Lue keskustelun säännöt.
Miten välillä tuntuu siltä, että suurin osa ihmisistä on vähän yksinkertaisia?
23.09.2022 |
Onko tämä joku ikäjuttu, nyt kun 40v on lähestymässä, on useamman vuoden ajan ollut tällainen tunne? Meinaa itselläkin järki lähteä kun kuuntelee joidenkin ihmisten juttuja ja seuraa heidän toimintaansa läheltä. Ja tätä tapahtuu kokoajan enenevissä määrin.
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että täällä "fiksujen toimesta" määritellään ihmisen älykkyys sen perusteella, että mitä katsoo VIIHTEENÄ televisiosta. Todella fiksua...
On ihan klassikko. Jokaisessa vauvan älykkyyskeskustelussa on vuosikaudet toistuneet saman jankutukset.
Aina mainitaan nuo seiskalehdet ja tositeeveet. Aina mainitaan se, että älykkyys ja viisaus nönnön nöö.
Aina mainitaan sydämmmensivistys ja sosiaalinen älykkyys.
Aina tullaan sanomaan, että "et ole oikeasti älykäs, koska..."
Aina tiedetään kertoa, että ei älykkäällä ole mitään hätää, kun tämä voi ja pystyy laskeutumaan tyhmemmän tasolle, ja muka selittämään kaiken mahdollisen tyhmällekin.
Aina mussutetaan toisen jostain turhasta kirjoitusvirheestä.
AIVAN! TÄYSIN TÄMÄ. JA KOHTA: MIKSI HUUDAT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyyttäkin on niin monenlaista, mm. matemaattista älykkyyttä, kielellistä älykkyyttä, tunneälykkyyttä, sosiaalista älykkyyttä jne. Täytyy tuntea ihminen aika hyvin ja pitemmältä aikaväliltä ennen kuin menee leimaamaan hänet tyhmäksi.
Mielestäni en voi koskaan parantua tästä läpi elämäni kestävästä masennuksesta, ja siihen on syynä, että kun illuusiot ovat karisseet pois ja suomut valuneet pois silmiltä, niin niitä ei voi enää laittaa takaisin.
Ihmisillä on niin paljon erilaisia henkisiä tutteja, joita lutkuttamalla pystyvät pitämään päänsä kasassa, masentumatta.
Henkisiä tutteja on kaikki illuusiot, joiden turvin leikitään, että ei ole ihan sietämätön tämä maailma.
Uskonnot, haaveet, unelmat, lapsekkaat kuvitelmat jostain romanttisesta rakkaudesta, tulevista saavutuksista ja sitten kun sitten kun onnesta; kaikki ne on tutteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että täällä "fiksujen toimesta" määritellään ihmisen älykkyys sen perusteella, että mitä katsoo VIIHTEENÄ televisiosta. Todella fiksua...
On ihan klassikko. Jokaisessa vauvan älykkyyskeskustelussa on vuosikaudet toistuneet saman jankutukset.
Aina mainitaan nuo seiskalehdet ja tositeeveet. Aina mainitaan se, että älykkyys ja viisaus nönnön nöö.
Aina mainitaan sydämmmensivistys ja sosiaalinen älykkyys.
Aina tullaan sanomaan, että "et ole oikeasti älykäs, koska..."
Aina tiedetään kertoa, että ei älykkäällä ole mitään hätää, kun tämä voi ja pystyy laskeutumaan tyhmemmän tasolle, ja muka selittämään kaiken mahdollisen tyhmällekin.
Aina mussutetaan toisen jostain turhasta kirjoitusvirheestä.
AIVAN! TÄYSIN TÄMÄ. JA KOHTA: MIKSI HUUDAT.
Niin ja tiedätäänhän myös, että jos tykkää vaikka laittaa itseään, esim. tekoripsin ja sellaisin, on auttamatta tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on niin monenlaista, mm. matemaattista älykkyyttä, kielellistä älykkyyttä, tunneälykkyyttä, sosiaalista älykkyyttä jne. Täytyy tuntea ihminen aika hyvin ja pitemmältä aikaväliltä ennen kuin menee leimaamaan hänet tyhmäksi.
Ja heti lisää samaa löpinää! EI OLE MITÄÄN TUNNEÄLYKKYYTTÄ! Eikä noita muitakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelatkaa, 166 000 ihmistä on todistetusti maksanut siitä että näkee Luokkakokous-elokuvan leffateatterissa.
Ja tälläkin hetkellä se on Viaplayssä yksi katsotuimmista.
Meillä on myös ihmisiä jotka katsoo Putousta, usein 900k per jakso. Ja pitää sitä hauskana.
Vierailija kirjoitti:
Kelatkaa, 166 000 ihmistä on todistetusti maksanut siitä että näkee Luokkakokous-elokuvan leffateatterissa.
Ja tälläkin hetkellä se on Viaplayssä yksi katsotuimmista.
Meillä on myös ihmisiä jotka katsoo Putousta, usein 900k per jakso. Ja pitää sitä hauskana.
Minä katsoin tuon elokuvan uteliaisuuttani. Yhyy olen siis tyhmä, koska menin sen katsomaan =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KILTTIYS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtamedian valeproganda aivopesee suurimman osan kansasta ottamaan myrkkypiikkejä, vetämään orjamaskit naamaan ja poteroitumaan kotiin flunssaviruksen takia.
Tää keissi kyl avas silmät sen suhteen mil levelil keskivertodallaajan kriittinen ajattelu pyörii.
Ja sitten nämä aivopestyt ihmettelevät miten nazisaksan tapahtumat olivat mahdollisia.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas välillä toivon että olisin hieman tyhmempi ja sen myötä myös huolettomampi ja onnellisempi :D esimerkiksi muutamalla vähän yksinkertaisella kaverillani tuntuu aina olevan hemmetin hauskaa ja rentoa. Heidän elämänsä pyörii lähinnä sen ympärillä että töissä painetaan arkipäivät ja vkl joko rellestetään tai matkustellaan milloin minnekin. He eivät tiedä vaikka politiikasta tai historiasta yhtään mitään, toinen on käynyt vain peruskoulun, toinen amiksen. Sodan uhkaan he ovat kommentoineet lähinnä vaan että "ihan sama, sittenpähän tapellaan ja kuollaan jos niikseen tulee, kuka jaksaa murehtia, ei se hyödytä mitään". xD kateeksi käy tuollainen rentous ja yksinkertainen hauskanpito mihin itse en ole pystynyt enää moniin vuosiin.
Sinähän et voi toki tietää kenenkään ulkoisesta käytöksestä, että kuinka huolissaan joku on esim. maailman tilanteesta. Voihan se huoleton asenne olla vain defenssi.
Mitä muuten hyödyttää olla jatkuvasti huolissaan, jos asialle ei voi mitään tehdä? Onko se älykästä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset reagoi ehkä nykyisin enemmän tunteella ja heti. Impulssikontolli on heikentynyt eikä järjen käytölle ja harkitsevaisuudelle anneta aikaa.
Oletko sinäkin katsonut LAura Rastaan striimejä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset reagoi ehkä nykyisin enemmän tunteella ja heti. Impulssikontolli on heikentynyt eikä järjen käytölle ja harkitsevaisuudelle anneta aikaa.
Mikä on muuttunut meidän yhteiskunnassa viime sadan vuoden aikana mikä on aiheuttanut tuon? Miten on tunteelle tullut enemmän ääntä? Millaiset ihmiset on saaneet enemmän ääntä ja on tunteellisia?
Ongelma on kai se, että niitä tunteita ei osata käsitellä. En tiedä, miten sata vuotta sitten, mutta siitä on tutkimuksia, miten talvi-jatko-Lapin-sotien jälkeen mitään tunteita ei voitu eikä saatu käsitellä, tai se "käsittely" oli työntekoa, rakentamista ja sitten (etupäässä miehillä, sodasta palanneilla) viinanjuontia ja muidenkin nykyisin huumausaineiksi luokiteltavien aineiden väärinkäyttöä. Olisi kiva tietää (olisiko tutkimusta?), millaiset olivat (nykytutkimuksen mittapuilla) esim. 1910-1930-lukujen kasvatusmetodit, mutta ilmeisesti suuret ikäluokat (ja jo sodan aikana syntyneet) on kasvaneet niin tunnelukkoisessa ilmapiirissä, ja vastaavasti kasvattaneet sitten omat lapsensa niiden omien kiintymyssuhdemalliensa kautta, että sen takia meillä on todella paljon sitä tunteiden käsittelyn ongelmaa. Joskus päinvastaisetkin seuraamukset saattavat johtua samasta asiasta: se, että joitakin lapsia ei ikään kuin kasvateta ollenkaan (ettei tule paha mieli), ja se, että jotkut lannistetaan jo aivan pieninä (kova kuri). Nyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut enemmän puhetta tunteista kuin varmasti koskaan aiemmin Suomen historiassa, on hellsteneitä ja muita, ja on näitä "mene terapiaan"-kampanjoita. Ja tietenkin iltalehdet ja hesarit tuppaavat joka päivä tunnepuhetta ja haastateltua psykologia ihmisten tietoisuuteen.
Sori, lähti vähän lapasesta. Palatakseni aiheeseen, kommenttinani sanon, että tunteiden käsittely ja impulssikontrolli eivät välttämättä liity toisiinsa. Voivat liittyä, mutta voivat olla liittymättäkin. Meillä mainonta&markkinointi propagoivat koko ajan, että kaikki impulssit pitäisi toteuttaa just-nyt-heti. Tunteisiin se liittynee sillä tavalla, että niiden tunteiden herättelyn avulla ihmiset saadaan vaan kuluttamaan enemmän rahaa kaikkeen, juurikin laskemalla systemaattisesti tuota impulssikontrollia.
Olikohan tässä mun vuodatuksessani nyt oikeasti mitään järkeä...
Oli hyvinkin paljon, kirjoitit todella kiinnostavasti ja viisaasti, kiitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse taas välillä toivon että olisin hieman tyhmempi ja sen myötä myös huolettomampi ja onnellisempi :D esimerkiksi muutamalla vähän yksinkertaisella kaverillani tuntuu aina olevan hemmetin hauskaa ja rentoa. Heidän elämänsä pyörii lähinnä sen ympärillä että töissä painetaan arkipäivät ja vkl joko rellestetään tai matkustellaan milloin minnekin. He eivät tiedä vaikka politiikasta tai historiasta yhtään mitään, toinen on käynyt vain peruskoulun, toinen amiksen. Sodan uhkaan he ovat kommentoineet lähinnä vaan että "ihan sama, sittenpähän tapellaan ja kuollaan jos niikseen tulee, kuka jaksaa murehtia, ei se hyödytä mitään". xD kateeksi käy tuollainen rentous ja yksinkertainen hauskanpito mihin itse en ole pystynyt enää moniin vuosiin.
Itsekin olen usein kateellinen toullaisille, ketkä osaavat relata, itse en sitä hallitse. Sen minä kuitenkin tiedän, että mitään sotaa tänne ei ole tulossa, vaikka media sitä meille kovasti toivookin uhkailemalla sillä jatkuvasti. Tätä on muuten harrastettu vuosikymmeniä edellisistä sodista asti ja kas kummaa, mitään ei ole tapahtunut.
Mutta palataan taas ketjun aiheeseen, tämä on todella kiva ketju <3
Vierailija kirjoitti:
Kelatkaa, 166 000 ihmistä on todistetusti maksanut siitä että näkee Luokkakokous-elokuvan leffateatterissa.
Ja tälläkin hetkellä se on Viaplayssä yksi katsotuimmista.
Meillä on myös ihmisiä jotka katsoo Putousta, usein 900k per jakso. Ja pitää sitä hauskana.
Joo, mutta etkös just lukenut? Nehän voi olla vaikka kuinka älykkäitä. Ei se mitä katsoo TV:stä VIIHTEENÄ kerro mitään! Mensalaiset varmaan pitäneet get togetherin ja menneet katsomaan Luokkakokous 3:sta! 🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan se on. Vain pari kolme prosenttia on älykkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräinen älykkyys on siinä sadan pinnan korvilla. Jos äo on vaikka 10 pistettä enemmän niin kyllä se jo alkaa näkyä.
Eikös se ole niin, että n. 20 pisteen eron huomaa jo selvästi ALASPÄIN. Itseäsi älykkäämpää on vaikeampi tunnistaa.
Luulisin, että itse tarpeeksi älykkäällä ei ole prosessina vaikea tunnistaa itseään älykkäämpää, jos tilanne sen mahdollistaa. Olen kuitenkin huomannut, että monet selvästi keskivertoa älykkäämmät eivät tuo hoksaamiskykyään erikseen esille. Jotkut jopa peittelevät ja ovat tottuneet laskeutumaan perustasolle näennäisesti.
Eli jos itseäsi älykkäämpi pimittää sinulta sitä tietoa, hän todennäköisesti myös onnistuu siinä. Moni toimii jotenkin "ei helmiä sioille" -mentaliteetilla tai sitten ovat vain kokeneet ettei se hyödytä mitään.
Ja kun älykkäämpi ajattelee hieman eri tavalla, on arvuuttelijan omattava päättelykykyä ja mielikuvitusta, kyetäkseen hahmottamaan merkit jotka voisivat kertoa toisen olevan älykkäämpi. Pitää tavallaan abstraktisti mielikuvitella, mistä ajattelun erot johtuvat -> monihan automaattisesti tekee johtopäätelmän, että toinen yksinkertainen jos hän on erilainen. Mutta ei se tunnistaminen mahdotonta ole, jos asiaan on tottunut kiinnittämään huomiota ja vähän miettii syy-seuraussuhteita. Aika selkeätä oikeastaan, jos kiinnittää huomiota myös omiin automaattisiin oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Tietynlaisen kiusaantumisen puuttuminen on myös yksi indikaattori toisen samaa, tai korkeampaa, tasoa olevasta älystä. En tällä viittaa nyt päättelykyvyn heikkouteen tai vastaavaan, vaan ilmiöön jossa monet eivät ymmärrä omaa vaikutustaan muihin tai yliarvioivat sen. Kokonaisuuksien ymmärrys puuttuu ja he jotenkin kuvittelevat pystyvänsä vaikuttamaan muihin enemmän kuin älykkään kohdalla pystyvät. Tulee sellainen myötähäpeän tunne, ikäänkuin saisi heidät kiinni jostain. Tai niinhän se oikeastaan onkin. He tekevät nolosti selkeän virhearvion.
Ehkä tyhmä kysymys, mutta tarkoitatko tuolla kiusaantumisen puuttumisella siis ihan sitä, kun huomaat että joku pitää sinua tyhmempänä kuin mitä oikeastaan olet? Olen kohdannut tätä yllättävän paljon ja aina ihmetellyt mitä nämä ihmiset oikein ajattelevat. Esim joku valehtelee jostain päin naamaa vaan näyttääkseen hyvältä tai luulee, ettei jää kiinni jostain kyseenalaisesta toiminnasta. Itse esim tunnistan manipuloinnin todella herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että täällä "fiksujen toimesta" määritellään ihmisen älykkyys sen perusteella, että mitä katsoo VIIHTEENÄ televisiosta. Todella fiksua...
Ei se ole yhtään sen kummallisempaa, kuin että ihmisen ruumiinrakenteesta katsotaan, harrastaako ihminen liikuntaa. Sillä on merkitystä, mihin ihminen aikansa käyttää. Kyllä filosofian proffakin tyhmistyy, jos 8h tavallisen työpäivän sijasta olis vaikka tehtaanhihnalla kokoamassa autoa. Sama pätee vapaa-aikaan. Kun katsoo jotain mainoskanavaa, jo pelkästään se, millaisille mainoksille ihminen altistuu yhden tunnin (60 min) sisällä, on aika kauhistuttavaa. (Jep, mainoskatkoilla käydään vessassa ja jääkaapilla, mutta äänen kuitenkin kuulee sinnekin.) Sitten vielä ne varsinaiset ohjelmat.
Vai oletko sitä mieltä, että jos ihminen katsoo esim. Ylen kanavilta 5 h televisio-ohjelmia viikossa (sanotaan vaikka: Prisman tiededokumentti, historiadokumentti, muutama Yle Studiota ja sitten vaikka jokin brittiläinen tai saksalainen ns. laatupoliisisarja) ja hänen naapurinsa katsoo samat 5 h televisio-ohjelmia mainoskanavilta (Ensitreffit alttarilla, BB, Ylilihavat siskokset laihdutuskuurilla, mitä vielä? "Tempparit" ja heitetään markkinapussiin vielä se Huutokauppakeisari; sorry, en oikein tiedä näitä), niin kumpi on todennäköisemmin tämän kaiken viihteen jälkeen tietoisempi maailman menosta, sivistyneempi uusien asioiden tai tutkimustiedon suhteen, ja kumpi on loppupeleissä fiksumpaa keskusteluseuraa?
Jos ihmisen kropasta näkyy, miten hän käyttää vapaa-aikansa (esmes lenkkeilee ja käy salilla yht. 5 h viikossa), niin ihan samalla logiikalla ihmisen puheesta ja kirjoituksesta käy hyvin nopeasti ilmi, miten hän käyttää vapaa-aikansa viihteen suhteen. Jos kropasta saa tehdä johtopäätöksiä, miksei pääkopasta saisi tehdä tismalleen samalla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan paljon vähemmän ahdistunut ja stressaantunut jos ei ajattelisi niin paljon eikä tietäisi mistään.
Älä ole siitä niin varma. :-) Jossain kohtaa opit ajattelemaan tietämystäsi ja ajatteluasi voimavarana sen sijaan, että kokisit sen rasitteena. Usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräinen älykkyys on siinä sadan pinnan korvilla. Jos äo on vaikka 10 pistettä enemmän niin kyllä se jo alkaa näkyä.
Eikös se ole niin, että n. 20 pisteen eron huomaa jo selvästi ALASPÄIN. Itseäsi älykkäämpää on vaikeampi tunnistaa.
Luulisin, että itse tarpeeksi älykkäällä ei ole prosessina vaikea tunnistaa itseään älykkäämpää, jos tilanne sen mahdollistaa. Olen kuitenkin huomannut, että monet selvästi keskivertoa älykkäämmät eivät tuo hoksaamiskykyään erikseen esille. Jotkut jopa peittelevät ja ovat tottuneet laskeutumaan perustasolle näennäisesti.
Eli jos itseäsi älykkäämpi pimittää sinulta sitä tietoa, hän todennäköisesti myös onnistuu siinä. Moni toimii jotenkin "ei helmiä sioille" -mentaliteetilla tai sitten ovat vain kokeneet ettei se hyödytä mitään.
Ja kun älykkäämpi ajattelee hieman eri tavalla, on arvuuttelijan omattava päättelykykyä ja mielikuvitusta, kyetäkseen hahmottamaan merkit jotka voisivat kertoa toisen olevan älykkäämpi. Pitää tavallaan abstraktisti mielikuvitella, mistä ajattelun erot johtuvat -> monihan automaattisesti tekee johtopäätelmän, että toinen yksinkertainen jos hän on erilainen. Mutta ei se tunnistaminen mahdotonta ole, jos asiaan on tottunut kiinnittämään huomiota ja vähän miettii syy-seuraussuhteita. Aika selkeätä oikeastaan, jos kiinnittää huomiota myös omiin automaattisiin oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Tietynlaisen kiusaantumisen puuttuminen on myös yksi indikaattori toisen samaa, tai korkeampaa, tasoa olevasta älystä. En tällä viittaa nyt päättelykyvyn heikkouteen tai vastaavaan, vaan ilmiöön jossa monet eivät ymmärrä omaa vaikutustaan muihin tai yliarvioivat sen. Kokonaisuuksien ymmärrys puuttuu ja he jotenkin kuvittelevat pystyvänsä vaikuttamaan muihin enemmän kuin älykkään kohdalla pystyvät. Tulee sellainen myötähäpeän tunne, ikäänkuin saisi heidät kiinni jostain. Tai niinhän se oikeastaan onkin. He tekevät nolosti selkeän virhearvion.
Ehkä tyhmä kysymys, mutta tarkoitatko tuolla kiusaantumisen puuttumisella siis ihan sitä, kun huomaat että joku pitää sinua tyhmempänä kuin mitä oikeastaan olet? Olen kohdannut tätä yllättävän paljon ja aina ihmetellyt mitä nämä ihmiset oikein ajattelevat. Esim joku valehtelee jostain päin naamaa vaan näyttääkseen hyvältä tai luulee, ettei jää kiinni jostain kyseenalaisesta toiminnasta. Itse esim tunnistan manipuloinnin todella herkästi.
Ja lisään vielä sen, että ihan totta, olen aina ajatellut, että vaikutan vaan niin tyhmältä, koska etenkin nuorempana saatoin joissain sosiaalisissa tilanteissa olla vähän kömpelö, mutta ehkä se ei tosiaan ole edes se syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas välillä toivon että olisin hieman tyhmempi ja sen myötä myös huolettomampi ja onnellisempi :D esimerkiksi muutamalla vähän yksinkertaisella kaverillani tuntuu aina olevan hemmetin hauskaa ja rentoa. Heidän elämänsä pyörii lähinnä sen ympärillä että töissä painetaan arkipäivät ja vkl joko rellestetään tai matkustellaan milloin minnekin. He eivät tiedä vaikka politiikasta tai historiasta yhtään mitään, toinen on käynyt vain peruskoulun, toinen amiksen. Sodan uhkaan he ovat kommentoineet lähinnä vaan että "ihan sama, sittenpähän tapellaan ja kuollaan jos niikseen tulee, kuka jaksaa murehtia, ei se hyödytä mitään". xD kateeksi käy tuollainen rentous ja yksinkertainen hauskanpito mihin itse en ole pystynyt enää moniin vuosiin.
Sinähän et voi toki tietää kenenkään ulkoisesta käytöksestä, että kuinka huolissaan joku on esim. maailman tilanteesta. Voihan se huoleton asenne olla vain defenssi.
Mitä muuten hyödyttää olla jatkuvasti huolissaan, jos asialle ei voi mitään tehdä? Onko se älykästä..?
Oletan kyllä tietäväni aika hyvin miten huolestuneita kaverini ovat vaikka nykyisestä maailman tilanteesta koska olen tuntenut heidät lapsesta asti. Ja koska tunnenkin heidät niin hyvin, olen myös kateellinen heidän rennosta ja iloisesta elämänasenteestaan joka on jatkunut läpi vaikeiden vuosien. Heiltä ehkä puuttuu koulutusta, itsekin kutsuin tuossa aiemmin heitä hieman yksinkertaisiksi, mutta mitä väliä jos he ovat onnellisia. Mielummin eläisin heidän tavallaan kuin omalla yli kyynisellä ja negatiivisella asenteellani.
On ihan klassikko. Jokaisessa vauvan älykkyyskeskustelussa on vuosikaudet toistuneet saman jankutukset.
Aina mainitaan nuo seiskalehdet ja tositeeveet. Aina mainitaan se, että älykkyys ja viisaus nönnön nöö.
Aina mainitaan sydämmmensivistys ja sosiaalinen älykkyys.
Aina tullaan sanomaan, että "et ole oikeasti älykäs, koska..."
Aina tiedetään kertoa, että ei älykkäällä ole mitään hätää, kun tämä voi ja pystyy laskeutumaan tyhmemmän tasolle, ja muka selittämään kaiken mahdollisen tyhmällekin.
Aina mussutetaan toisen jostain turhasta kirjoitusvirheestä.