Kun äiti on peloissaan, miten estän sen vaikutuksen lapsiini?

Hakemalla itsellesi apua. Siitä on apua sekä itse asian kanssa, mutta on myös esimerkki lapsille siitä, että apua voi hakea.

Komenna ukko pois sängyn alta ja mene itse sinne.

Lapset eivät ole terapeuttejasi, joten heille voi olla raskaampaa aistia tunteitaisi kuin  jos puhut suoraan lyhennetyn, hallitsemasi version tunteistasi ja peloistasi. Lupaa myös heille hakea apua tunteittesi selvittämiseksi.

Olisi hyvä, että selvität itsellesi mitä pelkäät eniten ja laadit listan niistä kaikista. Ovatko ne pelkäämisen arvoisia?

Eikö teidän perheessä puhuta real lifen asioita?

Murkkujahan just luulis kiinnostavan.

Hienoa, että tiedostat tilanteesi ja pelkosi. Tärkeää, että haet itsellesi keskusteluapua. Oma äitini alkoi pitämään minua terapeuttinaan kun olin teini-ikäinen, "koska olin niin fiksu". Teinit ovat valtavan viisaita, lojaaleja ja empaattisia, joten tärkeää, ettet käytä näitä ominaisuuksia hyväksesi. Olen itse kärsinyt koko ikäni äitini peloista ja olen näitä purkanut omassa terapiassani. Äitini ei luonnollisesti vieläkään ole hakenut itselleen apua. Itsenäistymiseni hidastui, koska kannattelin äitiäni. Vasta nyt yli 30-vuotiaana olen alkanut vetämään rajojani.

Nuorille on tärkeää opettaa tervettä tunneilmaisua. On ok pelätä. Älä ala pelkosi kautta varmistelemaan, että mitään pahaa ei tapahdu. Se lisää pelokkuutta. Maailma on epävarma paikka ja asiat ovat niinkuin ne ovat. Tottakai täällä voi tapahtua mitä hyvänsä, mutta asiat myös aina järjestyy. On kuitenkin tärkeää pyrkiä keskittymään tähän hetkeen. Tulevaisuutta ei vielä ole olemassakaan ja mennytkin on enää muistoja vain. 

Kuka sut pelottelee??

Itseäni on kiusattu vielä aikuisena, ja kiusataan yhä.

Se, miksei homma toimi kiusaajien toivomalla tavalla onkin salaista tietoa.

Kivaa päivää.