Saako lapsen tavaroita penkoa/päiväkirjaa lukea, jos on huolissaan?

Olen miettinyt tätä paljon, ja nyt ajattelin kysyä muidenkin mielipiteitä asian tullessa taas mieleen, kun tuossa yhdessä ketjussa sivuttiin aihetta.



Minä olin ennen sitä mieltä, että vanhemmilla ei ole ikinä missään tilanteessa mitään asiaa nuoren laatikoille, kaapeille, kirjeille tai saatikaan päiväkirjoille. Oma äitini kunnioitti nuortenkin yksityisyyttä ja on jälkeenpäinkin puhunut, ettei koskaan lukenut tai tutkinut mitään juttujamme. Minä olin ns. kunnollinen nuori, eikä mitään salattavaa olisi ollutkaan (no ehkä en olisi halunnut äidin löytävän tupakka-askeja laatikostani kun silloin tällöin polttelin), mutta olisi tuntunut tosi nöyryyttävältä, jos olisin saanut tietää, että äiti olisi esim. päiväkirjastani lukenut jotain ihastumisjuttuja...



Olen kuitenkin alkanut ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta, kun lähipiirissä on ollut tapauksia, joissa nuoren tavaroiden penkominen olisi pelastanut tämän nuoren joutumasta paljon syvemmälle ongelmiin. Jos huomaa jotain outoa nuoren käytöksessä, eikä nuori suostu puhumaan asioistaan, onko se väärin, että kurkkaa salaa reppuun tai pöydänlaatikkoon? Huumeidenkäytön, peliriippuvuuden, syömishäiriön tms. voi monesti huomata nopeasti tavaroita katsomalla, ja asiaan voi puuttua ajoissa.



Päiväkirjan lukeminen tuntuu pahimmalta, enkä itse ainakaan pystyisi sitä tehdä... Mutta jos päiväkirjaan vilkaiseminen pelaistaisi nuoren pahoilta ongelmilta, olisiko se oikein? Täytyy muistaa, että useimmat teinit eivät oma-aloitteisesti tule vanhemmilleen puhumaan ongelmistaan, eivätkä ne välttämättä tule ilmi ennen kuin on liian myöhäistä auttaa tilannetta.