Puhutko tuntemattomien kanssa?
Jos bussipysäkillä, usein vanhempi ihminen, rupeaa juttelemaan? Tai jossaun odotushuoneessa?
Mulle käy usein niin kun kierrän puistolenkkiäni ja istahdan katselemaan vaikka sorsia, istahtaa viereen joku iäkäs, nainen tai mies, ja rupeaa juttelemaan.
Toki jokaisen kanssa juttelen. Noista muista iäkkäämmistä kävelijöistä voisi tie ontysti saada vaikka vakituista kävelyseuraa mutta olen niin introvertti ettei kiinnosta ehotella tullaanko huomennakin kävelylle ja juttelemaan.
Kommentit (12)
Toivoisin puhuvani, mutta olen niin huono pikkupuhumisessa, että tilanteesta tulee vain kiusallinen saman tien, kun sanon moi.
Juttelen, mutta ehkä parempi kun en juttelis, siks ku puhun ja kerron asioita mitä ei ny ihan vieraille ihmisille kuuluis kertoo, en tiedä miks teen niin, ehkä rupeen jännittään sitä tilannetta sen verran että suusta tulee mitä sattuu, jälkeenpäin hävettää ku miettii mitä tuli kerrottua
Historian ammoisina aikoina tuo tuntemattomille juttelu oli yleisempää ja sitä pidettiin normaalina. Sitten, jostakin syystä siitä tuli outojen ihmisten puuhaa. Nykyään kaikki näpertävät älypuhelimiaan, joten se tavallaan on muodostunut selkeäksi "älä häiritse" -viestiksi, joka toimiin kotonakin.
Joku kirjoitti jossain, että jonkun ihmisen päätelmien perusteella ihmiskunta kuolee sukupuuttoon älyllisen rappeutumisen vuoksi. Eihän ihmiset osaa enää keskustella ja kaikesta otetaan ylikierroksia esim. Ruska-paletti.
Muistatteko sen äskettäin kierroksia aiheuttaneen kaksimielisen mainoksen? Mainoksessa ei ollut mitään kaksimielistä ja mainoksen kaksimielisyys oli lukijan tulkinta.
Puhun useinkin nyt vanhempana. Nuorempana en juuri koskaan. Ikä vaikuttaa.
Tietenkin. Ihminen on sosiaalinen eläin.
Vierailija kirjoitti:
Historian ammoisina aikoina tuo tuntemattomille juttelu oli yleisempää ja sitä pidettiin normaalina. Sitten, jostakin syystä siitä tuli outojen ihmisten puuhaa. Nykyään kaikki näpertävät älypuhelimiaan, joten se tavallaan on muodostunut selkeäksi "älä häiritse" -viestiksi, joka toimiin kotonakin.
Joku kirjoitti jossain, että jonkun ihmisen päätelmien perusteella ihmiskunta kuolee sukupuuttoon älyllisen rappeutumisen vuoksi. Eihän ihmiset osaa enää keskustella ja kaikesta otetaan ylikierroksia esim. Ruska-paletti.
Muistatteko sen äskettäin kierroksia aiheuttaneen kaksimielisen mainoksen? Mainoksessa ei ollut mitään kaksimielistä ja mainoksen kaksimielisyys oli lukijan tulkinta.
Olen vähän tyhmä. En ole koskaan tajunnut noita sanamuunnoksia. En aina tajua Fingerporiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Juttelen, mutta ehkä parempi kun en juttelis, siks ku puhun ja kerron asioita mitä ei ny ihan vieraille ihmisille kuuluis kertoo, en tiedä miks teen niin, ehkä rupeen jännittään sitä tilannetta sen verran että suusta tulee mitä sattuu, jälkeenpäin hävettää ku miettii mitä tuli kerrottua
Itekin olen oppinut vasta vanhempana. Sää, nuo puiston linnut, jotain talojen purkamista/rakentamista/ ehkä koronaa jne. Mutta mihinkään liian kärkkäitä mielipiteitä tai julistamista.
Ei henkilökohtaista, ehkä jotain että täsdä on kepit kun kävin lonkkaleikkauksessa, tai jo täs kymmenes vuosi leskenä, siis ihan vain sen kummemmin menemättä henkilökohtaisiin.
Tässä mun reseptejä jutteluseuraa kaipaavien kanssa
Puhumisella vieras henkilö todistaa ettei ole mielisairas.
Juu. Opin töissä parikymppisenä ja jonkun verran interraililla ym. Teininä en osannut. Olen myös se, jolta tullaan aina kysymään tietä ym.
Harvemmin, mutta lenkillä olen joskus istahtanut esim. puiston penkille niin on tullut ihmisiä jopa viereen istumaan ja avautumaan elämästään. Enkä tarkoita mitään kännikaloja. Ovat olleet keski-ikäisiä tai iäkkäämpiä.
Nykyään yritän. Mutta se on monesti hyvin vaikeaa kun ihmiset katsoo ohi tai tuijottaa kännykkää. Juttelu on hyväksi. Siitä voi syntyä paljon hyvää.