Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on että omia lapsia kiusataan koulussa?
28.09.2022 |
Meillä kaksi koululaista, joita molempia on kiusattu pidemmän aikaa koulussa. Vanhemman kiusaamistilanne saatiin aikoinaan selvitettyä ja nykyään pärjäilee tietääkseni ihan hyvin, mutta siinäkin kesti pitkän aikaa. Nyt nuoremman kanssa sama tilanne. Mistäköhän se voisi johtua?
Kommentit (76)
Joskus vanhemmat provosoivat lapsia ajattelemaan, että lapset ovat parempia kuin muut. Tämä heijastuu lapsien käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa talossa asutte?
Itse tajusin vasta kotoa muutettuani, että todennäköisesti haisin koko lapsuuteni homeelle/vanhalle talolle, ja se varmaan olisi jo kiusaamiseen riittänyt syyksi, ellei myös kaikki muut olisi haisseet homeelle homekoulun takia...
Onko muuten hygienia kunnossa?
Ja mistä heitä tarkalleen ottaen kiusataan, eli millä sanoilla heitä haukutaan? Mikä on se erityispiirre mihin muut tarttuvat?
Ihan tavallisessa talossa asutaan, lapsilla on siistit vaatteet ja pukeutuvat ihan hyvällä maulla, joskaan ei mitään kalliita merkkivaatteita ole oikeastaan. Käyvät suihkussa jne.. Ulkonäössä ei ole mitään normaalista poikkeavaa. T. Ap
Eli siis kiusaaminen liittyy luonteeseen?
Lapset vaistoavat kaikenlaisen erilaisuuden helposti, minua haukuttiin lesboksi vuosia ennen kuin edes tiesin, mitä sana tarkoittaa, ja oikeassa olivat. Jos kiusaaminen siis liittyy johonkin sisäsyntyiseen seikkaan, et voi oikeastaan tehdä muuta kuin rakastaa ja kasvattaa lapsille mahdollisimman terveen itsetunnon.
Etsikää se oma ystäväpiiri muualta, esim. harrastusten parista. Koulumaailma on muutenkin liian isossa osassa lapsien elämää.
En osaa sanoa. Ennemmin varmasti kuin ulkonäköön, koska ovat ihan kivannäköisiä lapsia. Luonne on vähän monimutkaisempi juttu, sitä minun on ehkä vaikeampi objektiivisesti näin vanhempana arvioida. Ihan teräviä ja huumorintajuisia lapsia kuitenkin ovat ja sosiaalisiakin, on kavereita harrastuksissa ja oikeastaan koulussakin. Silti ovat joutuneet tietyn porukan kiusaamisen kohteeksi. T. Ap
Pienet narsistinalut siellä harjoittelevat jo tulevaisuudenvaralle.
Eli kiusaaja on koonnut itselleen "hovin" joka hyökkii lastasi kohti ja yrittää murtaa tämän.
Ikävä kyllä, luonnehäiriöinen narsisti ottaa silmätikukseen aina henkisesti vahvan, hyvän itsetunnon omaavan tyypin, koska häntä vaistomaisesti ärsyttää se, että lapsesi ei tunne mitään tarvetta mielistellä häntä.
Narsistilla ei ole kykyä tasavertaisiin ihmissuhteisiin. Hänelle joka ihmissuhde on "taistelukenttä vallasta".
Narsistilla on käsittämätön vaisto koota itselleen "ystäväpiiri" vähän "vietävissä olevista" ja henkisesti "hauraammista" laumasieluista. Hän vaistoaa nuo ihmiset kuin loinen vaistoaa veren.
Hän löytää ällistyttävän tarkasti myös ihmisten kipupisteet, koska hän "testaa" ihmisiä jatkuvasti.
Eniten narsisti vihaa sitä, jos hän ei saa minkäänlaista valtaa johonkin ihmiseen. Jos tuo ihminen ei millään tavalla osoita huomaavansa narsistin "erityisasemaa". Lapsesi saattaa olla tällainen ihminen.
Sanotaan, että koulukiusatut ovat pohjimmiltaan arkoja ja epävarmoja mutta totuus on, että kiusaaminen muuttaa ihmisen luonnetta. On monia tapauksia, että rohkea, reipas, sosiaalinen ja iloinen lapsi muuttaa uuteen kouluun ja joutuu uutena oppilaana koulukiusatuksi niin muutamassa kuukaudessa reippaasta lapsesta tulee hiljainen, arka ja syrjäänvetäytyvä.
Ihme, että tämä kuvio huomataan ja tunnistetaan työpaikkakiusaamisen yhteydessä ja uhrille tarjotaan terapiaa ym. mutta koulukiusaamisessa vikaa etsitään aina uhrista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä varmaan omakin äitini ihmetteli. Kolme lasta, joista kaikki kiusattuja ja kaksi täysin kaverittomia monen vuoden ajan. Itse tosin en yhtään ihmettele: kiusaajat ei valitse uhrejaan noppaa heittämällä, vaan osaavat taidokkaasti saalistaa ne helpot kohteet sekalaisesta parikymmenpäisestä joukosta jo lapsena. Ja helppoja kohteita me ihmispelkoisten arkajalkavanhempien kaikki kolme ujoa säikkyä lasta varmasti oltiin
Tämä. Se on kuka kiusatuksi joutuu on varmaan jossain määrin "perinnöllistä" eli miten vanhemmat toimivat, millaista esimerkkiä he näyttävät jne. Ujojen ja yksinäisten vanhempien lapset ovat usein itsekin samanmoisia. Rohkeiden ja sosiaalisten vanhempien lapset taas itsekin rohkeita ja sosiaalisia. Lapset ovat usein vanhempiensa kaltaisia. Toki poikkeuksiakin on.
Tiedän monia sisaruksia, jotka ovat luonteiltaan kuin yö ja päivä. Olisikohan tosin silloin usein niin, että toinen muistuttaa isää ja toinen äitiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katse niihin kiusaajiin!
Miksi uhrien pitää aina tutkailla itseään?
Omituista...
Niinpä. Peruskoulu on peruskoulu. Lukiossa yleensä jää sitten kiusaamiset.
Kyllä kaikilla kouluasteilla ja jopa työelämässä on kiusaamista. Iän myötä se vain muuttaa muotoaan ja muuttuu kierommaksi ja ovelammaksi.
Kyllä se radikaalisti vähenee, kun homogenisointikoulusta pääsee eroon. Herkemmät yksilöt myös pahoittavat mielensä helpommin ja saattavat kokea tulevansa kiusatuksi herkemmin. Ja kyllä aikuisiälläkin kiusaamisen todennkäköisyyteen vaikuttaa mm. millaisessa ammatissa ja työpaikassa olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä varmaan omakin äitini ihmetteli. Kolme lasta, joista kaikki kiusattuja ja kaksi täysin kaverittomia monen vuoden ajan. Itse tosin en yhtään ihmettele: kiusaajat ei valitse uhrejaan noppaa heittämällä, vaan osaavat taidokkaasti saalistaa ne helpot kohteet sekalaisesta parikymmenpäisestä joukosta jo lapsena. Ja helppoja kohteita me ihmispelkoisten arkajalkavanhempien kaikki kolme ujoa säikkyä lasta varmasti oltiin
Tämä. Se on kuka kiusatuksi joutuu on varmaan jossain määrin "perinnöllistä" eli miten vanhemmat toimivat, millaista esimerkkiä he näyttävät jne. Ujojen ja yksinäisten vanhempien lapset ovat usein itsekin samanmoisia. Rohkeiden ja sosiaalisten vanhempien lapset taas itsekin rohkeita ja sosiaalisia. Lapset ovat usein vanhempiensa kaltaisia. Toki poikkeuksiakin on.
Meillä ei kumpikaan vanhemmista ole varsinaisesti kuitenkaan ujo tai "arkajalka". Itse olen kyllä enemmän introvertti, mutta ystäviä kuitenkin on. Lapset ehkä enemmän tulleet isäänsä ja mies on oikeastaan mieheksi tosi sosiaalinen ja uskaltaa myös sanoa suoraan (mutta ihan asiallisesti) vieraammallekin jos joku asia vaivaa. Myönnän että itselleni ristiriitatilanteet ovat välillä olleet vähän haastavia ja mieluiten vetäydyn niistä, mutta olen silti aina seisonut omilla jaloillani ja kyllä tarvittaessa osaan kuitenkin pitää puoliani, vaikka se vaikeaa saattaa ollakin. Mielestäni lapseni osaavat myös olla rohkeita ja tosiaan ovat sosiaalisiakin. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on kiusattu koulussa. Ala-asteella syynä oli se, että ehkä joskus olin ärsyttävä. Yritin liikaa ja saatoin sanoa pahasti jollekin. Sosiaalisissa taidoissa parantamisen varaa.
Yläasteella tuo edellinen, sen lisäksi kateus. Olin yrittäjäperheestä ja rahasta oltiin kateellisia. Rahaa oli hiukan enemmän kuin perusduunariperheessä.
Poikkeaako teidän perhe jotenkin muiden lapsien luokkalaisten perheestä? Rahan tai vanhempien ammattien takia? Tuo riittää syyksi kiusaamiselle.
Harrastaako teidän lapset jotain erityistä? Kaikki tuollaiset asiat ärsyttää.
Heillä on kyllä hieman erityisempi harrastus siinä mielessä, ettei kavereilla kenelläkään ole samaa, mutta ei harrastus ole mitenkään poikkeuksellisen erikoinen. Eikä kukaan suoranaisesti ole kyllä tästä harrastuksesta koskaan kiusannut. Olemme keskituloisia, kuten aika lailla varmaan koko kaveriporukka, en nyt tietenkään ihmisten taloudellisia tilanteita sen tarkemmin tiedä. Toisen lapsen kiusaaja ilmeisesti hieman varakkaammasta perheestä itse. Ammatit meillä aika perinteiset, joten ei niissäkään pitäisi olla mitään ihmeellistä. T. ap
Pienikokoisuus on helposti se, että joutuu kiusatuksi, on helppo kohde. Vanhempien ammatti voi olla, esim. papin lapsia voidaan kiusata. Mua kiusattiin kun vanhemmat olivat yrittäjiä ja aika näkyviä paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset pitäisi varmaan selvittää niiden lasten kanssa ja saada selvyys siitä mistä on kyse.
Näitä kyllä selvitellään koulussa ja kiusaaminen on ihan tunnistettu ja tunnustettukin. Mietin vaan, että miksi juuri meidän lapset joutuvat kiusaamisen kohteeksi. Ovat periaatteessa ihan normaaleja lapsia, ei mitään diagnooseja. Ihan hyvin ovat koulussakin pärjänneet. T. ap
Onko kiusaajilta kysytty miksi he kiusasivat? Sieltä varmaan se heidän motiivinsa löytyy
Ehkä et ole opettanut heitä selviytymään kiusaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen tarvitse olla varsinaisesti syytä, sillä kiusaaja löytää syyn mistä vaan. Silmälaseista, vaatteista, luonteesta tai pyörämerkistä. Joskus kiusatuksi joutuu lapsi, jolla on vaikeaa ymmärtää sosiaalisia tilanteita ja joka ei osaa joustaa. Tällainen lapsi tulkitsee ( esim. pelin/leikin) sääntöjä kirjaimellisesti eikä pysty sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Kun hän sitten puuttuu toisten käytökseen, muut kokevat sen häiritsevänä. Tämä voi johtaa kiusaamiseen. Ja joskus tällainen lapsi voi kokea tilanteen kiusaamisena, vaikka varsinaisesti ei olisikaan siitä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa talossa asutte?
Itse tajusin vasta kotoa muutettuani, että todennäköisesti haisin koko lapsuuteni homeelle/vanhalle talolle, ja se varmaan olisi jo kiusaamiseen riittänyt syyksi, ellei myös kaikki muut olisi haisseet homeelle homekoulun takia...
Onko muuten hygienia kunnossa?
Ja mistä heitä tarkalleen ottaen kiusataan, eli millä sanoilla heitä haukutaan? Mikä on se erityispiirre mihin muut tarttuvat?
Ihan tavallisessa talossa asutaan, lapsilla on siistit vaatteet ja pukeutuvat ihan hyvällä maulla, joskaan ei mitään kalliita merkkivaatteita ole oikeastaan. Käyvät suihkussa jne.. Ulkonäössä ei ole mitään normaalista poikkeavaa. T. Ap
Eli siis kiusaaminen liittyy luonteeseen?
Lapset vaistoavat kaikenlaisen erilaisuuden helposti, minua haukuttiin lesboksi vuosia ennen kuin edes tiesin, mitä sana tarkoittaa, ja oikeassa olivat. Jos kiusaaminen siis liittyy johonkin sisäsyntyiseen seikkaan, et voi oikeastaan tehdä muuta kuin rakastaa ja kasvattaa lapsille mahdollisimman terveen itsetunnon.
Etsikää se oma ystäväpiiri muualta, esim. harrastusten parista. Koulumaailma on muutenkin liian isossa osassa lapsien elämää.
En osaa sanoa. Ennemmin varmasti kuin ulkonäköön, koska ovat ihan kivannäköisiä lapsia. Luonne on vähän monimutkaisempi juttu, sitä minun on ehkä vaikeampi objektiivisesti näin vanhempana arvioida. Ihan teräviä ja huumorintajuisia lapsia kuitenkin ovat ja sosiaalisiakin, on kavereita harrastuksissa ja oikeastaan koulussakin. Silti ovat joutuneet tietyn porukan kiusaamisen kohteeksi. T. Ap
Pienet narsistinalut siellä harjoittelevat jo tulevaisuudenvaralle.
Eli kiusaaja on koonnut itselleen "hovin" joka hyökkii lastasi kohti ja yrittää murtaa tämän.Ikävä kyllä, luonnehäiriöinen narsisti ottaa silmätikukseen aina henkisesti vahvan, hyvän itsetunnon omaavan tyypin, koska häntä vaistomaisesti ärsyttää se, että lapsesi ei tunne mitään tarvetta mielistellä häntä.
Narsistilla ei ole kykyä tasavertaisiin ihmissuhteisiin. Hänelle joka ihmissuhde on "taistelukenttä vallasta".
Narsistilla on käsittämätön vaisto koota itselleen "ystäväpiiri" vähän "vietävissä olevista" ja henkisesti "hauraammista" laumasieluista. Hän vaistoaa nuo ihmiset kuin loinen vaistoaa veren.
Hän löytää ällistyttävän tarkasti myös ihmisten kipupisteet, koska hän "testaa" ihmisiä jatkuvasti.
Eniten narsisti vihaa sitä, jos hän ei saa minkäänlaista valtaa johonkin ihmiseen. Jos tuo ihminen ei millään tavalla osoita huomaavansa narsistin "erityisasemaa". Lapsesi saattaa olla tällainen ihminen.
Sanotaan, että koulukiusatut ovat pohjimmiltaan arkoja ja epävarmoja mutta totuus on, että kiusaaminen muuttaa ihmisen luonnetta. On monia tapauksia, että rohkea, reipas, sosiaalinen ja iloinen lapsi muuttaa uuteen kouluun ja joutuu uutena oppilaana koulukiusatuksi niin muutamassa kuukaudessa reippaasta lapsesta tulee hiljainen, arka ja syrjäänvetäytyvä.
Ihme, että tämä kuvio huomataan ja tunnistetaan työpaikkakiusaamisen yhteydessä ja uhrille tarjotaan terapiaa ym. mutta koulukiusaamisessa vikaa etsitään aina uhrista.
Tämä. Miksi koulukiusaamistaupauksissa aina etsitään syytä uhrista? Kun oikeasti tänä päivänä koulut ja jopa päiväkodit on väärällään kieroon kasvaneita lapsia, jotka kiusaavat ihan huvikseen vaan. Kukaan ei ole koskaan laittanut rajoja, tai opettanut mikä on oikein ja mikä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa talossa asutte?
Itse tajusin vasta kotoa muutettuani, että todennäköisesti haisin koko lapsuuteni homeelle/vanhalle talolle, ja se varmaan olisi jo kiusaamiseen riittänyt syyksi, ellei myös kaikki muut olisi haisseet homeelle homekoulun takia...
Onko muuten hygienia kunnossa?
Ja mistä heitä tarkalleen ottaen kiusataan, eli millä sanoilla heitä haukutaan? Mikä on se erityispiirre mihin muut tarttuvat?
Ihan tavallisessa talossa asutaan, lapsilla on siistit vaatteet ja pukeutuvat ihan hyvällä maulla, joskaan ei mitään kalliita merkkivaatteita ole oikeastaan. Käyvät suihkussa jne.. Ulkonäössä ei ole mitään normaalista poikkeavaa. T. Ap
Eli siis kiusaaminen liittyy luonteeseen?
Lapset vaistoavat kaikenlaisen erilaisuuden helposti, minua haukuttiin lesboksi vuosia ennen kuin edes tiesin, mitä sana tarkoittaa, ja oikeassa olivat. Jos kiusaaminen siis liittyy johonkin sisäsyntyiseen seikkaan, et voi oikeastaan tehdä muuta kuin rakastaa ja kasvattaa lapsille mahdollisimman terveen itsetunnon.
Etsikää se oma ystäväpiiri muualta, esim. harrastusten parista. Koulumaailma on muutenkin liian isossa osassa lapsien elämää.
En osaa sanoa. Ennemmin varmasti kuin ulkonäköön, koska ovat ihan kivannäköisiä lapsia. Luonne on vähän monimutkaisempi juttu, sitä minun on ehkä vaikeampi objektiivisesti näin vanhempana arvioida. Ihan teräviä ja huumorintajuisia lapsia kuitenkin ovat ja sosiaalisiakin, on kavereita harrastuksissa ja oikeastaan koulussakin. Silti ovat joutuneet tietyn porukan kiusaamisen kohteeksi. T. Ap
Pienet narsistinalut siellä harjoittelevat jo tulevaisuudenvaralle.
Eli kiusaaja on koonnut itselleen "hovin" joka hyökkii lastasi kohti ja yrittää murtaa tämän.Ikävä kyllä, luonnehäiriöinen narsisti ottaa silmätikukseen aina henkisesti vahvan, hyvän itsetunnon omaavan tyypin, koska häntä vaistomaisesti ärsyttää se, että lapsesi ei tunne mitään tarvetta mielistellä häntä.
Narsistilla ei ole kykyä tasavertaisiin ihmissuhteisiin. Hänelle joka ihmissuhde on "taistelukenttä vallasta".
Narsistilla on käsittämätön vaisto koota itselleen "ystäväpiiri" vähän "vietävissä olevista" ja henkisesti "hauraammista" laumasieluista. Hän vaistoaa nuo ihmiset kuin loinen vaistoaa veren.
Hän löytää ällistyttävän tarkasti myös ihmisten kipupisteet, koska hän "testaa" ihmisiä jatkuvasti.
Eniten narsisti vihaa sitä, jos hän ei saa minkäänlaista valtaa johonkin ihmiseen. Jos tuo ihminen ei millään tavalla osoita huomaavansa narsistin "erityisasemaa". Lapsesi saattaa olla tällainen ihminen.
Sanotaan, että koulukiusatut ovat pohjimmiltaan arkoja ja epävarmoja mutta totuus on, että kiusaaminen muuttaa ihmisen luonnetta. On monia tapauksia, että rohkea, reipas, sosiaalinen ja iloinen lapsi muuttaa uuteen kouluun ja joutuu uutena oppilaana koulukiusatuksi niin muutamassa kuukaudessa reippaasta lapsesta tulee hiljainen, arka ja syrjäänvetäytyvä.
Ihme, että tämä kuvio huomataan ja tunnistetaan työpaikkakiusaamisen yhteydessä ja uhrille tarjotaan terapiaa ym. mutta koulukiusaamisessa vikaa etsitään aina uhrista.Tämä. Miksi koulukiusaamistaupauksissa aina etsitään syytä uhrista? Kun oikeasti tänä päivänä koulut ja jopa päiväkodit on väärällään kieroon kasvaneita lapsia, jotka kiusaavat ihan huvikseen vaan. Kukaan ei ole koskaan laittanut rajoja, tai opettanut mikä on oikein ja mikä väärin.
Juuri näin. Lapsi joka ymmärtää kiusaamisen olevan väärin, ei välttämättä ole niin rohkea, että olisi menossa uhria pelastamaan. Mutta ainakaan hän ei liity kiusaamissakkiin. Eikä liity aikuisenakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa talossa asutte?
Itse tajusin vasta kotoa muutettuani, että todennäköisesti haisin koko lapsuuteni homeelle/vanhalle talolle, ja se varmaan olisi jo kiusaamiseen riittänyt syyksi, ellei myös kaikki muut olisi haisseet homeelle homekoulun takia...
Onko muuten hygienia kunnossa?
Ja mistä heitä tarkalleen ottaen kiusataan, eli millä sanoilla heitä haukutaan? Mikä on se erityispiirre mihin muut tarttuvat?
Ihan tavallisessa talossa asutaan, lapsilla on siistit vaatteet ja pukeutuvat ihan hyvällä maulla, joskaan ei mitään kalliita merkkivaatteita ole oikeastaan. Käyvät suihkussa jne.. Ulkonäössä ei ole mitään normaalista poikkeavaa. T. Ap
Eli siis kiusaaminen liittyy luonteeseen?
Lapset vaistoavat kaikenlaisen erilaisuuden helposti, minua haukuttiin lesboksi vuosia ennen kuin edes tiesin, mitä sana tarkoittaa, ja oikeassa olivat. Jos kiusaaminen siis liittyy johonkin sisäsyntyiseen seikkaan, et voi oikeastaan tehdä muuta kuin rakastaa ja kasvattaa lapsille mahdollisimman terveen itsetunnon.
Etsikää se oma ystäväpiiri muualta, esim. harrastusten parista. Koulumaailma on muutenkin liian isossa osassa lapsien elämää.
En osaa sanoa. Ennemmin varmasti kuin ulkonäköön, koska ovat ihan kivannäköisiä lapsia. Luonne on vähän monimutkaisempi juttu, sitä minun on ehkä vaikeampi objektiivisesti näin vanhempana arvioida. Ihan teräviä ja huumorintajuisia lapsia kuitenkin ovat ja sosiaalisiakin, on kavereita harrastuksissa ja oikeastaan koulussakin. Silti ovat joutuneet tietyn porukan kiusaamisen kohteeksi. T. Ap
Pienet narsistinalut siellä harjoittelevat jo tulevaisuudenvaralle.
Eli kiusaaja on koonnut itselleen "hovin" joka hyökkii lastasi kohti ja yrittää murtaa tämän.Ikävä kyllä, luonnehäiriöinen narsisti ottaa silmätikukseen aina henkisesti vahvan, hyvän itsetunnon omaavan tyypin, koska häntä vaistomaisesti ärsyttää se, että lapsesi ei tunne mitään tarvetta mielistellä häntä.
Narsistilla ei ole kykyä tasavertaisiin ihmissuhteisiin. Hänelle joka ihmissuhde on "taistelukenttä vallasta".
Narsistilla on käsittämätön vaisto koota itselleen "ystäväpiiri" vähän "vietävissä olevista" ja henkisesti "hauraammista" laumasieluista. Hän vaistoaa nuo ihmiset kuin loinen vaistoaa veren.
Hän löytää ällistyttävän tarkasti myös ihmisten kipupisteet, koska hän "testaa" ihmisiä jatkuvasti.
Eniten narsisti vihaa sitä, jos hän ei saa minkäänlaista valtaa johonkin ihmiseen. Jos tuo ihminen ei millään tavalla osoita huomaavansa narsistin "erityisasemaa". Lapsesi saattaa olla tällainen ihminen.
Sanotaan, että koulukiusatut ovat pohjimmiltaan arkoja ja epävarmoja mutta totuus on, että kiusaaminen muuttaa ihmisen luonnetta. On monia tapauksia, että rohkea, reipas, sosiaalinen ja iloinen lapsi muuttaa uuteen kouluun ja joutuu uutena oppilaana koulukiusatuksi niin muutamassa kuukaudessa reippaasta lapsesta tulee hiljainen, arka ja syrjäänvetäytyvä.
Ihme, että tämä kuvio huomataan ja tunnistetaan työpaikkakiusaamisen yhteydessä ja uhrille tarjotaan terapiaa ym. mutta koulukiusaamisessa vikaa etsitään aina uhrista.
Ihan mielenkiinnosta luen tätä ketjua ja tämä yllä oleva texti osui silmääni. Erittäin hyvin kuvattu narsistin toimintatapoja ja motiivia siinä taustalla. Se kuinka jonkun vahva itsetunto todella on uhka narsistille ja kuinka elämä on heille loputonta sosiaalista peliä, kilpailua ja vertaamista. Nämä ovat juuri niitä kiusaajia. Kiusaaja on heikoilla. Hänellä todella ON puutteita itsetunnossa. Se ei siltä aina päälle päin näytä, mutta sitä se on. Ja lopuksi sanon vain että toivon jokaisen kiusatun lapsen vanhemman tekevän kaikkensa, sitkeästi, jotta kiusaaminen loppuu. Asia ei ole välttämättä pelkästään koulun hoidettavissa. Varmasti pitäisi olla, mutta ei aina ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun lapset on ehkä kilttejä ja empaattisia, helppo kohde jota uskaltaa kiusata.
Itse olin tuollainen lapsi, mutta voin sanoa, että eläkkeellä olevaa anoppia en tule hoitamaan ja hän teki vain yhden lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset pitäisi varmaan selvittää niiden lasten kanssa ja saada selvyys siitä mistä on kyse.
Näitä kyllä selvitellään koulussa ja kiusaaminen on ihan tunnistettu ja tunnustettukin. Mietin vaan, että miksi juuri meidän lapset joutuvat kiusaamisen kohteeksi. Ovat periaatteessa ihan normaaleja lapsia, ei mitään diagnooseja. Ihan hyvin ovat koulussakin pärjänneet. T. ap
Ovatko hiljaisia ja ujoja?Entä onko samanlaiset vaatteet kuin muillakin?
Eivät ole ujoja ja hiljaisiakaan, vaan esim tunneilla aktiivisesti mukana opetuksessa. Siis ihan hyvällä tavalla, kiinnostuneita opetuksesta jne. Esikoinen ehkä vähän sellainen pohdiskelija-luonne, toinen aktiivisempi ja kavereitakin on kiusaamisesta huolimatta. T. Ap
Tämä. Oma hiljainen esikoiseni, jolla ka on 9.5 sanoo, että tunneilla viittaavat saavat erikoisen maineen. Tulevat kiusatuksi. Hänkään ei viittaa läheskään aina vaikka voisi olla käsi pystyssä joka hetki.
Liikuntatunnilla se, että on hyvä lajissa kuin lajissa on kiusaamiselta suojaavaa.
Se, että on tunnilla aktiivinen, ei kerro lapsen sosiaalisuudesta. Kenen kanssa viettää välitunnit sen sijaan kertoo.
Mä olen itse pohtinut jälkikäteen, miksi alaluokilla jouduin paljon tyttöjen kiusaamaksi, mutta järkevät tytöt yläasteella sen lopettivat täysin. Syynä oli jossain määrin esim. ekaluokalla se, että luin jo sujuvasti ja sillä aikana kun muut opettelivat lukemaan, me muutamat, jotka osattiin jo lukea, saatiin lukukirjat ja saatiin lukea niitä sillä aikana kun opettelivat lukemaan. Sen lisäksi oli näistä, jotka osasivat lukea, pienikokoisin ja hiljaisin. En ollut varsinaisesti ujo, ainoastaan hiljainen. Olen ajatellut aikuisena sitäkin, että kun oli pieni kylä, niin villeimmille tytöille on saatettu sanoa kotona jotain tämän tapaista: "olisit niinkuin Ellu" (nimeni muutettu). Olen tietoinen siitä, että aikuiset pitivät minusta. Neuvo vanhemmille, älkää ikinä vertailko omaa lastanne toisten lapsiin lapsen kuullen, ei hyvässä eikä pahassa.
Avustajana ehtii koulussa seuraamaan "sivusta" opettajien ja oppilaiden välistä "kemiaa". Kiusaaminen kun voi lähteä ihan siitäkin, miten opettaja kiittää yhtä oppilasta ja toista joutuu komentamaan tiukemmin. Oppilaat eivät sitä ymmärrä, vaikka tiukemmat komennukset perusteltaisiin ja keskusteltaisiin vielä erikseen häirikön kanssa hänen vaikutuksestaan oppitunteihin.
Muistan yhden luokan, jossa heikosti pärjäävä ja silti aivan uskomattoman sisukkaasti yrittävä tyttö joutui luokan häirikköpojan kiusaamaksi vain siksi, kun ope kannusti tyttöä voittamaan arkuutensa ja pelkonsa puhua ääneen luokassa. Häirikköpoika ei tietenkään päässyt nauttimaan samasta kannustamisesta ja kiitoksista kuin tyttö, joten minä avustajana marssin pojan kanssa ulos useamman kerran viikosa rauhoittumaan käytävälle.
Heikkolahjainen tyttö pärjäsi muiden luokkalaisten kanssa aivan hyvin, mutta poika ei. Ilman avustajaa tyttöä olisi kiusattu, sillä minun hommani oli joka kerta napata pojasta kiinni henkisesti tai fyysisesti ettei hän kohtelisi tyttöä huonosti. Se oli hemmetin raskasta, vaikka koulu teki kaikkensa pojan kiusaamisten kanssa.
Niinpä uskon, että kiusaamiseen johtavat tilanteet saattavat olla niin sattumasta kiinni ja väärin ymmärrystäkin oppilaiden kesken. Kun ne pääsevät jatkumaan niiden alkuperää on vaikea enää jäljittää. Lapsi ja nuori ei osaa selittää tunteitaan ja syitään samalla tavoin kuin aikuinen. Usein kiusaamisessa puututaan oireisiin kuin itse syyhyn.
Kasvatit vässyköitä. Koulussa kiusataan ja koulun jälkeen jää "kilttikseksi" mammapalstalle ulisemaan. Lapsenlapsia on turha odottaa.
Olisit lapsena kehoittanut pamauttanaan heti turpaan niin tilanne olisi toinen ja lapsesta olisi voinut tulla vaikka Suomen pääministeri.
Vierailija kirjoitti:
Taas toisinpäin: Jos perheessä on alkoholiongelmaa ja köyhyyttä, lapsia voidaan kiusata esim. vaatteista tai huonosta hygieniasta.
Ammoin minua kiusattiin sellaisilla haukkumanimillä, että vasta vartuttuani ymmärsin niiden olleen suoraan aikuisten suusta. Tavallaan vielä inhottavampaa ajatella, että muiden lasten vanhemmat selvästikin olivat puhuneet minusta ja perheestäni lastensa kuullen sellaisella tavalla. Lapsihan ottaa vanhempiensa sanat ja asenteen tärkeänä tietona ja totuutena, jota kuuluukin levittää eteenpäin.
Kateus on yksi. Minä olen aina ollut erilainen kuin muut. Erinäköinen jopa. Tämä ärsyttää.
Sellaiset tavalliset, jotka ovat mukavia ja ahkeria, eivätkä ärsytä ulkonäöllään tai pukeutumisella, ne pärjäävät.