Kuka on sinusta pääasiassa vastuussa onnellisuudestasi?
Kommentit (53)
1. Kuka muukaan, kuin minä itse? En voi kuvitellakaan, että edes jättäisin näin tärkeän asian minkään muun tahon hoidettavaksi.
Se riippuu. Toisinaan joku muu voi estää omaa onnellisuutta niin pahasti, että itse ei ole vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu. Toisinaan joku muu voi estää omaa onnellisuutta niin pahasti, että itse ei ole vastuussa.
Esim. jos lapsella on paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin joillain hänen kaveripiirissään olevilla henkilöillä, niin näillä kaveripiirin henkilöillä on oikeus panetella, kiusata, halventaa ja paheksua tätä lasta/nuorta ilman kenenkään puuttumatta, koska kyseinen enemmän mahdollisuuksia omaavahan on ilmselvästi hyväosainen ja heitä saa ihan vain omien mahdollisuuksien ollessa kapeammat, kohdella mainituilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu. Toisinaan joku muu voi estää omaa onnellisuutta niin pahasti, että itse ei ole vastuussa.
Esim. jos lapsella on paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin joillain hänen kaveripiirissään olevilla henkilöillä, niin näillä kaveripiirin henkilöillä on oikeus panetella, kiusata, halventaa ja paheksua tätä lasta/nuorta ilman kenenkään puuttumatta, koska kyseinen enemmän mahdollisuuksia omaavahan on ilmselvästi hyväosainen ja heitä saa ihan vain omien mahdollisuuksien ollessa kapeammat, kohdella mainituilla tavoilla.
Ja siis vastuu omasta onnellisuudestaan lapselta katoaa siinä vaiheessa, kun hän kertoo toisten käytöksestä äidilleen ja tämä asettuukin näiden toisten puolelle sillä perusteella, että he ovat köyhempiä.
Kun äiti itsekin on köyhä ja lapsen mahdollisuudet tulevat kaikki hänen isänsä suvulta, josta äiti itse otti eron.
Aikuisena mulla itsellä. Jos on lapsia, on vastuussa aikuisena ettei lastensa onnellisuudelle ole haitaksi.
Minä itse.
En kuitenkaan ole aina halutessani onnellinen. En aina edes pyri siihen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu. Toisinaan joku muu voi estää omaa onnellisuutta niin pahasti, että itse ei ole vastuussa.
Esim. jos lapsella on paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin joillain hänen kaveripiirissään olevilla henkilöillä, niin näillä kaveripiirin henkilöillä on oikeus panetella, kiusata, halventaa ja paheksua tätä lasta/nuorta ilman kenenkään puuttumatta, koska kyseinen enemmän mahdollisuuksia omaavahan on ilmselvästi hyväosainen ja heitä saa ihan vain omien mahdollisuuksien ollessa kapeammat, kohdella mainituilla tavoilla.
Ja siis vastuu omasta onnellisuudestaan lapselta katoaa siinä vaiheessa, kun hän kertoo toisten käytöksestä äidilleen ja tämä asettuukin näiden toisten puolelle sillä perusteella, että he ovat köyhempiä.
Kun äiti itsekin on köyhä ja lapsen mahdollisuudet tulevat kaikki hänen isänsä suvulta, josta äiti itse otti eron.
Sinä et onneksi enää ole se lapsi, niin voit olla taas onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu. Toisinaan joku muu voi estää omaa onnellisuutta niin pahasti, että itse ei ole vastuussa.
Esim. jos lapsella on paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin joillain hänen kaveripiirissään olevilla henkilöillä, niin näillä kaveripiirin henkilöillä on oikeus panetella, kiusata, halventaa ja paheksua tätä lasta/nuorta ilman kenenkään puuttumatta, koska kyseinen enemmän mahdollisuuksia omaavahan on ilmselvästi hyväosainen ja heitä saa ihan vain omien mahdollisuuksien ollessa kapeammat, kohdella mainituilla tavoilla.
Ja siis vastuu omasta onnellisuudestaan lapselta katoaa siinä vaiheessa, kun hän kertoo toisten käytöksestä äidilleen ja tämä asettuukin näiden toisten puolelle sillä perusteella, että he ovat köyhempiä.
Kun äiti itsekin on köyhä ja lapsen mahdollisuudet tulevat kaikki hänen isänsä suvulta, josta äiti itse otti eron.Sinä et onneksi enää ole se lapsi, niin voit olla taas onnellinen.
Ei se niin mene, siinähän on lapsesta saakka uskoteltu ihmiselle, etä hän on väärässä. Siinä on ihan mahdotonta olla onnellinen. Joko pitää luopua niistä mahdollisuuksista, joita oli, tai sitten kun käyttää niitä, tiedostaa, että tekee väärin.
Ei onnellisuuteen peräänkuuluteta mitään vastuita :D
Ihminen on onnellinen kun hän on siihen psyykkisesti ja henkisesti kykenevä, ja saa siihen riittävät mahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu. Toisinaan joku muu voi estää omaa onnellisuutta niin pahasti, että itse ei ole vastuussa.
Esim. jos lapsella on paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin joillain hänen kaveripiirissään olevilla henkilöillä, niin näillä kaveripiirin henkilöillä on oikeus panetella, kiusata, halventaa ja paheksua tätä lasta/nuorta ilman kenenkään puuttumatta, koska kyseinen enemmän mahdollisuuksia omaavahan on ilmselvästi hyväosainen ja heitä saa ihan vain omien mahdollisuuksien ollessa kapeammat, kohdella mainituilla tavoilla.
Ja siis vastuu omasta onnellisuudestaan lapselta katoaa siinä vaiheessa, kun hän kertoo toisten käytöksestä äidilleen ja tämä asettuukin näiden toisten puolelle sillä perusteella, että he ovat köyhempiä.
Kun äiti itsekin on köyhä ja lapsen mahdollisuudet tulevat kaikki hänen isänsä suvulta, josta äiti itse otti eron.Sinä et onneksi enää ole se lapsi, niin voit olla taas onnellinen.
Ei se niin mene, siinähän on lapsesta saakka uskoteltu ihmiselle, etä hän on väärässä. Siinä on ihan mahdotonta olla onnellinen. Joko pitää luopua niistä mahdollisuuksista, joita oli, tai sitten kun käyttää niitä, tiedostaa, että tekee väärin.
Sinä voit nyt aikuisena muodostaa oman ajatusmaailman, ja olla eri mieltä muiden kanssa.
Ei onnellisuutta ole kuin hetkittäin jokaisen elämässä. Tyytyväisyys sen sijaan on itsestä kiinni, sattuman ja tuurin lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muut
Ai, aina voi syyttää hallitusta, EU:ta, Venäjää, Kelaa tai omia sukulaisia omasta onnettomuudesta?
Jokainen on oman onnensa seppä. Pääsääntöisesti.
Päihteiden vaikutuksen alaisena oleminen ei ole onnellisuutta :)
Tosi usein vaimoni kääntää hyvät asiat pahaksi. Eikä kumminkaan halua osallistua ja se harmittaa sitä. Ex tulee tuota menoa
Ap olisi onnellinen vaikka kidutuskammiossa kun hänen sukupuolielimiään leikattaisiin milli milliltä kynsisaksilla pois. Koska ap on vastuussa omasta onnellisuudestaan, eivätkä muiden teot tai tekemättä jättämiset ap:n onnellisuuteen vaikuta. Hienoa ap!
Minä. Jokainen saa elämäänsä murheita ja olosuhteet, joihin ei voi vaikuttaa. Yksilön omalla vastuulla on asenne ja halu mennä eteenpäin. Valtiolla toki on oma vastuunsa, mutta valtion epäonnistuessa tehtävissään on yksilöltä vain itsensä sabotaasia jäädä itkemään omaa epäonneaan uhriutuen.