Perhe ei suostu käymään kirkossa

Ollaan oltu tapakristittyjä, lapset on kastettu ja ovat käyneet seurakunnan päiväkodissa, mutta kotona ei ole erityisesti uskonnosta puhuttu. Nyt olen havahtunut siihen, että elämämme kaipaisi enemmän henkisyyttä tällaisina vaikeina aikoina, ja haluaisin, että rupeaisimme käymään kirkossa ja muissa kirkon järjestämissä tilaisuuksissa. Tästä on tullut sitten kauhea sota kotona, kun ei kuulemma saa edes yhtä päivää viikosta olla rauhassa kotona. Olen ehdottanut, että hoidettaisiin kaupat ja kyläilyt sunnuntaina kirkon jälkeen lauantain sijaan, mutta ei kuulemma käy kun pitäisi levätä.

Miten saisin muun perheen ymmärtämään miten tärkeää tämä on minulle, ja että heidänkin hyvinvointinsa vain paranisi hengellisyyden myötä?