Ulkomailla asuminen. Kokemuksia kellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurishokki tulee kun menee ja jotkut ei pääse niistä kulttuurieroista yli koskaan. Sitten palatessa sama uudestaan, kokee uudestaan kulttuurishokin kun on tottunut jonkun verran siihen toiseen kulttuuriin. Erittäin stressaavaa ja pitää olla rahaa säästettynä esimerkiksi kymppitonni. Suurin osa ongelmista liittyy yleensä rahaan. Alkuun tulee sellainen hurmos kun moni suomesta tuttu ankeus puuttuu sitten alkaa ärsyttää paikalliset hölmöydet. Rahaa ja kielitaitoa vaaditaan. Naisille riittää hyväksikäyttäjiä jonoksi asti.

Ihan persoonasta kiinni, toisille sopii ja sitten riippuu myös maasta minne menee, joku kulttuuri sopii jollekkin ja joku toiselle. Kannattaa käydä kirjastossa ja hankkia tietoa etukäteen ettei mene ihan väärään maahan ;D

Ei kymppitonni riitä säästöiksi oikein missään. Nykyään suositellaan jopa kahden tai kolmenkin vuoden elämisen kuluja vastaavat säästöt, eikä maasta toiseen muuttaminen ja asettuminen ole ilmaista. Täytyy olla säästöjä ja/tai työpaikka.

Ei kai kukaan enää lähde ulkomaille jos ei ole töitä? Saa olla aika naiivi jos sen tekee. Euroopassa varsinkin on aika sama asua missä päin vain, ei kulttuuri ihan niin paljoa eroa. Ehkä jossain Etelä-Italiassa saattaa olla meno kuin Pohjois-Afrikassa, mutta muuten on aika samanlaista. Toki on aina se muutama ensimmäinen vuosi sellaista kuherrusta sen uuden maan kanssa, mutta aina voi vaihtaa asuinpaikkaa jos alkaa ärsyttämään tarpeeksi.

Mutta varallisuutta vaatii. Ruotsissa esimerkiksi saattaa joutua maksamaan kolmen kuukauden vuokran vuokravakuutena ja miettii esimerkiksi Tukholman tullien sisäpuolisia hintoja niin puhutaan keskimäärin 12 000 kr - 28 000 kr kuukausivuokrasta yksiössä se kertaa kolme pahimmassa tapauksessa niin ei ihan köyhän juttu. Lisäksi saatat joutua muuttamaan useampaan kertaan vuodessa. Saksassa vuokraus on vähän samanlaista kuin Suomessa. Suht yksinkertaista. Puolassa on myös. Itävalta on turvallinen ja sääntöjä noudattava konservatiivinen maa ja kaikki tehty helpoksi. Hintataso on aikalailla sama kaikkialla kuluineen kaikkineen. Skandinaviasta Tanska tai Ruotsi ovat olleet kalleimmat maat, joissa olen asunut. Norjassa oli sen verran hyvä palkka, että se peittosi aika hyvin kalliit kustannukset. Suomessa on ruoka ja muut elinkustannukset aika edullisia muihin maihin verrattuna. Keski-Euroopassa Saksa on paikka, johon palaan vielä ja muutan tällä kertaa Etelä-Saksaan. Pidän niin paljon heidän kulttuuristaan. Töitä etsin jo.

Miksi ei voi lähteä asumaan muualle, jos rahaa on? Ei aina ole pakko olla töitä.

Ainakin Itävallassa kun kirjaudut kaupunkiin niin sinun on osoitettava tulosi tai varallisuutesi asua maassa. Ne voivat olla riittävästi säästöä tai sitten säännölliset kuukausitulot. Ruotsiin toivotetaan kenet vain tervetulleeksi. Saksassa ainakin muutama vuosi sitten oli sama kuin Itävallassa eli sinun on osoitettava riittävä elintaso. Siihen ei riitä Kelan tuet. 

No eihän niitä kelan tukia ulkomaille saakaan.

Mutta EU:ssa voit lähteä toiseen maahan työnhakuun kolmeksi kuukaudeksi ilman että se vaikuttaa tukiin.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa opiskella eurooppalaisia kieliä niin avautuu paljon enemmän mahdollisuuksia kuin pelkkään englantia osaavalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voi mennä muualle asumaan ilman töitä, loisimaan siis, se varmaan yleisintä naisten keskuudessa.

Häh? Olen asunut 30 vuotta ulkomailla, kolmessa eri maassa, olen aika aktiivinen ulkosuomalaisverkostoissa ja enkä ole tavannut kovinkaan monta suomalaista naista jotka eivät kävisi töissä tai pyörittäisi omaa yritystä.

Ne jotka ovat kotona ovat joko äitiyslomalla/kotona pienten lasten kanssa, eläkkeellä tai expatteina puolison työn takia eikä heillä ole joko työlupaa asuinmaassaan tai sitten on vaan perheen kannalta parempi että toinen vanhemmista keskittyy pyörittämään arkea.

Puhut luultavasti jostain marginaalisesta lätkävaimoporukasta. Montakohan sellaista on? Joitakin kymmeniä? Suurin osa ulkomailla asuvista sadoistatuhansista suomalaisista naisista on ihan tavallisia suomalaisia naisia jotka elää ihan tavallista arkea.

Mä asun Yhdysvalloissa ja täällä meidän alueella on ainakin todella monta suomalaista naista, jotka eivät käy töissä, minä mukaan lukien. Suurimmaksi osaksi siksi että lähes kaikkien miehet ovat hyväpalkkaisissa IT-hommissa ja elämä täällä on aika hankalaa, jos molemmat vanhemmat ovat töissä. Mun lapsista enää nuorin asuu kotona mutta en silti ole menossa töihin sillä mun palkalla ei olisi käytännössä mitään merkitystä meidän talouteen.

Loisitko siis omasta mielestäsi?

Yhdysvalloissa ei puhuta noin kotona olevasta puolisosta, vaan hän on yhtä arvokas ja arvostettu yhteiskunnan jäsen kuin muutkin. Hänen nimensä on veropapereissa, pankkitileissä, kiinteistön omistuksessa jne. Yhteiskunnan silmissä hän on samanarvoinen kuin työssä käyvä puolisonsa.