tajusin tänään olevani masentunut.

Joskus masennus johtuu siitä, että kemikaalit aivoissa epätasapainossa ja siihen auttaa ne lääkkeet. Mä olin itsemurhan partaalla jokunen vuosi sitten, nyt olen onneni kukkuloilla. Söin mielialalääkkeitä vajaan vuoden ja sain samalla terapiaa (mulla oli aika vaikea tapaus ja mulla oli 3 psykologia ja 1 terapeutti). Sieltä voi nousta!

Et voi parantua, jos et olisi tätä tajunnut. Tästä on hyvä aloittaa paranemisen etsiminen



* ruokavalio kuntoon, sokerit ja hiilarit minimiin, hyviä kalarasvoja ja omegoita riittävästi.

* liikuntaa ja luonnollisia endorfiineja

* jos nämä ei riitä, lääkkeitä ja terapiaa.

Mulla on ihana perhe, kaksi ihanaa lasta ja hyvä työ. kaiken pitäisi olla hyvin, mutta mä olen nyt vaan kyvytön nauttimaan mistään. Hermostun pienistäkin asioista, väsyttää. Olisko tää vaan kuitenkin jotain syysväsymystä.



ap.

Onko sulla yhtään omaa aikaa?

Mitä syöt - liikaa makeaa?

Liikutko yhtään?

Niinkuin minun suulla puhuttu. En halua myöntää itselleni, että olisin masentunut. En jaksa hakeutua lääkäriin. Eihän tämä mitään pahaa masennusta ole, ei lähimainkaan. Olen kuullut puhuttavan, että sit ku ei jaksa nousta aamulla sängystä eikä jaksa kammata tukkaansa ja vaihtaa puhdasta paitaa päälle, on kunnolla masentunut. Mutta kaikki nuo luettelemasi oireet kuulostavat liian tutuilta...

Miettikää elämäänne - miksi kuvittelette että jos asiat olisivat jotenkin tosin, voisitte olla onnellisia?



Nykyhetki ratkaisee - aloita alusta nyt.