Lue keskustelun säännöt.
Lääkäri määräsi lihottavaa lääkettä, saan siitä varmaan syömishäiriön pian
24.09.2022 |
Kyseessä siis olantsapiini skitsofrenian hoitoon. Sivuvaikutuksena on valtava ruokahalu, sietämätön näläntunne ja hidastunut aineenvaihdunta.
Pelkään lihomista hirveästi, ja ainoa keino välttää se on syödä vähemmän kuin kuluttaa.
Se on helppo neuvo, mutta mistään en ole saanut kunnollista neuvoa nälän ja ruokahalun hillitsemiseksi.
Olen joutunut juomaan vatsan täyteen vettä monta kertaa päivässä jotta sinne ei mahtuisi ruokaa, oksentamaan kun itsekuri on pettänyt ja harrastamaan liikuntaa 6h päivässä.
Kaikkea tätä tapahtuu päivittäin, ja olen ihan loppu. Vaikka oksennan kaikki ahmimisruoat pois ja kulutan liikunnalla paljon niin paino on SILTI noussut 2kg toukokuun jälkeen. En uskalla edes ajatella paljonko se olisi ilman oksentamista noussut.
Säännöllistä ruokailua ja ravitsemusterapeutin ateriasuunnitelmaa on kokeiltu, mutta se ei pitänyt nälkää ja ruokahalua poissa. Siksi olen nyt tässä pisteessä.
Mitä ihmettä oikein teen?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Osta kalorittomia nuudeleita. Myydään nimellä Diet Food Shirataki Noodles
8 kcal/100 g, joten voit syödä noita niin paljon kuin mieli tekee.
Syömishimo ei välttämättä mielellään loppuisi vielä siinäkään vaiheessa, kun vatsalaukku repeää ahmitusta ruoasta. Se loppuu pakosta koska ihminen kuolee.
Aloittaja saattaa jo täyttää syömishäiriökriteerit. Sillä ei välttämättä ole suurtakaan väliä. Kuten ei silläkään, olisiko vaiva bulimia (tyhjentäytymiskäyttäytyminen ahminnan jälkeen) vai BED (ilman tyhjentäytymiakäyttäytymistä). Viitaten siihen, miten joku ehdotteli että oksentaminen viittaa piilevään syömisongelmaan. Onkohan kommentoija kuullut siitä, että lääke (ei tämä) voi laukaista peliongelman? Jos sellainen on mahdollista, miksi ei ahmimisongelmaakin? Yleisimmät syötättävät lääkkeet voi moni luetella ihan vain vertaistukikokemuksella.
Lääkäri ei välttämättä näe asiassa mitään ongelmaa, koska ahmijoilla on huonommat oltavat kuin ruoasta kieltäytyvillä mitä hoitoon tulee.
Jos pystyisit vaikka vaihtamaan toiseen julkiseen hoitopaikkaan, sulla tulisi väistämätön katkos. Ehkä uudet ihmiset näkisivät asian toisin ja saisit huomata, lakkaako syömisongelma todella lääkkeen lopetukseen. Itse voin kahden vuosikymmenen syömishäiriöhistorialla sanoa, että juuri olantsapiinilla ja vaikka ketiapiinilla se voidaan laukaista uudelleen.
M1 on siinä mielessä hankala että sitten olet loukussa ympäristönkin kanssa, et pelkästään oman itsesi kanssa. Lääke laitetaan siellä sitten piikkinä etkä luonnollisesti saa sananvaltaa valmisteen valinnassa.
Itse pakoilisin hoitotahoa myös vaikka valheilla sairastumisista, joilla voisi ostaa lisää aikaa tapaamisten välille jos tuuri kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän paasto vaikuttais? Kun siinä muutaman ekan päivän jälkeen näläntunne yleensä katoaa, kun suolisto menee lepotilaan
Paasto ei ole ratkaisu tähän tilanteeseen.
Olen nuorempana toteuttanut muutaman nestepaaston. Paasto tosiaan on aika helppoa parin ensimmäisen päivän jälkeen, mutta paluu normaaliin syömiseen onkin se vaikea vaihe. Kun taas pääsee ruuan makuun, tarvitaan melkoista itsekuria, että pysyy ruokahalu aisoissa.
Ap:lle suosittelisin toista lääkäriä.
Vaikea ymmärtää, että lääkäri ei pidä sivuoireita ongelmallisina. Ylipaino sinällään tuo mukanaan lisää vakavia terveysriskejä.
Ja ap on jo sairastunut lääkkeen takia syömishäiriöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kait se auta, jos pelkäät niitä psykoosioireita ja lääkäri ei muuta lääkettä voi määrätä, niin hakeudut vaan syömishäiriöklinikalle lisäksi. Maria Vaarallakin oli sekä skitsofrenia, että syömishäiriö...
Kuinkahan monella skitsofreniapotilaalla on myös syömishäiriö, ja kuinkakohan monella heistä se johtuu lääkkeestä. Onkohan sitä tutkittu missään?
Outoa, että niitä lihottavia lääkkeitä edes käytetään. Kyllähän lihavuus on huomattavasti pahempi terveyshaitta kuin harhojen kuuleminen, ja niitähän voi hoitaa myös sellaisilla lääkkeillä jotka eivät lihota.
Ihmisillä on outo käsitys jostain syystä, että neuroleptit estävät harhojen kuulemisen. Neuroleptien NNT on 8, 23 % hyvin lääkkeisiin reagoivista kroonikkoskitsofreenikoista reagoi niihin hyvällä vasteella. Pienempi määrä skitsofreenikoista hyötyy neurolepteista hyvällä vasteella, kuin masennuspotilaista hyötyy masennuslääkkeistä. Niiden plasebovaste on vaan hieman pienempi. On hyvin todennäköistä ja aika varmaakin, että reaalitodellisuudessa hyvän vasteen omaavien määrä on vielä paljon pienempi, koska lääketeollisuus rekrytoi kokeisiin potilaita, joilla on erittäin hyvä vaste jo ennestään neurolepteihin. Neuroleptien toimintamekanismi perustuu sedaatioon ja primitiivireaktioiden kuten pelkoreaktioiden vaimentamiseen ja ihmisen tunnesäätelyn häiritsemiseen. Ihminen joka ei tiedosta eikä tunnista tunteitaan, vaikuttaa vähemmän psykoottiselta. Se miksi ihmisille syötetään neuroleptejä "psykoosinestoon" pohjautuu tutkimuksille, joissa potilaat vieroitetaan nopeasti edelliseltä lääkkeeltä ja tutkitaan, kummassa ryhmässä on enemmän "relapseja". Relapsien kriteerit eivät edellytä suurimmassa osassa psykoosia, ja relapsin määritelmiä on lähes yhtä paljon kuin relapseja itsessään. Näin ollen pari päivää kestävät viekkarit voidaan tulkita relapsiksi eli psykoosin uusiutumiseksi. Sen takia potilaat syövät noita lääkkeitä peräti vuosikymmeniä, mikä kuvastaa miten äärimmäisen jälkeenjääneitä ja piittaamattomia potilaiden terveydestä lääketieteen tutkijat ja hoitavat tahot ovat.
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16121358
Minulla oli ensin olanzapin, paino nousi aika nopeasti, lääke vaihdettiin aripiprazol. Siinä on sivuvaikutuksena mm. Diabetes, lääkäri tiesi sen, määräsi silti, söin puoli vuotta, paino jatkoi nousuaan, sokerit koholla ja lopulta diagnosoitiin diabetes. Lääkäri katsoi tuloksia haavi auki vastaanotolla, oli ilmeisesti pahoillaan tapahtuneesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa miten tällä palstalla onkin läskivihaa...
Ette edes tiedä, onko ap ollut alunperin lähelläkään ylipainoa eli että onko tuo 2kg lihominen ollenkaan vaarallista
Olen 159cm pitkä ja ennen lääkkeen aloittamista paino oli 52.3kg. Olin siis ihan normaalikokoinen ja olen edelleen, mutta pelottaa että miten paljon painoa vielä tulee ja paljonko sitä tulisi jos en oksentaisi, liikkuisi kaloreita pois ja ottaisi niitä laksatiivejä.
-ap
52-kiloinen hysteerisenä oksentaa syömisiään ja pelkää että oksentaminen estetään jos hakee apua. Ja jengi kehtaa täällä alapeukuttaa kommenttia jossa todetaan se ilmiselvä fakta että AP:llä on syömishäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M1 on harvinainen lähete, ei sitä ihan helpolla kukaan kirjoita.
Pitää olla suunnilleen kuolemassa just siinä heti. Ei riitä itsarin yritykset ees vielä.
Aivan järkyttävää tämä (etenkin julkisen puolen) lääkäreiden into määrätä Ketipinoria. Sitä kun tarjotaan TURVALLISENA vaihtoehtona niin masennukseen, ahdistukseen kuin unilääkkeesikin, vaikka se ei ole näihin indisoitu.
Haittavaikutukset, kuten lihominen, rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan muutokset, kognitiivisten kykyjen pysyvä heikentyminen (=tyhmentyminen) ym. ym. eivät lääkäreiden mielestä tunnu olevaan kummoinenkaan juttu.
Kas, kun ketiapinoriin ei tule samanlaista riippuvutta eikä sitä voi käyttää samalla tavoin huumaavassa tarkoituksessa kuin vaikka bentsodiatsepiineja. Lääkäri säästyy Ketipinor- reseptin lätkäistessään siltä, että joutuisi ehkä myöhemmin miettimään, onko potilalle syntynyt riippuvuus, käyttääkö tämä lääkettä väärin, miten lääkitys purettaisiin ym. ym. Puhumattakaan siitä, että leimautuisi kollegoiden silmissä siksi tyypiksi, joka liian helposti kirjoittelee PKV-reseptejä
Tohdin väittää, että Ketipinor on monesti lääkärin kannalta helpompi=parempi ratkaisu. Potilaasta viis.