kauppareissulla söpöön villakoiraan ja tarjoaisin siitä tukun rahaa jollekulle, niin olisin koiran uusi omistaja siitä hetkestä ihan riippumatta siitä mitä rekisteriin on merkitty.

Ja miten todistat, että olet uusi omistaja?  Tuolla tavallahan voisi varastaa itselleen koiran kuin koiran ja väittää suullisista kaupoista. 

Eihän varastaminen liity tähän mitenkään. Suurin osa ihmisistä toimii aina rehellisesti, ja ne loput tilaisuus-tekee-varkaan arvioivat kiinnijäämisen riskiään, ilman suullisia sopimuksia tämä yhteiskunta ei toimisi ollenkaan. 

Mitäs jos myy koiran suulisella sopimuksella ja sen jälkeen käy varastamassa koiransa takaisin ja myy taas uudelleen ?  Kukapa tähän sitten voi puuttua jos on sana sanaa vastaan ja viralliset kauppa paperit ja rekisterit kuuluu entiselle omistajalle eli varkaalle?

Koiraan sovelletaan lakia irtaimen myymisestä/lahjoittamisesta.

Tässä tapauksessa omistajaksi (jos siis oikeuteen asiassa edettäisiin) todettaisiin mitä ilmeisemmin se, jonka haltuun koira on annettu, etenkin jos lahjoituksesta on jo kuukausia.

Se, kenellä alkuperäinen kauppakirja on, ei merkitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten on sovittu ja toteutunut, että jos joku ottanut vastaan lahjana niin on silloin on uusi omistaja ja vastuussa, yleensä vasta siitä päivästä jolloin saanut haltuunsa.

Meneekö näin, jos toisella on kuitenkin alkuperäiset paperit halussa? Eihän autokaan muuta omistajaa pelkästään lahjoittamalla vaan vasta kun paperiasiat hoidetaan. 

Koiraa ei voi verrata autoon tässä, laissa ei tietääkseni ole mitään vaatimuksia kaupan muodosta muuta kuin rekisteröinnistä ja se ei vaikuta omistussuhteisiin, siis jos vaikka tykästyisin kauppareissulla söpöön villakoiraan ja tarjoaisin siitä tukun rahaa jollekulle, niin olisin koiran uusi omistaja siitä hetkestä ihan riippumatta siitä mitä rekisteriin on merkitty.

Ja miten todistat, että olet uusi omistaja?  Tuolla tavallahan voisi varastaa itselleen koiran kuin koiran ja väittää suullisista kaupoista. 

Eihän varastaminen liity tähän mitenkään. Suurin osa ihmisistä toimii aina rehellisesti, ja ne loput tilaisuus-tekee-varkaan arvioivat kiinnijäämisen riskiään, ilman suullisia sopimuksia tämä yhteiskunta ei toimisi ollenkaan. 

Kuka hullu ostaa suullisella sopimuksella eikä halua virallisia kauppakirjoja? Tyhmyyden tyhmyys. 

Kyllä se on niin, että koira on sen kenellä on näyttää kauppakirja, että omistajuus on hänen. Vaikka koira olisi vaihtanut suullisella sopimukselka kotia niin riitatilanteessa vain kauppakirjalla on merkitys.

Oletko varastanut joltain koiran ja nyt haluat jotenkin todistaa sen kuuluvan sinulle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten on sovittu ja toteutunut, että jos joku ottanut vastaan lahjana niin on silloin on uusi omistaja ja vastuussa, yleensä vasta siitä päivästä jolloin saanut haltuunsa.

Meneekö näin, jos toisella on kuitenkin alkuperäiset paperit halussa? Eihän autokaan muuta omistajaa pelkästään lahjoittamalla vaan vasta kun paperiasiat hoidetaan. 

Koiraa ei voi verrata autoon tässä, laissa ei tietääkseni ole mitään vaatimuksia kaupan muodosta muuta kuin rekisteröinnistä ja se ei vaikuta omistussuhteisiin, siis jos vaikka tykästyisin kauppareissulla söpöön villakoiraan ja tarjoaisin siitä tukun rahaa jollekulle, niin olisin koiran uusi omistaja siitä hetkestä ihan riippumatta siitä mitä rekisteriin on merkitty.

Ja miten todistat, että olet uusi omistaja?  Tuolla tavallahan voisi varastaa itselleen koiran kuin koiran ja väittää suullisista kaupoista. 

Eihän varastaminen liity tähän mitenkään. Suurin osa ihmisistä toimii aina rehellisesti, ja ne loput tilaisuus-tekee-varkaan arvioivat kiinnijäämisen riskiään, ilman suullisia sopimuksia tämä yhteiskunta ei toimisi ollenkaan. 

Kuka hullu ostaa suullisella sopimuksella eikä halua virallisia kauppakirjoja? Tyhmyyden tyhmyys. 

Jos ostaja tai myyjä on holhouksen alainen, ei kauppa sido, että se pitää tsekata. 

Tiedän avioerotapauksen, jossa toinen halusi väkisin pitää koirat itsellään. Toinen osapuoli pyysi sitten apua asiaan ja tuli hyvin selväksi, että molemmat ovat omistajia kauppakirjan mukaan eikä toinen voi noin vaan omia niitä itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko varastanut joltain koiran ja nyt haluat jotenkin todistaa sen kuuluvan sinulle? 

En ole.  Sitäpaitsi kysymyshän oli koirasta, jota kukaan ei halua itselleen.  Miten se voidaan edes myydä eteenpäin jos virallinen omistaja ei siihen suostu, mutta ei kuitenkaan halua itse hoitaa koiraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varastanut joltain koiran ja nyt haluat jotenkin todistaa sen kuuluvan sinulle? 

En ole.  Sitäpaitsi kysymyshän oli koirasta, jota kukaan ei halua itselleen.  Miten se voidaan edes myydä eteenpäin jos virallinen omistaja ei siihen suostu, mutta ei kuitenkaan halua itse hoitaa koiraa?

No sitten viette löytöeläinhoitolaan ja kerrotte ettei omistaja pidä siitä  huolta. 

Kennelliiton reksieri ei ole ainakaan tällä hetkellä mikään virallinen rekisteri.

Auton omistuksista rekisteriä pitää lain mukaan Trafi, siksi auton omistus rekisteröidään.

Oikeustoimen pätevyys määräytyy oikeustoimilain mukaan. Oleellista on se, mitä osapuolet ovat sopineet, millään epävirallisella rekisterillä, kauppakirjalla tai vastikkeen suuruudella ei ole mitään merkitystä (paitsi todistusarvoa aika paljonkin).

Onko tässä nyt siis sovittu, että koira vaihtaa nimenomaan omistajaa vai ovatko nämä tyypit ottaneet koiran hoitaakseen pidemmäksi aikaa, ajatuksena kuitenkin palauttaa se? Siinäkin tapauksessa koira on voinut vaihtaa omistajaa, jos ovat vain antaneet koiran jäädä hoitoon yrittämättä palauttaa sitä ja antaneet edellisen omistajan ymmärtää, että voivat pitää koiran pysyvästi kun tämä on sitä ehdottanut.

Jos koiralla on mikrosiru, se karkaa, niin se palautetaan mikrosirun perusteella rekisteriin merkitylle ihmiselle riippumatta siitä onko se myyty vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän avioerotapauksen, jossa toinen halusi väkisin pitää koirat itsellään. Toinen osapuoli pyysi sitten apua asiaan ja tuli hyvin selväksi, että molemmat ovat omistajia kauppakirjan mukaan eikä toinen voi noin vaan omia niitä itselleen. 

Eihän tämä liity asiaan mitenkään. Sinun tapauksessasi omistaja ei halunnut antaa koiraa toiselle, ei sitä tietenkään silloin voi kukaan omia. Tässä tapauksessa ilmeisesti on halunnut antaa eteen päin ja antanutkin, tottakai sen voi joku silloin ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varastanut joltain koiran ja nyt haluat jotenkin todistaa sen kuuluvan sinulle? 

En ole.  Sitäpaitsi kysymyshän oli koirasta, jota kukaan ei halua itselleen.  Miten se voidaan edes myydä eteenpäin jos virallinen omistaja ei siihen suostu, mutta ei kuitenkaan halua itse hoitaa koiraa?

Sittenhän tilanne on hyvin yksinkertainen. Kysytte tyypiltä, että onko tämä koira sinun vai olemmeko yhteisymmärryksessä sopineet omistajanvaihdoksesta.

Jos sanoo minun, ojennetta hänelle hihnan. Jos sanoo ei, ojennatte kauppakirjan ja kynän jonka jälkeen kauppa on selvä ja voitte myydä koiran eteenpäin tai lopettaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän avioerotapauksen, jossa toinen halusi väkisin pitää koirat itsellään. Toinen osapuoli pyysi sitten apua asiaan ja tuli hyvin selväksi, että molemmat ovat omistajia kauppakirjan mukaan eikä toinen voi noin vaan omia niitä itselleen. 

Eihän tämä liity asiaan mitenkään. Sinun tapauksessasi omistaja ei halunnut antaa koiraa toiselle, ei sitä tietenkään silloin voi kukaan omia. Tässä tapauksessa ilmeisesti on halunnut antaa eteen päin ja antanutkin, tottakai sen voi joku silloin ottaa vastaan.

No ihan sama asia, jos omistajuudesta on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten on sovittu ja toteutunut, että jos joku ottanut vastaan lahjana niin on silloin on uusi omistaja ja vastuussa, yleensä vasta siitä päivästä jolloin saanut haltuunsa.

Meneekö näin, jos toisella on kuitenkin alkuperäiset paperit halussa? Eihän autokaan muuta omistajaa pelkästään lahjoittamalla vaan vasta kun paperiasiat hoidetaan. 

Koiraa ei voi verrata autoon tässä, laissa ei tietääkseni ole mitään vaatimuksia kaupan muodosta muuta kuin rekisteröinnistä ja se ei vaikuta omistussuhteisiin, siis jos vaikka tykästyisin kauppareissulla söpöön villakoiraan ja tarjoaisin siitä tukun rahaa jollekulle, niin olisin koiran uusi omistaja siitä hetkestä ihan riippumatta siitä mitä rekisteriin on merkitty.

Omistajuus on sillä edelleen kenellä on viimeisin kauppakirja. Vain kauppakirjalla on merkitys. Koira on rinnastettavissa esim juuri autoon. Lain edessä koira on esine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin se pitäisi rekisteröidä?

Kennelliiton sivuilta:

Koiran hankkiminen asettaa koiranomistajalle vaatimuksia, joista on hyvä olla selvillä. Omistajan on huolehdittava muun muassa omistajailmoituksen tekemisestä ja koiran rokotuksista. Kannattaa myös harkita, pitäisikö koiralle ottaa lemmikkieläinvakuutus.

Ei tuo vastaa kysymykseen mitenkään. Mihin se koiru siis rekisteröidään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän avioerotapauksen, jossa toinen halusi väkisin pitää koirat itsellään. Toinen osapuoli pyysi sitten apua asiaan ja tuli hyvin selväksi, että molemmat ovat omistajia kauppakirjan mukaan eikä toinen voi noin vaan omia niitä itselleen. 

Eihän tämä liity asiaan mitenkään. Sinun tapauksessasi omistaja ei halunnut antaa koiraa toiselle, ei sitä tietenkään silloin voi kukaan omia. Tässä tapauksessa ilmeisesti on halunnut antaa eteen päin ja antanutkin, tottakai sen voi joku silloin ottaa vastaan.

No ihan sama asia, jos omistajuudesta on kyse. 

No ei kyllä ole millään muotoa sama asia. Jos sinun tapauksessa toinen osapuoli ei olisi halunnut koiraa vaikka oli omistaja niin tilanne olisi sama. Ja tällöin vastauskin olisi ollut, että sen toisen on ihan ok pitää ne koirat itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän avioerotapauksen, jossa toinen halusi väkisin pitää koirat itsellään. Toinen osapuoli pyysi sitten apua asiaan ja tuli hyvin selväksi, että molemmat ovat omistajia kauppakirjan mukaan eikä toinen voi noin vaan omia niitä itselleen. 

Eihän tämä liity asiaan mitenkään. Sinun tapauksessasi omistaja ei halunnut antaa koiraa toiselle, ei sitä tietenkään silloin voi kukaan omia. Tässä tapauksessa ilmeisesti on halunnut antaa eteen päin ja antanutkin, tottakai sen voi joku silloin ottaa vastaan.

No ihan sama asia, jos omistajuudesta on kyse. 

No ei kyllä ole millään muotoa sama asia. Jos sinun tapauksessa toinen osapuoli ei olisi halunnut koiraa vaikka oli omistaja niin tilanne olisi sama. Ja tällöin vastauskin olisi ollut, että sen toisen on ihan ok pitää ne koirat itsellään.

Edelleenkin se alkuperäinen kauppakirja määrää omistajuuden vaikk mitä olisi sovittu siinä välissä. Kannattaa tehdä uudet kauppakirjat.