Lue keskustelun säännöt.
Yksin synttärit
Juhlapäiva
29.09.2022 |
Taas se vuoden ikävin päivä, synttärit. Täytän jo 30 eli onneksi näitä enää ek ole paljon jäljellä, en ajatellut elää vanhaksi ja kuihtua pois. Taidan nukkua yli päivän, niin huomenna ei harmita ettei kukaan käynyt kylässä, soittanut, mahjoista puhumattakaan kukaan muj yhtä yksinäinen? Suku ei ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen kun täytin 8, ovat riitaantuneet pahoin. Lapsia heillä eikä minulla ole.
Kommentit (23)
Onnea onnea sinulle! Ymmärrän tuskasi. Mulla on ollut viimeiset 20-vuotta niin, että ei ole kukaan oikeastaan muistanut synttäreitäni. Viestejä en saa, puheluita ei tule. Yleensä syntymäpäivänäni haen kakkupalan konditoriasta ja syön sen kahvin kera. Laitan siihen kynttilän ja puhallan sen. Puhaltaessa toivon usein, että olisin jollekin niin tärkeä, että muistaisi syntymäpäiväni. Vielä ei ole tapahtunut, mutta toivottavasti syntymäpäiviä on vielä edessä.
Ankeaa on ja joka vuosi tulee pieni itku kuitenkin. Lippu koitettava pitää korkealla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että ihmiset joutuvat viettämään syntsat yksin, on se kuitenkin kiva että yhtenä päivänä hemmotellaan. Me viedään aina kaveriporukalla ensin syömään, sitten mennään spa-hoitolaan, juhlasankarille ostetaan maikyyri, pedikyyri hieronta kasvonaamio, värjäykset ripsiin ja kulmiin sekä käsihoito ja käynnin jälkeen meikkaus sekä hiusten kampaus. Jatkamme sieltä johonkiin kivaan ravintolaan jossa syödään menusta ruoat, jokainen valitsee itse ja otamme yhteisesti aina ensin möet shamppanjaa ja punaviinipullon tai kaksi ja annamme sankarille lahjan. Viimesyntsillä ostimme kimpassa ystävällemme kultaisen rannekorun sekä siihen sopivan siron kaulaketjun. Iltaa jatketaan vielä yökerhoon ja aina jää mahtavat muistot jaettavaksi ja muisteltavaksi tyttöjen iltoihin.
En voisi kuvitella että viettäisin synttäreitä yksin jossain kotona. Aika masentavaa.
Jos viettää yksin synttäreitä on varmasti kivaa lukea edellisen kirjoittajan elämyksellisiä juhlintoja. Toivon että joudut elämään yksin joskus niin että opit tietämään mitä se yksinäisyys oikeastk on. Tajuat että sinua ei ole olemassa kenellekään. Olet merkityksetön eli olisi sama onko sinua vai ei, koska silloin et ole tärkeä kenelläkkään. Voitko kuvitella?
Juhlamielellä kirjoitti:
Ikävää että ihmiset joutuvat viettämään syntsat yksin, on se kuitenkin kiva että yhtenä päivänä hemmotellaan. Me viedään aina kaveriporukalla ensin syömään, sitten mennään spa-hoitolaan, juhlasankarille ostetaan maikyyri, pedikyyri hieronta kasvonaamio, värjäykset ripsiin ja kulmiin sekä käsihoito ja käynnin jälkeen meikkaus sekä hiusten kampaus. Jatkamme sieltä johonkiin kivaan ravintolaan jossa syödään menusta ruoat, jokainen valitsee itse ja otamme yhteisesti aina ensin möet shamppanjaa ja punaviinipullon tai kaksi ja annamme sankarille lahjan. Viimesyntsillä ostimme kimpassa ystävällemme kultaisen rannekorun sekä siihen sopivan siron kaulaketjun. Iltaa jatketaan vielä yökerhoon ja aina jää mahtavat muistot jaettavaksi ja muisteltavaksi tyttöjen iltoihin.
En voisi kuvitella että viettäisin synttäreitä yksin jossain kotona. Aika masentavaa.
Oletpa ilkeä, hyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paljon tuttuja mutta vähän ystäviä, eivätkä hekään ole kovin läheisiä. En myöskään tykkää järjestää juhlia. Siksi vietän syntymäpäiväni perheen keskuudessa. Tosin 50-vuotisjuhliini kutsuin vanhempani, sisarukseni ja heidän perheensä sekä silloisen puolisoni vanhemmat ja sisaruksen perheineen. 60-vuotissyntymäpäiväni vietin koronasulun aikana, mikä tuntui kivalta, kun ei tarvinnut kutsua ketään.
Tuntuu siltä, että Facebookissa saamani onnentoivotukset riittävät nykyään. Nuorempana suretti ja vähän itkettikin ajatus, että ei ollut ketään perheen ja suvun ulkopuolista, jonka olisin halunnut kutsua juhliin, sillä oma oletukseni oli, ettei kukaan kuitenkaan tulisi vaikka kutsuisinkin. Nykyään olen jokseenkin tyytyväinen elämääni.
Onnea syntymäpäivälle, vielä kiva päivä vaikka itseksesi. Käy kahvilla jossain kivassa paikassa, osta jotain mieluista itsellesi. Nyt on näin, ensi vuonna voi olla toisin. Ja vaikkei olisikaan voit olla hyvä ystävä itsellesi. Kaikkea hyvää sinulle🌷🌻🍰🌞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkityksetön kirjoitti:
Jos viettää yksin synttäreitä on varmasti kivaa lukea edellisen kirjoittajan elämyksellisiä juhlintoja. Toivon että joudut elämään yksin joskus niin että opit tietämään mitä se yksinäisyys oikeastk on. Tajuat että sinua ei ole olemassa kenellekään. Olet merkityksetön eli olisi sama onko sinua vai ei, koska silloin et ole tärkeä kenelläkkään. Voitko kuvitella?
Missä ovat kaverit? Ja keitä kutsuit juhlimaan? Ellet ketään, niin kenen päätös?
Niin olen mäkin viettänyt lukemattomia syntymäpäiviä yksin. Aina se on yhtä kamalaa. Mutta anna lupaa itsellesi johonkin kivaan, käy vaikka pizzalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlamielellä kirjoitti:
Ikävää että ihmiset joutuvat viettämään syntsat yksin, on se kuitenkin kiva että yhtenä päivänä hemmotellaan. Me viedään aina kaveriporukalla ensin syömään, sitten mennään spa-hoitolaan, juhlasankarille ostetaan maikyyri, pedikyyri hieronta kasvonaamio, värjäykset ripsiin ja kulmiin sekä käsihoito ja käynnin jälkeen meikkaus sekä hiusten kampaus. Jatkamme sieltä johonkiin kivaan ravintolaan jossa syödään menusta ruoat, jokainen valitsee itse ja otamme yhteisesti aina ensin möet shamppanjaa ja punaviinipullon tai kaksi ja annamme sankarille lahjan. Viimesyntsillä ostimme kimpassa ystävällemme kultaisen rannekorun sekä siihen sopivan siron kaulaketjun. Iltaa jatketaan vielä yökerhoon ja aina jää mahtavat muistot jaettavaksi ja muisteltavaksi tyttöjen iltoihin.
En voisi kuvitella että viettäisin synttäreitä yksin jossain kotona. Aika masentavaa.
Olen nro 2. ja olisi joo kiva jos olisi joku jonka kanssa viettää syntymäpäiviä ja joku joka hemmottelisi sen yhden päivän. Tekisin todellakin toisille saman, jos olisi joku lähellä. Olen iloinen puolestasi, että löytyy tuollainen kaveripiiri. Ole onnellinen ja arvosta heitä.
Se, kun viimeiset syntymäpäivät on vietetty silloin kun olet ollut lapsi, 10-vuotias (kuten minä) tai 8-vuotias (kuten aloittaja) niin voit vain arvata kyseisen henkilön omantunnon arvon ja millaisen pohjan on saanut elämäänsä. Jonkunlainen empatiakyky olisi välillä hyvä olla ihmisillä, jotka tulevat kertomaan tälläistä näihin keskusteluihin. En ole kateellinen sinun kokemuksistasi vaan vilpittömästi onnellinen. Hyvä, että löytyy vielä tuollaisia ystäväpiirejä ja ihmisiä ympärille.
Nauti tulevistakin syntymäpäivistäsi ja pidä itsestäsi ja kavereistasi hyvää huolta.
Mitäs jos ap:lle on käynyt kuin minulle ystäväni muuttivat eri maihin ja yksin jäin. Ei niitä ystävyyksiä introverttinä enää osaa aikuisena oikein muodostaa. Osalla omag työ ja perhekiireetvieneet, silloin jäänyt loputkin yhteydenpidot.
Jotenkin sain kuva ettei ap:llä ole ketään ketä kutsua :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun on tullut keskustelua. Olen siis ap, ratkaisin ongelman nukkumalla eli olen nukkunut tähän asti jotta syntymäpäivä vain liukuisi pois, kukaan ei ole käynyt, eikä soittanut. Ihan yksin nukuin ja pian yritän jatkaa unen saamista. Otin tämän päivän vapaaksi koska töissä olisin itkenyt vähän väliä pahaa oloa, mutta kotona se ei haittaa, päiviä oli kertynyt vielä paljon ylikin.
Nyt pelkään jos en saa unta, pyörinkö aamuun asti tuskanhikisenä itkien, voi kun vain nukahtaisin pian.
Kiitos teille mukavan kuuloisista onnen toivotuksista. Ja ketään en kutsunut, sillä kaikki, kyllä ihan kaikki vanhat ystäväni ovat muuttaneet eri maahan, muutama työn takia, yksi tapasi miehen ja avioitui, nyt perheellinen. Kaksi ovat työharjoittelussa eri maissa, joista toivovat saavansa vakituisen työn.
Viihdyn itse suomessa, mutta uusia ystäviä on aika hankala löytää kun olen pyörätuolissa, en voi lähteä tutustumaan kaupungille ihan helposti ja järjestelemättä.
Olisi kiva vielä kuulla kuinka te muut yksin tahtomattanne synttäreitä vietätte? Ehkä ne kertomukset auttaisivat muitakin tulevia yksinäisten juhlien ihmisiä?
Juhlamielellä kirjoitti:
Ikävää että ihmiset joutuvat viettämään syntsat yksin, on se kuitenkin kiva että yhtenä päivänä hemmotellaan. Me viedään aina kaveriporukalla ensin syömään, sitten mennään spa-hoitolaan, juhlasankarille ostetaan maikyyri, pedikyyri hieronta kasvonaamio, värjäykset ripsiin ja kulmiin sekä käsihoito ja käynnin jälkeen meikkaus sekä hiusten kampaus. Jatkamme sieltä johonkiin kivaan ravintolaan jossa syödään menusta ruoat, jokainen valitsee itse ja otamme yhteisesti aina ensin möet shamppanjaa ja punaviinipullon tai kaksi ja annamme sankarille lahjan. Viimesyntsillä ostimme kimpassa ystävällemme kultaisen rannekorun sekä siihen sopivan siron kaulaketjun. Iltaa jatketaan vielä yökerhoon ja aina jää mahtavat muistot jaettavaksi ja muisteltavaksi tyttöjen iltoihin.
En voisi kuvitella että viettäisin synttäreitä yksin jossain kotona. Aika masentavaa.
Oho. Oottepa kovia syömään. Jostain syystä ei kyllä käy edes kateeksi.
Varmaankin muistatte illan päätteeksi viedä juhlasankarin vielä snagarille syömään parit vedyt ja atomit? Ettei jää paha mieli kesken jääneestä illasta?
Onnea ihana ap!
Onnittelurunon saat tässä:
Viime sateen jälkeen tyhjät vuoret,
ilta, syksyn henkäys.
Mäntyjen lomasta hohtaa kuu,
lähteen päilyvä vesi virtaa kivien yli.
Ääniä bambujen takaa:
pesijätytöt palaavat rannasta.
Lootus taipuu kalastajan veneen alle.
Ja olkoon kevään ruoho kuihtunut:
vuorilla prinssi viipyy yhä vain.
Wang Wei kokoelmasta Veden hohde, vuorten värit, suom. Pertti Nieminen
Kyllä jokainen nut kaksi kertaa päivässä syö, syntymäpäiväjuhlinnoissa tietysti hienommissa paikoissa, arkisia ravintoloita on sitten arkeen jolloin voi syödä arkisempaa ruokaa ystäviä tavatessa. En ymmärrä miten jollakin ihmisellä ei edes ole ystäviä, onko hän pihi tai köyhä vai jotenkin tasoton kun ei saa ystäviä. Minulla on menestyvä firma ja laaja ystäväpiiri menestyviä ja kauniita ystäviä kaikki. Käymme lomillakin yhdessä, harrastamme, olemme vuokranneet jahdin ja käytämme viiden tähden hotelleja. Meille se on ihan normaalia. Huolehdimme aina toistemme syntymäpäivistä niin ettei päivänsankarin tarvitse osallistua mihinkään, ei edes järjestelyihin ja olemme saaneet viettää monia naurua ja iloa herisyviä juhlia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Onnea onnea sinulle! Ymmärrän tuskasi. Mulla on ollut viimeiset 20-vuotta niin, että ei ole kukaan oikeastaan muistanut synttäreitäni. Viestejä en saa, puheluita ei tule. Yleensä syntymäpäivänäni haen kakkupalan konditoriasta ja syön sen kahvin kera. Laitan siihen kynttilän ja puhallan sen. Puhaltaessa toivon usein, että olisin jollekin niin tärkeä, että muistaisi syntymäpäiväni. Vielä ei ole tapahtunut, mutta toivottavasti syntymäpäiviä on vielä edessä.
Ankeaa on ja joka vuosi tulee pieni itku kuitenkin. Lippu koitettava pitää korkealla. :)
Mä haluaisin tuntea sut ja olla mukana sun syntyäreillä! Vaikutat jotenkin niin symppikseltä.
Onnea itsellesi. Toivottavasti ensi vuonna vieraitakin. Tämän illan voit surra ja itkeä, ei ne synttärit ainakaan parane, kovin tylsältä vaikuttaa.