Vanhus vietiin väkisin kotoaan hoivakotiin

Saattaa myös olla, että hänen jonotusaikansa, kolme kuukautta, on tullut täyteen ja hoitopaikka on löytynyt. Joihinkin muistisairauksiin kuuluu itkeminen (aiheettakin). Varmaan omaiset tai läheiset sisustavat hänen huoneensa viihtyisäksi hänelle rakkailla tavaroilla. Joillain kestää parikin viikkoa tottua uuteen ympäristöön, viihdykkeitä ja tapahtumia on paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Yksin siellä ns. hoivakodissa joutuu kuolemaan. Makaat sängyssä päiväruoka lautasella iltapäivällä. Jotkut jotka kykenee liikkumaan saavat parhaat palat kuten lohileipiä ja kahvipullaa ja iltapalan erilaisena kuin petissä makuutettava, jota eivät viitsi nostaa ylös. Ei ole hyvä joutua hoivattavaksi (muka). Ei siellä kerrassaan ole mitään tekemistä.

Höpöhöpö. Käyn noin joka toinen päivä omaiseni luona hoitokodissa. Aika sairas pitää olla, että saa jäädä vuoteeseen. Kaikille annetaan ruokaa ja herkkuja tasapuolisesti. Jos ei pysty syömään, niin hoitajat syöttävät.

.Nykyään vanhusten on vaikea päästä laitoshoitoon, joten jos sinne viedään väkisin, vanhuksen asiat täytyy olla todella huonosti. Satavuotiaatkin saavat pärjätä vielä ilman apua kotona, jos pää ja jalat vielä toimivat ja oikeastaan hyvä niin.

Eihän niitä paikkoja edes kaikki tarvitsevat saa! 

Varmaankin oli syy.

Tietysti muutos ko hlölle outoa ja suruisaa.

Vierailija kirjoitti:

Vakavia mt-ogelmia ja sairauksia on myös vanhuksilla, jolloin ei ymmärrä tilaansa. Hankala ihminen myös muuttuu iän mukana entistä hankalammaksi. 

Psyykkisesti terve vanhus on sama ihminen kuin ennenkin, vain vanhemmassa kuoressa, mutta usein hiukan entistä viisaampi, jolloin ymmärtää milloin kotona ei pysty enää asumaan.

Olet väärässä 

Suomessa on unohdettu kokonaan etteivät iäkkäät, sairaat tai vamman omaavat ole vankeja. Vaan vapaita ihmisiä. Ja eivät ole automaattisesti laitokseen työnnettäviä. Edelleen on vapaus ja ihmisoikeudet? Vai ovatko? Laitoksessa on aina kunnan tiukat säännöt tai valtion. Ja tuskin niissä mikään joustaa. Asema on heikko? Ei rahaa, ei yksityisyyttä? Mitä muuta lienee. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on unohdettu kokonaan etteivät iäkkäät, sairaat tai vamman omaavat ole vankeja. Vaan vapaita ihmisiä. Ja eivät ole automaattisesti laitokseen työnnettäviä. Edelleen on vapaus ja ihmisoikeudet? Vai ovatko? Laitoksessa on aina kunnan tiukat säännöt tai valtion. Ja tuskin niissä mikään joustaa. Asema on heikko? Ei rahaa, ei yksityisyyttä? Mitä muuta lienee. 

On yksityisyyttä,  oma huone. Muistisairailla pitää olla ulko-ovet lukossa, muuten karkailisivat, kenen vastuu? Mihin he rahaa tarvitsisivat? Totta kai pitää olla säännöt, muuten tulisi kaaos. Paljon joustetaan esim. kun käy omaisen kanssa retkellä ja lounasaika menee ohi, tarjotaan hänelle lounas erikseen palattuaan. Minusta on hyvin joustavia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä vanhus oli ihan järjissään vielä mutta kun jalat ei toimi ja asunnossa mm. paljon portaita. Ei vaan voi siellä olla enää, vaikka se niin rakas paikka onkin. Romahti vaan niin täysin siinä pihalla, ei millään olisi lähtenyt

Ap

 

Ei sen takia hoitokotiin joudu että jalat ei toimi.

Totta. Tuttava oli täysin vuodepotilas ja kotihoito hoiti ja yöpartiokin kävi hänen luonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin siellä ns. hoivakodissa joutuu kuolemaan. Makaat sängyssä päiväruoka lautasella iltapäivällä. Jotkut jotka kykenee liikkumaan saavat parhaat palat kuten lohileipiä ja kahvipullaa ja iltapalan erilaisena kuin petissä makuutettava, jota eivät viitsi nostaa ylös. Ei ole hyvä joutua hoivattavaksi (muka). Ei siellä kerrassaan ole mitään tekemistä.

Höpöhöpö. Käyn noin joka toinen päivä omaiseni luona hoitokodissa. Aika sairas pitää olla, että saa jäädä vuoteeseen. Kaikille annetaan ruokaa ja herkkuja tasapuolisesti. Jos ei pysty syömään, niin hoitajat syöttävät.

Näin on. Anoppi pääsi hoivakotiin, kun 5 kotihoidon käyntiä ei riittänyt. Siellä lihoi ja voi pitkään hyvin, mutta Alzheimer tekee tuhojaan ja nyt on lähes 100 v ja vuodepotilaana. Attendossa ei muuta vikaa kuin suomenkielen puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vanhuksen joka lojui kaksi vuorokautta lattialla pääsemättä ylös tai pystymättä hälyttää apua, tietoisena. Ja oma sukulaiseni lojui lattialla koko yön päivään asti, ennenkuin sai apua. Nämä tilanteet sentään poistuvat hoivakodeissa, olkoon mitoitus vaikka 0,4.

 

Hälytysnappi ranteessa ja vaikka kerran käynti päivittäin vanhuksen luona poistaa nämä ongelmat. Ei tarvitse eutanasiateurastamoon viedä.

Muistisairaan hälytysnappi voi olla roskiksessa tai vessanpöntössä. T kokemusta on

Hoitokoti oli ainoa vaihtoehto,kun vanha ei osannut enää kotiinsa ja tulipalon riski rivitalossa usein.

Vierailija kirjoitti:

Hoivakodissa tuppaa ihmisen aktiivisuus romahtaa kun kaikki hoidetaan puolesta. Ja kun menettää rutiinin pyykinpesusta, tiskaamisesta etc. niin äkkiä on sitten petipotilas.

Kannattaa siis välttää vanhusten laittamista sinne muuten vain ellei sitten ole pakko ja ei tosiaan pysty elää enää kodissa.

Oletko seurannut dementikon aktiivisuutta siellä kodissa? Salli mun auraa!

Olipa hyvin kaikki mahd laitteet rikottu, astiat rikki  vessa vetämättä yms.

Se on kumma juttu, kun toiset ei pääse vaikka kuinka haluaisivat ja toiset viedään väkisin.

Omaiseni vietiin väkisin hoitolaitokseen vasten omaa tahtoaan ja kotona oli vielä henkilö, joka oli valmis omaishoitajaksi. Sosiaaliviranomaisen kanssa meni sukset ristiin ja lääkäri rupesi puuhaamaan edunvalvontaa omaiselleni. Meille kerrottiin ettei omaisemme pääse enää ikinä kotiin ja että emme mukamas tunne häntä enää eikä hän ole enää sama henkilö, jonka tunsimme, muistisairauden ansiosta.  Hoivakodissa omaisen fyysinen kunto romahti, tuli masennusta ym, mutta edelleen tunnistaa meidät. 

Minä näen asian niin, että omaisemme rahat kelpasivat kunnalle tässä taloustilanteessa.

Yksityisen lääkärin mielipide oli ettei henkilö kuuluisi laitoshuoltoon ja hän osasi kertoa, että julkisen puolen lääkärin lausunnon voi kumota toinen julkisen puolen lääkäri, tähän oljenkorteen tartumme saadaksemme omaisemme vapaaksi.

13/134,

ei kannata yleistää kaikkiin sitä mitä on ehkä jossain nähnyt.

sama kuin fobistinen naikkosrotta jolla ei aivotoimintaa löydy.

Mietipä omalle kohdallesi. Voisi itseäkin itkettää jos ei enää pääse koskaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavia mt-ogelmia ja sairauksia on myös vanhuksilla, jolloin ei ymmärrä tilaansa. Hankala ihminen myös muuttuu iän mukana entistä hankalammaksi. 

Psyykkisesti terve vanhus on sama ihminen kuin ennenkin, vain vanhemmassa kuoressa, mutta usein hiukan entistä viisaampi, jolloin ymmärtää milloin kotona ei pysty enää asumaan.

 

Asian voi nähdä niinkin, että vanhus tajuaa, että elämä laitoksessa ei ole elämisen arvoista vaikka onkin ns turvassa.

Itse olen lapsilleni teroittanut, että mieluummin kuolen esim kaatumisen seurauksena kodissani kuin elän täysin tarpeetonta, tsrkoituksetonta elämää laitoksessa turvallisesti.

Eli et välitä lastesi surusta ja huolesta, kun koikkelehdit yksinäsi ja kenties huonokuntoisena asunnossasi. Kenties odotat, että he käyvät jatkuvasti luonasi hyysäämässä sinua?

Voi sentään.

Itkettää kun rollaattorilla pääsee alas muttei ylös.

BYÄÄÄÄÄHHHH

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja juttu, harmin paikka.

Vähän sama kuin lasten kanssa joskus aamulla päiväkotiin lähdettäessä?

 

Päiväkodista pääsee illaksi pois, tuo lähtö oli lopullinen.

 

Niin on.

Hoivakodin jälkeen seuraava koti on hautausmaa.

Monille vanhuksille se koti on rakas. Ainoa, mitä jäljellä enää on.

Rakkaat esineet ja valokuvat ja tutut tilat.

Mutta jos ei enää pärjää edes kotihoidon turvin, on pakko lähteä hoivakotiin, jos on hoiva ja valvonta 7/24.

Hoivakotiin saa viedä yleensä omia kalusteita ja valokuvat yms tavaraa. Ainakin omilla kolmella hoivakodissa olevalla vanhuksella.