Epäempaattinen käytös aspergereilla (ja neurotyypillisilläkin)

Olen 34-vuotias henkilö, joka toistuvasti on kohdannut tavalla tai toisella hyvin epäempaattisia ihmisiä. Puolet heistä ovat uskoneet olleensa autisminkirjoilla. Ja puolet heistä p*rseilivät senkin edestä muuten vaan. Uusimpana oli parin vuoden pituinen kaverisuhde, joka oli niin outo niin monella tapaa.

Myös oma käytökseni oli paikoittain myrkyllistä, pakko myöntää. Sanoin rajuja heittoja ja myös vitsejä, joita jossain vaiheessa pahoittelin. Mutta tämä kaveri ei pahoitellut juuri kertaakaan. Tässä muutamia esimerkkejä hänen käytöksestään:

Hän hermostui ultimaattisesti, kun hänelle sanoi että eräs hänen tekonsa on teorian tasolla (huom. puhe oli teoriasta) rikollista. Tällainen lause oli aivan sietämätöntä hänelle. Hän lähetti minulle viestin, jossa kertoi, että hänen oma turvallisuutensa on hänelle tärkeintä. Ja että hänelle ei missään nimessä saa sanoa, että hän "olisi mukamas tehnyt rikoksen".

Kun halusin puhua tuosta itsekkäästä asenteesta, hän lähetti viestin: "nyt kun olen ottanut etäisyyttä suhun, tuntuu hyvältä." jne. Hän lähetti myös pari päivää sitten uudelleen viestin: "Tuntuu kyllä hyvältä, kun ei olla nyt oltu tekemisissä hetkeen". Miksi tuollaista pitää sanoa noin suoraan ja turhankin raatorehellisesti, sitä en ymmärrä.

Toinen outo käytösmalli:
Tätä tyyppiä häiritsi se, kuinka naisten rooli on monesti passiivinen deittailumaailmassa. Häntä häiritse se siksi, koska miehet voivat tehdä "seksuaalisia ylilyöntejä", koska passiivinen nainen kuulemma vaikuttaa siltä, että nainen odottaisi miehen tekevän alotteita. Ja hänen ratkaisunsa asiaan oli se, että naisten ei pitäisi olla passiivisia: jos naiset olisivat aktiivisempia, niin ahdistelu kuulemma vähentyisi. En ymmärrä tätä logiikkaa mitenkään.