Onko tuo Jeffrey Dahmer sarja todella pelottava?

Katsoin nyt koko 10-osaisen Dahmer-sarjan Netflixistä. Pääosanesittäjä erinomainen ja muutenkin hyvää draamaa riittää...

Ehkä kaksi osaa liian pitkä kun loppupuolella seuraillaan liikaakin tulevien uhrien elämää. Se kuuro tyyppi oli ihan wokena siihen lisätty...

Katsokaas tämä clippi tosi murhaajasta. Alkaa 39:26

Vierailija kirjoitti:

Katsoin nyt koko 10-osaisen Dahmer-sarjan Netflixistä. Pääosanesittäjä erinomainen ja muutenkin hyvää draamaa riittää...

Ehkä kaksi osaa liian pitkä kun loppupuolella seuraillaan liikaakin tulevien uhrien elämää. Se kuuro tyyppi oli ihan wokena siihen lisätty...

Ei ollut woke, vaan ihan oikeasti tappoi kuuron, mustan miehen nimeltä Tony Hughes. Mutta muuten olen samaa mieltä, esim. Glendaa seurattiin ihan liikaa.

Oliko uhri Steven Tuomi suomalaista sukujuurta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä ja jännitävä. Jonkin verran kuitenkin ennalta-arvattavissa, varsinkin jos tuntee Dahmerin murhahistorian. Mulla 8. osa menossa.

Onko taas väkisin venytetty Netflix -sarja?!

Olisi ihan hyvin voinut olla pari jaksoa lyhyempi, vikat 4 jaksoa menee vähän vellomiseksi ja sivuraiteelle.

Vierailija kirjoitti:

Oliko uhri Steven Tuomi suomalaista sukujuurta?

Kyllä oli.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut katsoa ekaa jaksoa pidemmälle kun huomasin että siitä oli tehty sellainen perus leffasarjamurhaaja joka on niin sosiaalisesti osaamaton että herättää epäilyt jo pelkällä katseella. Oikea Dahmerhan ei ollut tällainen vaan hyvin normaali. Kukaan naapureista ei tiennyt että mitä huoneistossa tapahtuu. Nyt jo heti alussa on kyllä niin sellaisia katseita että sokeakin näkee siinä vikaa.

Katsoin sarjan loppuun, mutta itseäni myös häiritsi Petersin tässäkin ketjussa kehuttu roolityö, jossa korostui liikaa "esitämpä nyt oikein pelottavaa sarjamurhaajaa hyytävine ilmeineen", joka ei vastannut Dahmerin oikeaa olemusta. Toki on voinut olla myös ohjaajan näkemys ja Peters tehnyt vaan työtä käskettyä. Minusta näyttelijänsuoritus oli kuitenkin turhan liioiteltu ja vedetty överiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitiköhän se paikkansa mitä sarjassa oli, että Lionel Dahmerillakin olisi ollut jotain tappofantasioita??

Tämä kiinnostaisi. Tietääkö kukaan?

Ei tappofantasioita, mutta:

His father sees many similarities between himself and his son: both are emotionally distant, fear abandonment, like to control people and feel inadequate.

In retrospect, there are some clues--Dahmer even speculates that he is "a man whose son was perhaps only the deeper, darker shadow of himself.

Dahmer takes upon himself much of the guilt for his son's acts by considering a genetic predisposition to murder he may have passed on to his son; various acts of his own moral blindness that may have contributed to his son's deprived emotional being; and things he did and didn't do when certain symptoms appeared that might have alerted him to Jeffrey's lust for sexual atrocity. What parts of the father, the book asks, are replicated in the son? Largely, Jeffrey is a failure whose failings were earlier those of his father, though the father overcame each failing as its pain grew. Intellectually and physically inferior as a child, Lionel was tutored by his parents from first grade on, and by dint of hard study earned a doctorate in chemistry. A puny child, he took up body-building as a teenager and turned himself into a fine physical specimen. But he also had murderous dreams from which he would awake trembling.

Itseäni kiinnostaa myös Dahmerin äidin rooli. Hänen äidilläänhän oli vaikeita mielenterveysongelmia, ja hän käytti vahvoja psyyken- ja unilääkkeitä raskausaikana. Tai niin ainakin sarjassa vihjataan. Olisiko äidin puolelta Jeffreylle periytynyt psykoottisia ominaisuuksia ja/tai lääkkeistä aiheutunut vaurioita sikiöaikana?

Vierailija kirjoitti:

Oliko Dahmer rasisti?

No, hän kävi lapsena erittäin ahdasmielisessä kirkossa jossa saarnattiin että mustat ovat alempiarvoisia ja homous on syntiä (ja AIDS on Jumalan rangaistus homoille). Olikin siis mielenkiintoista (jos nyt tällaista sanaa voi käyttää) että hän lopulta valikoi uhreikseen tummia homoja, ja etenkin heitä joita piti erityisen viehättävinä.

Dahmer piti itseään kristittynä jo ennen vankilaan joutumista ja kävi mm. isoäitinsä kanssa kirkossa yrittäen tukahduttaa mielitekonsa. En tiedä miksi tätä puolta hänestä ei tuoda niin usein esille. Dahmer taisi itsekin kommentoida ennen kuolemaansa että kertoi toimittajille aina olevansa kristitty mutta se leikattiin aina pois. Kai se oli liikaa amerikkalaisille konservatiiveille - eihän murhaaja voi käydä kirkossa!

Itse uskon että osa ihmisistä yksinkertaisesti syntyy sairaina, mutta kyllä kaikkien, kuten myös Dahmerin kohdalla, myös ympäristö vaikuttaa. Jos hän ei olisi saanut näitä oppeja, jos hän olisi saanut olla vapaasti homo, jos häntä ei oltaisi hylätty jne, olisiko hänestä tullut mitä tuli. Emme voi sitä koskaan tietää. Mutta Dahmer oli hyvinkin normaali tyyppi joten kylmää ajatella kuka minunkin naapurissani tällä hetkellä saattaa asustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko uhri Steven Tuomi suomalaista sukujuurta?

Kyllä oli.

Hauskasti lausuvat tuon sukunimen siellä jenkeissä: Tomii...

Mä en ole saanut sarjaa katsottua. Vähän yritin, mutta tuli vaan jotenkin niin huono olo. Dahmer tapesin ja YouTuben haastattelut ja oikeudenkäyntiä olen kyllä katsonut. Mun mielestä jossain oli, että Dahmerin isä olisi kirjassaan myöntänyt, että myös hänellä oli ollut tappofantasioita. En sitten tiedä missä määrin ja en itse ole kirjaa lukenut.

Dahmerissa on tosiaan mielenkiintoista se, että se näyttää ja kuulostaa niin normaalilta (siis oikea Dahmer), tulee tunne, että voisi olla vaikka oma läheinen. Jotenkin kun se kertoo haastattelussa tekemisistään niin sitä on jopa mukava kuunnella jos ei kuulisi mitä se puhuu. Ei ole olemukseltaan yhtään sellainen psykon oloinen kuin joku John Wayne Gaycy, Ted Bundy tai Richard Ramirez.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitiköhän se paikkansa mitä sarjassa oli, että Lionel Dahmerillakin olisi ollut jotain tappofantasioita??

Tämä kiinnostaisi. Tietääkö kukaan?

Ei tappofantasioita, mutta:

His father sees many similarities between himself and his son: both are emotionally distant, fear abandonment, like to control people and feel inadequate.

In retrospect, there are some clues--Dahmer even speculates that he is "a man whose son was perhaps only the deeper, darker shadow of himself.

Dahmer takes upon himself much of the guilt for his son's acts by considering a genetic predisposition to murder he may have passed on to his son; various acts of his own moral blindness that may have contributed to his son's deprived emotional being; and things he did and didn't do when certain symptoms appeared that might have alerted him to Jeffrey's lust for sexual atrocity. What parts of the father, the book asks, are replicated in the son? Largely, Jeffrey is a failure whose failings were earlier those of his father, though the father overcame each failing as its pain grew. Intellectually and physically inferior as a child, Lionel was tutored by his parents from first grade on, and by dint of hard study earned a doctorate in chemistry. A puny child, he took up body-building as a teenager and turned himself into a fine physical specimen. But he also had murderous dreams from which he would awake trembling.

Itseäni kiinnostaa myös Dahmerin äidin rooli. Hänen äidilläänhän oli vaikeita mielenterveysongelmia, ja hän käytti vahvoja psyyken- ja unilääkkeitä raskausaikana. Tai niin ainakin sarjassa vihjataan. Olisiko äidin puolelta Jeffreylle periytynyt psykoottisia ominaisuuksia ja/tai lääkkeistä aiheutunut vaurioita sikiöaikana?

Veikkaan, että kyseessä on kaikkien tekijöiden yhteissumma. Äidin päihteidenkäyttö raskausaikana, isän pakkoajatukset, tyräleikkauksen jälkeinen käyttäytymisen muutos, kiinnostus kuolleisiin eläimiin, homoseksuaalisuus, kodin tunneilmasto.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole saanut sarjaa katsottua. Vähän yritin, mutta tuli vaan jotenkin niin huono olo. Dahmer tapesin ja YouTuben haastattelut ja oikeudenkäyntiä olen kyllä katsonut. Mun mielestä jossain oli, että Dahmerin isä olisi kirjassaan myöntänyt, että myös hänellä oli ollut tappofantasioita. En sitten tiedä missä määrin ja en itse ole kirjaa lukenut.

Dahmerissa on tosiaan mielenkiintoista se, että se näyttää ja kuulostaa niin normaalilta (siis oikea Dahmer), tulee tunne, että voisi olla vaikka oma läheinen. Jotenkin kun se kertoo haastattelussa tekemisistään niin sitä on jopa mukava kuunnella jos ei kuulisi mitä se puhuu. Ei ole olemukseltaan yhtään sellainen psykon oloinen kuin joku John Wayne Gaycy, Ted Bundy tai Richard Ramirez.

Tämä on totta. Katsoin Ramirezin ja Dahmerin haastattelut, ja ero oli silmiinpistävä. Ramirezistä mielipuolisuus näkyi selvästi, mutta Dahmer vaikutti lähes normaalilta. Väitän, että Dahmer on poikkeus sarjamurhaajien osalta.

Mulle tuli surullinen olo kun Dahmer tapettiin siellä vankilassa -94. Ei oo kenenkään muun murhaajan kuolemasta tullu sellasta fiilistä, vaan ennemminki sellanen että "onneks kuoli tuoki sekopää"

En siis missään nimessä hyväksy sen tekoja, mutta kun ei ollut sellanen tyypillinen sarjamurhaaja olemukseltaan ja puheiltaan. Oli vaan jotenki niin sairas raukka, jonka ois pitäny saada ajat sitte apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole saanut sarjaa katsottua. Vähän yritin, mutta tuli vaan jotenkin niin huono olo. Dahmer tapesin ja YouTuben haastattelut ja oikeudenkäyntiä olen kyllä katsonut. Mun mielestä jossain oli, että Dahmerin isä olisi kirjassaan myöntänyt, että myös hänellä oli ollut tappofantasioita. En sitten tiedä missä määrin ja en itse ole kirjaa lukenut.

Dahmerissa on tosiaan mielenkiintoista se, että se näyttää ja kuulostaa niin normaalilta (siis oikea Dahmer), tulee tunne, että voisi olla vaikka oma läheinen. Jotenkin kun se kertoo haastattelussa tekemisistään niin sitä on jopa mukava kuunnella jos ei kuulisi mitä se puhuu. Ei ole olemukseltaan yhtään sellainen psykon oloinen kuin joku John Wayne Gaycy, Ted Bundy tai Richard Ramirez.

Tämä on totta. Katsoin Ramirezin ja Dahmerin haastattelut, ja ero oli silmiinpistävä. Ramirezistä mielipuolisuus näkyi selvästi, mutta Dahmer vaikutti lähes normaalilta. Väitän, että Dahmer on poikkeus sarjamurhaajien osalta.

Myös BTK on tuollainen ns. normaalin oloinen ja pystyikin peittämään todellisen minänsä vuosikymmenien ajan. Mutta toisin kuin BTK, niin Dahmer vaikutti jopa jollain tapaa sympaattiselta, tai sitten vain feikkasi sitä todella hyvin. BTK taas on jäätävän kylmän oloinen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitiköhän se paikkansa mitä sarjassa oli, että Lionel Dahmerillakin olisi ollut jotain tappofantasioita??

Tämä kiinnostaisi. Tietääkö kukaan?

Ei tappofantasioita, mutta:

His father sees many similarities between himself and his son: both are emotionally distant, fear abandonment, like to control people and feel inadequate.

In retrospect, there are some clues--Dahmer even speculates that he is "a man whose son was perhaps only the deeper, darker shadow of himself.

Dahmer takes upon himself much of the guilt for his son's acts by considering a genetic predisposition to murder he may have passed on to his son; various acts of his own moral blindness that may have contributed to his son's deprived emotional being; and things he did and didn't do when certain symptoms appeared that might have alerted him to Jeffrey's lust for sexual atrocity. What parts of the father, the book asks, are replicated in the son? Largely, Jeffrey is a failure whose failings were earlier those of his father, though the father overcame each failing as its pain grew. Intellectually and physically inferior as a child, Lionel was tutored by his parents from first grade on, and by dint of hard study earned a doctorate in chemistry. A puny child, he took up body-building as a teenager and turned himself into a fine physical specimen. But he also had murderous dreams from which he would awake trembling.

Itseäni kiinnostaa myös Dahmerin äidin rooli. Hänen äidilläänhän oli vaikeita mielenterveysongelmia, ja hän käytti vahvoja psyyken- ja unilääkkeitä raskausaikana. Tai niin ainakin sarjassa vihjataan. Olisiko äidin puolelta Jeffreylle periytynyt psykoottisia ominaisuuksia ja/tai lääkkeistä aiheutunut vaurioita sikiöaikana?

Veikkaan, että kyseessä on kaikkien tekijöiden yhteissumma. Äidin päihteidenkäyttö raskausaikana, isän pakkoajatukset, tyräleikkauksen jälkeinen käyttäytymisen muutos, kiinnostus kuolleisiin eläimiin, homoseksuaalisuus, kodin tunneilmasto.

Tuolla tyräleikkauksella ei ehkä sittenkään ollut mitään tekemistä Dahmerin käytöksen kanssa. Dahmerin käytös muuttui nelivuotiaana ja silloin yleensä alkaa näkyä psykopaattiset piirteet.

Jos homous ei ois laillista Amerikassa (gay-klubit ois kiellettyjä) tätäkään ei ois tapahtunu.

Miksi ihmeessä Dahmerilla on niin laaja fanikunta? Ei muilla sarjamurhaajilla ole.

Tykkäsin paljonkin sarjasta, mutta sitten iski syvä pettymys, kun sain tietää monien sarjan tapahtumien olleenkin vääristeltyjä tai kokonaan keksittyjä. Alkoi suorastaan vítuttamaan.