Piirustusten ja askarteluiden määrä ja säilytys lapsiperheessä

Pitäisikö tosi vanhoja teoksia laittaa roskiin tai kellariin. Kotona tehdyt siistimpiä? Itse en halunnut lapsena säilyttää noin, vanhempi säilytti ja oli kauhea työ myöhemmin aikuisena minun käydä maalauksia ja paperia läpi. 

Olen räpsinyt kuvia joistakin.

Olen heittänyt pääasiassa roskiin kunnes tulisi joku oikeasti hieno työ. Nämä työt ovat vain käsien hienomotoriikan harjoittelua ja niin alkeellisia tekeleitä.

Olisiko mahdollista toistaiseksi säästää ne kaikki?

Myöhemmin heittää osan menemään kun lapsia ei enää niin kiinnosta.

Heitin salaa suuren osan menemään. Osa on tallella, eikä niitä ole sen koommin kun säilöin, pyydetty katsottavaksi. Saa lapsi sitten halutessaan myöhemmin yhden kansion töitään.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko mahdollista toistaiseksi säästää ne kaikki?

Myöhemmin heittää osan menemään kun lapsia ei enää niin kiinnosta.

Ei lapset itse ole näitä niin kiinnostuneita säilyttämään, vauva-ajan vaatteetkin on muistoja vanhemmille.

Säilytin parhaimpia töitä, mutta niitäkin kertyi neljältä lapselta monta laatikollista. Kova työ on ollut karsia niitä ja kahdelle lapselle olen omansa jo toimittanut, jotta saavat tehdä niillä mitä lystäävät. Kahden tekeleet ovat vielä laatikoissaan.

Mutta oikeasti, ei lapsia tunnu ne kiinnostavan. Itse en vain olisi raaskinut luopua, tunnearvo suurempi siis mulle ja isälleenkin. Päiväkoti ja koulukuvilla sama juttu, tosin ei mulle niillä ole niinkään tunnearvoa ja lapsiakaan ei kiinnosta viedä kansioitaan omaan kotiinsa. Paitsi yksi on vienyt, kun lapsenlapsia alkoi vanhempansa koulukuvat kiinnostaa. 

Ei lapsi muista mitä on säästetty. Roskiin vaan vanhempaa matskua kun uutta tulee tilalle. Toki itsekin "hienoimpia" muutamia kappaleita eri ikäkausilta säästössä.

Kaikkia ei mitenkään ole mahdollista säästää, niitä tulee satoja per lapsi vuodessa, eikä sellaiselle ole tilaa. Oletteko jotenkin lapsen kanssa yhdessä käyneet läpi vai salaa heittäneet pois?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Säilytin parhaimpia töitä, mutta niitäkin kertyi neljältä lapselta monta laatikollista. Kova työ on ollut karsia niitä ja kahdelle lapselle olen omansa jo toimittanut, jotta saavat tehdä niillä mitä lystäävät. Kahden tekeleet ovat vielä laatikoissaan.

Mutta oikeasti, ei lapsia tunnu ne kiinnostavan. Itse en vain olisi raaskinut luopua, tunnearvo suurempi siis mulle ja isälleenkin. Päiväkoti ja koulukuvilla sama juttu, tosin ei mulle niillä ole niinkään tunnearvoa ja lapsiakaan ei kiinnosta viedä kansioitaan omaan kotiinsa. Paitsi yksi on vienyt, kun lapsenlapsia alkoi vanhempansa koulukuvat kiinnostaa. 

Meilläkin äiti jemmasi kaiken tuollaisen ja sitten, kun muutimme omillemme, alkoi tuputtaa niitä romulaatikoita meille. Omani käskin heittää pääsiäiskokkoon, mutta raahasi ne minulle kuitenkin. Olen sitten itse niitä hävittänyt ja kironnut, miksi kaikki hiton sälä ja silppu on täytynyt säästää. 

Ei voisi vähempää kiinnostaa jotkut pikkunatiaisena tuhertamani "taideteokset", ala-asteen matikankokeet tai valokuvat, joissa taattuun ysärityyliin näkyy kohteesta nippanappa naama ja sen yläpuolella metrin verran paljasta mäntylautaseinää.

Eli tuollaisilla on arvoa todellakin vain vanhemmille. Eihän pieni lapsi edes muista piirtäneensä päiväkodissa kasan kärpäsiä syömässä pullaa tai mitä ne suhrut nyt ikinä ovat esittävinään. Surutta roskiin vaan, jollei siellä joukossa satu olemaan joku erityisen hieno söherrys, joka enteilee lapselle uraa tulevaisuuden Pablo Picassona.

Laita roskiin tai jos säästät, älä tyrkytä niitä sitten, kun lapsi muuttaa pois kotoa. 

Tulihan noita säilyteltyä. Siis parhaat. 99% meni roskiin. Nyt kun ovat omillaan, ei yksikään ole huolinut niitä itselleen. Nyton ukaasi päällä, että jos eivät lähde mukaan kun käyvät lomareossuillaan ensikesänä niin loputkin menee roskiin. Sama koulun käsitöillä.

Otetaan valokuva ja sitten yhdessä opetellaan lajittelua mihin astiaan mikin materiaali kuuluu.

Miten kaikki menee nykyään ihmiskunnassa överiksi. Lapsillakin liikaa kaikkea, askartelutuotoksia suolletaan apinan raivolla suoraan roskikseen. Se materiaali tulee jostain. Johdanto ylikuluttamisen taitoon.

Ennen niillä oli tunnetasolla merkitystä. Teoksia säilöttiin kauan, mutta ymmärrän ettei nykyään, kun säilömiseen tarvitsisi hlvetin merikontin.

Lapsiakin suolletaan maailmaan liikaa, kun luonnon tilannetta katsoo. Maapallon kokonaisuutta. Ja ihmiskunnan moninaisia vaikeita ongelmia, joita liikakansoitus ei paranna. Mikä saattaisi olla pääteltävissä.

Näin sangen tuotteliaiden lasten äitinä ja tunnearvoon takertuvaisena olen päätynyt keräämään liki kaiken isoon läjään / laatikkoon. Hienompiin yritän muistaa kirjoittaa alareunaan päivämäärän ja mahdollisesti lapsen kertoman kuvailun siitä mitä kuvassa tapahtuu. Laatikon täyttyessä käyn teokset läpi ja laitan parhaat talteen ja muut paperinkeräykseen. Itselleni on helpompaa laittaa niitä ei-niin-uniikkeja töitä pois, kun niitä on iso kasa ja niiden tekemisestä on kulunut vähän enemmän aikaa. Eivätkä kaikki teokset ole lapsillekaan enää niin tärkeitä siinä vaiheessa. 

Naapurin Terhi sanoo haluavansa isona taiteilijaksi ja näyttää tekemänsä piirustusta Erkille. Erkki hymyilee ja näyttää peukkua vaikka piirustus onkin aivan perseestä. Erkki on hyvä kaveri. Ole kuin Erkki.