Sosionomit takaisin päiväkotiin, vaatii Keskusta, mm. Risikko vastustaa

mihin risikko berner urpilainen kajoo ne menevät poikkeuksetta vituiks

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Tuo ei edelleenkään selitä sitä, että miksi lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja eivät siihen pystyisi. Heillä on pitkä kokemus siitä, että mikä on normaalin rajoissa olevaa puheen kehitystä.

Eli mihin tarvitaan varhaiskasvatusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Tuo ei edelleenkään selitä sitä, että miksi lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja eivät siihen pystyisi. Heillä on pitkä kokemus siitä, että mikä on normaalin rajoissa olevaa puheen kehitystä.

Eli mihin tarvitaan varhaiskasvatusta?

Sanoisin, että varmasti akateemisesti koulutettu osaa identifioida tuen tarpeen pätevämmin kuin ammattikoulutettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Huomaattehan, että päiväkodin henkilöstö näkee lastanne enemmän hereillä päivän aikana kuin vanhemmat itse. Lisäksi kaikkien kotona ei ole samalla tavalla ryhmässä toimimista vertaisten kanssa, eikä sellaista struktuuria mitä tuleva koulumaailma ja työelämä myöhemmin edellyttävät. En sano, etteikö suorana koulun penkille kotoa tulevat pärjäisi. Ihan varmasti pärjää, jos ei ole mitään tuen tarvetta. Mutta jostain syystä tuentarpeiseten lasten määrä on räjähtänyt käsiin, ja se syö sekä jaksamista että resursseja. Omaa lastani en laittaisi kuin esikouluun ja senkin vain 4h/pv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Tuo ei edelleenkään selitä sitä, että miksi lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja eivät siihen pystyisi. Heillä on pitkä kokemus siitä, että mikä on normaalin rajoissa olevaa puheen kehitystä.

Eli mihin tarvitaan varhaiskasvatusta?

Sanoisin, että varmasti akateemisesti koulutettu osaa identifioida tuen tarpeen pätevämmin kuin ammattikoulutettu. 

Näillä akateemisilla on intressi esittää asiat niin, että pienten lasten kasvatus on jotain tavattoman vaikeaa josta selviytyy kunnolla vain akateeminen. Niin ikään heitä palvelee kasvatusongelmien medikalisaatio, eli pyrkimys nähdä ongelmat merkkinä jostain "erityisestä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Tuo ei edelleenkään selitä sitä, että miksi lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja eivät siihen pystyisi. Heillä on pitkä kokemus siitä, että mikä on normaalin rajoissa olevaa puheen kehitystä.

Eli mihin tarvitaan varhaiskasvatusta?

Sanoisin, että varmasti akateemisesti koulutettu osaa identifioida tuen tarpeen pätevämmin kuin ammattikoulutettu. 

Näillä akateemisilla on intressi esittää asiat niin, että pienten lasten kasvatus on jotain tavattoman vaikeaa josta selviytyy kunnolla vain akateeminen. Niin ikään heitä palvelee kasvatusongelmien medikalisaatio, eli pyrkimys nähdä ongelmat merkkinä jostain "erityisestä".

Terveen normaalisti virikkeitä ja rakkautta saaneen lapsen hoito ei ihmeitä tarvitsekaan. Valitettavasti siellä päiväkodissa on erilaisia viivästymiä, on tarkkaavaisuden pulmaa, leikkitaitojen puutetta, sosiaalisten taitojen puutetta, motoriikan tuen tarvetta, kielitaidon puutetta, lastensuojelun asiakaslapsia, huostaanotettuja lapsia, joita pitäisi osata kuntouttaa, fyysisesti ja psyykkisesti sairaita lapsia jne. Toki voidaan edetä vain niiden terveiden ja normaalisti kasvaneiden lasten ehdoilla ja syrjäyttää nämä muut yhteiskunnasta jo pienestä pitäen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Tuo ei edelleenkään selitä sitä, että miksi lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja eivät siihen pystyisi. Heillä on pitkä kokemus siitä, että mikä on normaalin rajoissa olevaa puheen kehitystä.

Eli mihin tarvitaan varhaiskasvatusta?

Sanoisin, että varmasti akateemisesti koulutettu osaa identifioida tuen tarpeen pätevämmin kuin ammattikoulutettu. 

Näillä akateemisilla on intressi esittää asiat niin, että pienten lasten kasvatus on jotain tavattoman vaikeaa josta selviytyy kunnolla vain akateeminen. Niin ikään heitä palvelee kasvatusongelmien medikalisaatio, eli pyrkimys nähdä ongelmat merkkinä jostain "erityisestä".

Terveen normaalisti virikkeitä ja rakkautta saaneen lapsen hoito ei ihmeitä tarvitsekaan. Valitettavasti siellä päiväkodissa on erilaisia viivästymiä, on tarkkaavaisuden pulmaa, leikkitaitojen puutetta, sosiaalisten taitojen puutetta, motoriikan tuen tarvetta, kielitaidon puutetta, lastensuojelun asiakaslapsia, huostaanotettuja lapsia, joita pitäisi osata kuntouttaa, fyysisesti ja psyykkisesti sairaita lapsia jne. Toki voidaan edetä vain niiden terveiden ja normaalisti kasvaneiden lasten ehdoilla ja syrjäyttää nämä muut yhteiskunnasta jo pienestä pitäen. 

Tämä on kyllä kuultu jo ennenkin. Esitetään pitkä lista kaikenlaisia normaalille kielenkäytölle vieraita termejä ja saadaan asiat siten kuulostamaan tavattoman hienoilta ja vaikeilta.

Esimerkiksi jos lapsen kynäote on pielessä, niin tavalliselle ihmiselle, kuten myös perinteisille päivähoidon työntekijöille, se tarkoittaa nimenomaan sitä, että "kynäote on pielessä". Vakaopejen kielenkäytössä asia taas ilmaistaan muodossa "lapsella on tuen tarve hienomotoriikassa". Luonnollisesti hienomotorisen tuen tarpeen havaitsemiseen ja asianmukaisen kuntoutusprosessin käynnistämiseen ja läpiviemiseen tarvitaan akateeminen vakaope. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Tuo ei edelleenkään selitä sitä, että miksi lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja eivät siihen pystyisi. Heillä on pitkä kokemus siitä, että mikä on normaalin rajoissa olevaa puheen kehitystä.

Eli mihin tarvitaan varhaiskasvatusta?

Sanoisin, että varmasti akateemisesti koulutettu osaa identifioida tuen tarpeen pätevämmin kuin ammattikoulutettu. 

Näillä akateemisilla on intressi esittää asiat niin, että pienten lasten kasvatus on jotain tavattoman vaikeaa josta selviytyy kunnolla vain akateeminen. Niin ikään heitä palvelee kasvatusongelmien medikalisaatio, eli pyrkimys nähdä ongelmat merkkinä jostain "erityisestä".

Terveen normaalisti virikkeitä ja rakkautta saaneen lapsen hoito ei ihmeitä tarvitsekaan. Valitettavasti siellä päiväkodissa on erilaisia viivästymiä, on tarkkaavaisuden pulmaa, leikkitaitojen puutetta, sosiaalisten taitojen puutetta, motoriikan tuen tarvetta, kielitaidon puutetta, lastensuojelun asiakaslapsia, huostaanotettuja lapsia, joita pitäisi osata kuntouttaa, fyysisesti ja psyykkisesti sairaita lapsia jne. Toki voidaan edetä vain niiden terveiden ja normaalisti kasvaneiden lasten ehdoilla ja syrjäyttää nämä muut yhteiskunnasta jo pienestä pitäen. 

Tämä on kyllä kuultu jo ennenkin. Esitetään pitkä lista kaikenlaisia normaalille kielenkäytölle vieraita termejä ja saadaan asiat siten kuulostamaan tavattoman hienoilta ja vaikeilta.

Esimerkiksi jos lapsen kynäote on pielessä, niin tavalliselle ihmiselle, kuten myös perinteisille päivähoidon työntekijöille, se tarkoittaa nimenomaan sitä, että "kynäote on pielessä". Vakaopejen kielenkäytössä asia taas ilmaistaan muodossa "lapsella on tuen tarve hienomotoriikassa". Luonnollisesti hienomotorisen tuen tarpeen havaitsemiseen ja asianmukaisen kuntoutusprosessin käynnistämiseen ja läpiviemiseen tarvitaan akateeminen vakaope. :D

Puhutaan kyllä nyt ihan eri vakavuusasteen asioista kuin kynäotteesta, mutta jos ne on ne hommat mitä sinä ymmärrät, niin hyvä niin. Onneksi siellä on akateemisiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Tuo ei edelleenkään selitä sitä, että miksi lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja eivät siihen pystyisi. Heillä on pitkä kokemus siitä, että mikä on normaalin rajoissa olevaa puheen kehitystä.

Eli mihin tarvitaan varhaiskasvatusta?

Sanoisin, että varmasti akateemisesti koulutettu osaa identifioida tuen tarpeen pätevämmin kuin ammattikoulutettu. 

Näillä akateemisilla on intressi esittää asiat niin, että pienten lasten kasvatus on jotain tavattoman vaikeaa josta selviytyy kunnolla vain akateeminen. Niin ikään heitä palvelee kasvatusongelmien medikalisaatio, eli pyrkimys nähdä ongelmat merkkinä jostain "erityisestä".

Terveen normaalisti virikkeitä ja rakkautta saaneen lapsen hoito ei ihmeitä tarvitsekaan. Valitettavasti siellä päiväkodissa on erilaisia viivästymiä, on tarkkaavaisuden pulmaa, leikkitaitojen puutetta, sosiaalisten taitojen puutetta, motoriikan tuen tarvetta, kielitaidon puutetta, lastensuojelun asiakaslapsia, huostaanotettuja lapsia, joita pitäisi osata kuntouttaa, fyysisesti ja psyykkisesti sairaita lapsia jne. Toki voidaan edetä vain niiden terveiden ja normaalisti kasvaneiden lasten ehdoilla ja syrjäyttää nämä muut yhteiskunnasta jo pienestä pitäen. 

Joo ei todellakaan mennä normaalien ja terveiden mukaan vaan juuri näiden ongelmatapausten mukaan. Siksi normaalisti kehittyneiden tavallisten lasten ei kannata liian aikaisin tulla päiväkotiin ja mahdollisimman lyhyet päivät, eivät he hyödy tästä juurikaan, vaan jäävät sivuun. Kaikki tuki annetaan niille hankalille. Yritän hoitajana huomioida toki heitäkin mutta open, veon ym resurssit kohdennetaan näihin tuentarpeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Tuo ei edelleenkään selitä sitä, että miksi lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja eivät siihen pystyisi. Heillä on pitkä kokemus siitä, että mikä on normaalin rajoissa olevaa puheen kehitystä.

Eli mihin tarvitaan varhaiskasvatusta?

Sanoisin, että varmasti akateemisesti koulutettu osaa identifioida tuen tarpeen pätevämmin kuin ammattikoulutettu. 

Näillä akateemisilla on intressi esittää asiat niin, että pienten lasten kasvatus on jotain tavattoman vaikeaa josta selviytyy kunnolla vain akateeminen. Niin ikään heitä palvelee kasvatusongelmien medikalisaatio, eli pyrkimys nähdä ongelmat merkkinä jostain "erityisestä".

Terveen normaalisti virikkeitä ja rakkautta saaneen lapsen hoito ei ihmeitä tarvitsekaan. Valitettavasti siellä päiväkodissa on erilaisia viivästymiä, on tarkkaavaisuden pulmaa, leikkitaitojen puutetta, sosiaalisten taitojen puutetta, motoriikan tuen tarvetta, kielitaidon puutetta, lastensuojelun asiakaslapsia, huostaanotettuja lapsia, joita pitäisi osata kuntouttaa, fyysisesti ja psyykkisesti sairaita lapsia jne. Toki voidaan edetä vain niiden terveiden ja normaalisti kasvaneiden lasten ehdoilla ja syrjäyttää nämä muut yhteiskunnasta jo pienestä pitäen. 

Tämä on kyllä kuultu jo ennenkin. Esitetään pitkä lista kaikenlaisia normaalille kielenkäytölle vieraita termejä ja saadaan asiat siten kuulostamaan tavattoman hienoilta ja vaikeilta.

Esimerkiksi jos lapsen kynäote on pielessä, niin tavalliselle ihmiselle, kuten myös perinteisille päivähoidon työntekijöille, se tarkoittaa nimenomaan sitä, että "kynäote on pielessä". Vakaopejen kielenkäytössä asia taas ilmaistaan muodossa "lapsella on tuen tarve hienomotoriikassa". Luonnollisesti hienomotorisen tuen tarpeen havaitsemiseen ja asianmukaisen kuntoutusprosessin käynnistämiseen ja läpiviemiseen tarvitaan akateeminen vakaope. :D

Puhutaan kyllä nyt ihan eri vakavuusasteen asioista kuin kynäotteesta, mutta jos ne on ne hommat mitä sinä ymmärrät, niin hyvä niin. Onneksi siellä on akateemisiakin. 

Väitätkö, ettei tuen tarve hienomotoriikassa ole vakava asia? Vähintään yhtä vakava kuin leikkitaitojen tai sosiaalisten taitojen tuentarve?

Miksi päiväkotihommiin edes tarvitaan joku koulutus?

Kai nyt kaikki normijärjellä varustetut osaisivat lyhyen päiväkodissa suoritetun harjoittelujakson jälkeen piirtää vesiväreillä, lukea satuja, laulaa jänis istui maassa ja vaihtaa vaippoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Tuo ei edelleenkään selitä sitä, että miksi lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja eivät siihen pystyisi. Heillä on pitkä kokemus siitä, että mikä on normaalin rajoissa olevaa puheen kehitystä.

Eli mihin tarvitaan varhaiskasvatusta?

Sanoisin, että varmasti akateemisesti koulutettu osaa identifioida tuen tarpeen pätevämmin kuin ammattikoulutettu. 

Näillä akateemisilla on intressi esittää asiat niin, että pienten lasten kasvatus on jotain tavattoman vaikeaa josta selviytyy kunnolla vain akateeminen. Niin ikään heitä palvelee kasvatusongelmien medikalisaatio, eli pyrkimys nähdä ongelmat merkkinä jostain "erityisestä".

Terveen normaalisti virikkeitä ja rakkautta saaneen lapsen hoito ei ihmeitä tarvitsekaan. Valitettavasti siellä päiväkodissa on erilaisia viivästymiä, on tarkkaavaisuden pulmaa, leikkitaitojen puutetta, sosiaalisten taitojen puutetta, motoriikan tuen tarvetta, kielitaidon puutetta, lastensuojelun asiakaslapsia, huostaanotettuja lapsia, joita pitäisi osata kuntouttaa, fyysisesti ja psyykkisesti sairaita lapsia jne. Toki voidaan edetä vain niiden terveiden ja normaalisti kasvaneiden lasten ehdoilla ja syrjäyttää nämä muut yhteiskunnasta jo pienestä pitäen. 

Joo ei todellakaan mennä normaalien ja terveiden mukaan vaan juuri näiden ongelmatapausten mukaan. Siksi normaalisti kehittyneiden tavallisten lasten ei kannata liian aikaisin tulla päiväkotiin ja mahdollisimman lyhyet päivät, eivät he hyödy tästä juurikaan, vaan jäävät sivuun. Kaikki tuki annetaan niille hankalille. Yritän hoitajana huomioida toki heitäkin mutta open, veon ym resurssit kohdennetaan näihin tuentarpeisiin.

Eikö se noin kuulu mennäkin. Korkeimmin koulutetut ratkovat niitä vaikeimpia ongelmia ja kevyemmin koulutetut kevyempiä. Niinhän se on kaikkialla. Ohjaaja tapaa helppoja asiakkaita sosiaalitoimistossa ja sosiaalityöntekijä hoitaa vaativammat. Tai terveyskeskuksessa, sairaanhoitaja mittaan verenpaineen, mutta lääkäri tapaa sydänsairaan. 

Entä jos järjestelmä jaettaisiin kahtia?

Eli olisi toisaalta varhaiskasvatuslaitoksia jotka toimisivat ongelmaisten lasten kuntoutuspaikkoina ja joissa olisi akateeminen henkilökunta. Ja toisaalta sitten olisi ammattikoulu- ja amk-taustaisten pyörittämiä lastentarhoja joissa hoidettaisiin aivan tavallisia lapsia sillä aikaa, kun näiden vanhemmat ovat töissä tai opiskelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä kiinni. Jos tuollainen uudistus tehdään, niin silloin voisi saman tien nimetä varhaiskasvatuksen opettajat taas lastentarhanopettajiksi.

Lakiuudistus oli hyvä, mutta ikävää tietysti, että koulutettua työvoimaa on hankala saada. Ongelma ei kuitenkaan poistu koulutusvaatimuksia alentamalla. Ei sairaatkaan parane, vaikka puuttuvan lääkärin sijaan sitä murtunutta jalkaa katsoisi perushoitaja. En ymmärrä lainkaan näitä ajatuksia, että mikään hoituisi jotenkin pidemmän päälle, kunhan koulutus- ja osaamisvaatimuksia höllennettäisiin. 

Pitäisi päättää, että mitä halutaan. Onko tarkoitus, että pienillä lapsilla on hoitopaikka vai pyritäänkö luomaan jonkinlainen pienten lasten koulu opetussuunnitelmineen?

Sehän on nykymallilla pienten lasten koulu. Kun yhteiskunta on nykyisin niin valtavasti polarisoitunut. Eri perheet voi olla niin kaukana toisistaan kuin merkurius plutosta, että ongelma on, että koulu ei yhdeksässä vuodessa pysty tasaamaan yhtään osaamiseroja. Vaatii varhaisempaa työskentelyä, että erilaisiin kehitysviiveisiin, terapiatarpeisiin, kielitaidon eroihin jne päästään työskentelemään mahdollisimman varhain. Vaihtoehtona on toki leikkiä sormileikkejä leppoisasti ekat kuusi vuotta ja ihmetellä sitten kun iso osa peruskoulun päättävistä ei kykene toimimaan tässä yhteiskunnassa. 20% vanhan lain aikana kasvaneista pojista ei osaa edes lukea peruskoulun käytyään. 

Asia lienee mahdollista selvittää. Tehdään tutkimus, että ovatko koululaisten kouluvalmiudet tällä hetkellä paremmat vai huonommat kuin vaikkapa vuonna 2015. Jos ne ovat selvästi paremmat, niin varhaiskasvatus on onnistunut asia ja jos taas ne ovat selvästi huonommat niin varhaiskasvatus on epäonnistunut, eli järkevintä on korvata se päivähoidolla. Jos taas ne eivät juuri ole muuttuneet, niin voidaan valita se vaihtoehto (joko varhaiskasvatus tai päivähoito) joka tulee halvemmaksi.

Mitäpä veikkaat? Olisko niin, että jos lapsella on vaikka puheenviivästymää, niin puheterapia, joka on alkanut viisivuotiaana on varmasti tehonnut paremmin kuin jos se olisi alkanut 8 -vuotiaana. 

Siihen puheterapiaan tarvitaan siis vakaope?

Vakaope seuloo näitä erilaisia tuen tarpeita ja laittaa asioita eteenpäin. Toki vakaope osaa myös kohdentaa opetuksensa yksilöllisesti, niin, että nämä tuen tarpeet otetaan huomioon. Jos pelkillä hoitajilla mennään, niin jää huomaamatta varmaan 90% tuen tarpeista. 

Esimerkiksi lapsen vanhempi, neuvolan täti ya lastentarhanopettaja eivät siis kykene siihen, vaan vaihtoehdot ovat vain joko vakaope tai lastenhoitaja?

Neuvolan täti näkee lapsen kerran vuodessa pienen hetken. Suurin osa lapsista ei puhu neuvolassa muutenkaan. Miten hän siinä ennättäisi havainnoimaan yhtään mitään tarvetta? Opettaja näkee lapsen ryhmässään joka arkipäivä. Koulutettuna ihmisenä hänellä on parhaat mahdollisuudet huomata asiat. Toki se vanhempikin voi, mutta ei kaikki vanhemmat siihen pysty. 

Tuo ei edelleenkään selitä sitä, että miksi lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja eivät siihen pystyisi. Heillä on pitkä kokemus siitä, että mikä on normaalin rajoissa olevaa puheen kehitystä.

Eli mihin tarvitaan varhaiskasvatusta?

Sanoisin, että varmasti akateemisesti koulutettu osaa identifioida tuen tarpeen pätevämmin kuin ammattikoulutettu. 

Näillä akateemisilla on intressi esittää asiat niin, että pienten lasten kasvatus on jotain tavattoman vaikeaa josta selviytyy kunnolla vain akateeminen. Niin ikään heitä palvelee kasvatusongelmien medikalisaatio, eli pyrkimys nähdä ongelmat merkkinä jostain "erityisestä".

Terveen normaalisti virikkeitä ja rakkautta saaneen lapsen hoito ei ihmeitä tarvitsekaan. Valitettavasti siellä päiväkodissa on erilaisia viivästymiä, on tarkkaavaisuden pulmaa, leikkitaitojen puutetta, sosiaalisten taitojen puutetta, motoriikan tuen tarvetta, kielitaidon puutetta, lastensuojelun asiakaslapsia, huostaanotettuja lapsia, joita pitäisi osata kuntouttaa, fyysisesti ja psyykkisesti sairaita lapsia jne. Toki voidaan edetä vain niiden terveiden ja normaalisti kasvaneiden lasten ehdoilla ja syrjäyttää nämä muut yhteiskunnasta jo pienestä pitäen. 

Tämä on kyllä kuultu jo ennenkin. Esitetään pitkä lista kaikenlaisia normaalille kielenkäytölle vieraita termejä ja saadaan asiat siten kuulostamaan tavattoman hienoilta ja vaikeilta.

Esimerkiksi jos lapsen kynäote on pielessä, niin tavalliselle ihmiselle, kuten myös perinteisille päivähoidon työntekijöille, se tarkoittaa nimenomaan sitä, että "kynäote on pielessä". Vakaopejen kielenkäytössä asia taas ilmaistaan muodossa "lapsella on tuen tarve hienomotoriikassa". Luonnollisesti hienomotorisen tuen tarpeen havaitsemiseen ja asianmukaisen kuntoutusprosessin käynnistämiseen ja läpiviemiseen tarvitaan akateeminen vakaope. :D

Puhutaan kyllä nyt ihan eri vakavuusasteen asioista kuin kynäotteesta, mutta jos ne on ne hommat mitä sinä ymmärrät, niin hyvä niin. Onneksi siellä on akateemisiakin. 

Väitätkö, ettei tuen tarve hienomotoriikassa ole vakava asia? Vähintään yhtä vakava kuin leikkitaitojen tai sosiaalisten taitojen tuentarve?

Niin siellä voi olla vaikka kiintymyssuhdeongelmainen lastensuojelun asiakaslapsi tai normilapsi, jolla on turhan järeä kynäote, kumpi on vakavampi asia?