Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistäkin, että moni ei tajua ystävyyden ja kaveruuden olevan kahden kauppaa?
01.10.2022 |
Toinen ei tee ikinä aloitteita tapaamisten järjestämiseksi tai esitä kysymyksiä ja jos olen vetänyt sitten johtopäätöksen, että häntä ei kiinnosta ystävyys kanssani saan myöhemmin kuulla yhteisen tutun kautta, että entinen ystäväni/kaverini on ihmetellyt, miten minusta ei ole enää kuullut ja olen katkaissut välit. Huom. kenenkään numeroa en ole estänyt tai sanallisesti sanonut, että en halua olla kanssasi enää tekemisissä, että olisivat itse hyvin voineet lähettää viestiä, jos olisi kiinnostanut.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Itse en tee sen vuoksi aloitteita, koska toinen (tuttu) määrää kaiken eli ilmoittaa vain milloin tulee, muulloin ei käy hänelle ja ei oikein neuvottele tapaamispaikkaa. Ja hän viestisi puhelimen kautta, joka on minulla hankalaa (liian pieni näyttö ja kirkas), koska hän tosiaan vaan ilmoittaa asiat - itse taas eri kautta mieluummin.
Ikävää, mutta en itse ainakaan ole koskaan toiminut noin, että ei voi olla siitä kyse. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä kaikki kaverisuhteeni, läpi elämän ovat olleet yksisuuntaisia.. Olen antanut ajan myötä kuivua kasaan, vanhemmasta päästä. Kyllähän se alkaa puulta maistumaan jos saa itse olla aina se, joka tarttuu luuriin, tuntuu että ketään ei kiinnosta sinun tekemiset mutta sinua pitäisi kiinnostaa muiden.
En tiedä olenko sitten itse jotenkin vastenmielinen vai mistä johtuu? Aina olen porukkani löytänyt työpaikoilla ja kouluissa, että en mikään erityisen syrjäänvetäytyvä tai yksinäinen ole koskaan ollut.
Itse olen ihmetellyt samaa. Esim. muutin vuosia sitten toiselle paikkakunnalle. Soitin ystäväperheelle vielä pari puhelua sen jälkeen, mutta he eivät voineet koskaan soittaa minulle. Mielestäni osoittaa sen, että ei ole kyse todellisesta ystävyydestä.
Minusta ystävyys- ja kaverisuhteet ovat enemmänkin monenkeskisiä kuin vain kahdenkeskisiä. Etenkin nuorempana miehille on ominaista kaveriporukat, joissa saattaa olla 3-5 henkeä tilanteesta riippuen. Yhdistävänä tekijänä voi olla opiskelupaikka, joukkueurheilu, pelaaminen tai muut harrastukset. Vanhojen tuttujen kautta uusia tuttuja. Ei niitä ihmissuhteita voi jäädyttää johonkin tiettyyn vuosilukuun, vaan ne muuttuvat luonnostaan vuosien mittaan ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Itselläni on ihmisiä, joita pidän eritavoin arvokkaina ja merkittävinä ja joille saatan soittaa ja kuvitella ja uskoa sinisilmäisesti ja kenties täysin idioottina, että hekin ovay kiinnostuneita minust aja minun kuulumisistani ja voinnistani, vaikka tuskin koskaan ovat millään tavoin minuun yhteydessä.
Sitten on heitä, joilta odotan ellen jopa hieman vaadikin, että toimivat vastavuorosesti, koska minulla tuskin olisi yksin voimia ja tai kiinnostusta yrittää ylläpitää yksin kavveuuttamme.
Sitten on joukko heitä, josiat en ole enää varma olemmeko enää muuta kuin korkeintaan hyvän päivän tuttuja, jotka tervehtii ja moikkaa toista jos sattumalta törmää ja tai näkee jossain toisen. Aiempi kaveruus on vain hiipunut ja haalistunut ilman, että takana olisi jotain erityisen dramaattista tai mullistavaa. Elämä tai mikä lie vain vienyt erilleen, eikä kumpikaan ole osannut tai vain huomannut olla yhteydessä. Ehkä aluski oli mutta sekin sitten jäi kun kumpikaan ei enää ole osannut tai huomannut olla yhteydessä Ei vaikka toienn aina toisinaaan käväsi mielessä. Ei vaikka oiekin edes teidä miksi. Mitä oikein tapahtui. Vai tapahtuiko mitään. En loukkaantuisi tai harmistusi jos hän nyt ottaisi yhetyttä. Ehkä ei hänkään jos minä olisin. Tai sitten , niin mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyden pitäisi olla vaivatonta eikä mikään tasapainoilu? Jos kaverisuhdetta joutuu jotenkin punnitsemaan ja tasailemaan niin eihän se mikään terve kaveruus ole?
Sama juttu on tapaamisten kanssa. On sellaisiakin kavereita jotka soittavat kuulumisia, mutta ei itse koskaan vastaa puhelimeen kun hänelle soittaa saati käy koskaan, vaikka pysähtyy usein samassa kaupungissa. Joskus ihmettelen, että miksi edes vaivautuu enää soittamaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tee sen vuoksi aloitteita, koska toinen (tuttu) määrää kaiken eli ilmoittaa vain milloin tulee, muulloin ei käy hänelle ja ei oikein neuvottele tapaamispaikkaa. Ja hän viestisi puhelimen kautta, joka on minulla hankalaa (liian pieni näyttö ja kirkas), koska hän tosiaan vaan ilmoittaa asiat - itse taas eri kautta mieluummin.
Ikävää, mutta en itse ainakaan ole koskaan toiminut noin, että ei voi olla siitä kyse. -Ap
En esittänyt väitettä että olisit sellainen. Kerroin vain miten ei ole kaksipuolinen muuallakaan.
En. Minua ei haittaa vaikken kuulisi kavereistani vuoteen. Juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen, jonka kanssa olin aika yksipuolisessa ystävyyssuhteessa, sanoi minulle, että voidaan kyllä pitää yhteyttä, koska "ystäviä ei ole koskaan liikaa". Lopetin yhteydenpidon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tee sen vuoksi aloitteita, koska toinen (tuttu) määrää kaiken eli ilmoittaa vain milloin tulee, muulloin ei käy hänelle ja ei oikein neuvottele tapaamispaikkaa. Ja hän viestisi puhelimen kautta, joka on minulla hankalaa (liian pieni näyttö ja kirkas), koska hän tosiaan vaan ilmoittaa asiat - itse taas eri kautta mieluummin.
Ikävää, mutta en itse ainakaan ole koskaan toiminut noin, että ei voi olla siitä kyse. -Ap
En esittänyt väitettä että olisit sellainen. Kerroin vain miten ei ole kaksipuolinen muuallakaan.
Tajusin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden pitäisi olla vaivatonta eikä mikään tasapainoilu? Jos kaverisuhdetta joutuu jotenkin punnitsemaan ja tasailemaan niin eihän se mikään terve kaveruus ole?
Niin olen samaa mieltä, että ystävyyden pitäisi olla vaivatonta. Vaivatonta se onkin, jos molemmat edes suunnilleen vuorotellen ottavat yhteyttä. Vaivattomuus katoaa ja ystävyys loppuu, jos aina joutuu olemaan se, joka ottaa yhteyttä ja kysyy kuulumisia.
Ystäväni kutsui kylään. Menin. Ei ollut kotona.
Soitin. Sanoi oli muualla, mutta palataan joku toinen kerta.
Tästä on nyt 15 v Ei oo hirveesti palailtu
Itse en tee sen vuoksi aloitteita, koska toinen (tuttu) määrää kaiken eli ilmoittaa vain milloin tulee, muulloin ei käy hänelle ja ei oikein neuvottele tapaamispaikkaa. Ja hän viestisi puhelimen kautta, joka on minulla hankalaa (liian pieni näyttö ja kirkas), koska hän tosiaan vaan ilmoittaa asiat - itse taas eri kautta mieluummin.