Lue keskustelun säännöt.
Miten välillä tuntuu siltä, että suurin osa ihmisistä on vähän yksinkertaisia?
23.09.2022 |
Onko tämä joku ikäjuttu, nyt kun 40v on lähestymässä, on useamman vuoden ajan ollut tällainen tunne? Meinaa itselläkin järki lähteä kun kuuntelee joidenkin ihmisten juttuja ja seuraa heidän toimintaansa läheltä. Ja tätä tapahtuu kokoajan enenevissä määrin.
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuplia syntyy kun älykäs mielellään viettää aikaa toisten älykkäiden ja/tai koulutettujen kanssa. Muuten uhkaa turhautuminen. Ei voi keskustella mistään itseä kiinnostavasta sillä tasolla kun haluaisi, ajatukset ei vain kohtaa. Luontevasti se puolisokin löytyy samoista piireistä. En usko, että älykkään ja tyhmän liitto olisi pidemmän päälle toimiva.
Keskivertoa tyhmempi tuskin kokee vetoa älykkäisiin myöskään pidemmän päälle. Jutut menee ohi hilseen, mielenkiinnonkohteet todennäköisesti myös erit.
Näin se nyt vaan on ja on aina ollut. Ei sitä mikään näennäinen eroja tasoitteleva peruskoulu tai muukaan eroja tasaava pakotus muuta. Ihminen viihtyy ja hakeutuu kaltaiseensa seuraan. Lopulta niissä kyvykkäämpien piireissä alkaa muodostua menestystä ja vaurautta. Vastaavasti heikkolahjaisten osuus on yliedustettuina köyhissä. Vääjäämätön fakta, johon aina lopulta päädytään,vaikka miten kannateltaisiin ja tuettaisiin kaikkien pärjäämistä.
Näin se on. Olin jo vastaamassa, että sitä turhautumista on saanut tässäkin keskustelussa kokea, kun ihmisillä on kummalliset käsitykset siitä, mitä esim. "älykäs keskustelu" on. Nyt tekstiäsi toistamiseen lukiessa tajusin, mikä lienee syy siihen, että itse aika ajoin päädyn tälle palstalle lukemaan ja joskus kirjoittamaankin: en omassa arkielämässäni ole juurikaan muiden kuin "kyvykkäiden" kanssa tekemisissä. (Ihan koulutuksesta riippumatta.) Minulla on ollut hyviä ja rakkaita kouluajan ystäviä, jotka lähtivät suorilta ammattikouluun, ja omien yliopisto-opintojeni aikana pidin heihin vielä paljon yhteyttä, koin sen rikkaudeksi, jos asiaa joskus vähän objektiivisemmin mietin, mutta kyse oli kuitenkin rakkaista ihmisistä. Sitten nämä ystävät alkoivat pariutua, ja heidän puolisoidensa asenteista huomasin, että olemme elämässä aika eri suunnilla. Pikku hiljaa kaikki yhteys sitten hiipui, elämänvaiheet ja kiinnostuksen kohteet olivat jo hyvin erillään.
Varmaankin täältä palstalta haen sitten jotain "tuttuuden tuntua", täällä kun tuntuu olevan ihmisiä, jotka seuraavat tosi-tv:tä ja keskitasoa huonompia tv-sarjoja ja joiden kanssa keskustelut menevät aina sen pienimmän yhteisen nimittäjän tason mukaan - ei esim. niin kuten korkeakoulutettujen keskuudessa, että usein se tietävin ja fiksuin määrittää sen keskustelun tason.
Niin, lukuun ottamatta sukulaisia ja joitakuita noista vanhoista ystävistä, en tunne montaakaan ihmistä, joka ei olisi vähintään maisteri, useimmat tuttavani ovat väitelleitä. Huomaan tällä palstalla, että kyllä seura tekee ja on tehnyt kaltaisekseen. Jossakin kuplassa varmasti olen. Mutta onko se niin väärin? Pidän elämääni hyvin mielenkiintoisena, saan tehdä älynystyröitä aktivoivia asioita sekä työkseni että vapaa-ajalla, ja kuitenkin pärjään myös ei-kouluttautuneiden sukulaisten kanssa heitä tavatessani, koska olen kiinnostunut heistä ja heidän elämänpiiristään.
Hmmm, itse en koe että joutuisin "pärjäämään" vähemmän "kyvykkäiden" ihmisten kanssa. Ajattelen niin että jokaisella on vahvuutensa ja erilaisia taitoja sekä näkökulmia tarvitaan.
Ja keskustelu pienimmän yhteisen nimittäjän tasolta taas on mielestäni kohteliaisuutta ja osallistavaa, yhteisöllisyyttä lujittavaa.
Omista syvemmistä ajatuksista keskustelee sitten samanhenkisten kanssa.
Juuri näin, kuten sanot. Elämässä, yhteiskunnassa ja maailmassa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisin ominaisuuksin ja taidoin varustettuina. Itse myös sopeutan keskustelun pienimmän yhteisen nimittäjän tasolle, se on itsestään selvää. Joskus se vain on pidemmän päälle rasittavaa, kun ne omat, aidot kiinnostuksenkohteet ovat jossain muualla. Eikä tämä ole koulutuskysymyskään varsinaisesti. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä iloisempi olen siitä, että olen löytänyt ns. omanhenkisiä ihmisiä ympärilleni. Sitä samaa toivoisin aivan kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräinen älykkyys on siinä sadan pinnan korvilla. Jos äo on vaikka 10 pistettä enemmän niin kyllä se jo alkaa näkyä.
Eikös se ole niin, että n. 20 pisteen eron huomaa jo selvästi ALASPÄIN. Itseäsi älykkäämpää on vaikeampi tunnistaa.
Luulisin, että itse tarpeeksi älykkäällä ei ole prosessina vaikea tunnistaa itseään älykkäämpää, jos tilanne sen mahdollistaa. Olen kuitenkin huomannut, että monet selvästi keskivertoa älykkäämmät eivät tuo hoksaamiskykyään erikseen esille. Jotkut jopa peittelevät ja ovat tottuneet laskeutumaan perustasolle näennäisesti.
Eli jos itseäsi älykkäämpi pimittää sinulta sitä tietoa, hän todennäköisesti myös onnistuu siinä. Moni toimii jotenkin "ei helmiä sioille" -mentaliteetilla tai sitten ovat vain kokeneet ettei se hyödytä mitään.
Ja kun älykkäämpi ajattelee hieman eri tavalla, on arvuuttelijan omattava päättelykykyä ja mielikuvitusta, kyetäkseen hahmottamaan merkit jotka voisivat kertoa toisen olevan älykkäämpi. Pitää tavallaan abstraktisti mielikuvitella, mistä ajattelun erot johtuvat -> monihan automaattisesti tekee johtopäätelmän, että toinen yksinkertainen jos hän on erilainen. Mutta ei se tunnistaminen mahdotonta ole, jos asiaan on tottunut kiinnittämään huomiota ja vähän miettii syy-seuraussuhteita. Aika selkeätä oikeastaan, jos kiinnittää huomiota myös omiin automaattisiin oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Tietynlaisen kiusaantumisen puuttuminen on myös yksi indikaattori toisen samaa, tai korkeampaa, tasoa olevasta älystä. En tällä viittaa nyt päättelykyvyn heikkouteen tai vastaavaan, vaan ilmiöön jossa monet eivät ymmärrä omaa vaikutustaan muihin tai yliarvioivat sen. Kokonaisuuksien ymmärrys puuttuu ja he jotenkin kuvittelevat pystyvänsä vaikuttamaan muihin enemmän kuin älykkään kohdalla pystyvät. Tulee sellainen myötähäpeän tunne, ikäänkuin saisi heidät kiinni jostain. Tai niinhän se oikeastaan onkin. He tekevät nolosti selkeän virhearvion.
Ehkä tyhmä kysymys, mutta tarkoitatko tuolla kiusaantumisen puuttumisella siis ihan sitä, kun huomaat että joku pitää sinua tyhmempänä kuin mitä oikeastaan olet? Olen kohdannut tätä yllättävän paljon ja aina ihmetellyt mitä nämä ihmiset oikein ajattelevat. Esim joku valehtelee jostain päin naamaa vaan näyttääkseen hyvältä tai luulee, ettei jää kiinni jostain kyseenalaisesta toiminnasta. Itse esim tunnistan manipuloinnin todella herkästi.
Ei ehkä niin, että välttämättä pitäisivät minua tyhmempänä, vaan etteivät osaa/tajua arvioida asiaa ollenkaan. Itseään suhteessa muihin tai maailmaan ja mitä muuta voi olla olemassa kuin se oma ajatus. Varmaan ajattelu rajoittuu hyvin minä-keskeiseksi, jolloin ei huomioida muita muuttujia.
Fiksummatkin voivat tehdä virhearvioita, mutta yleensä arvioivat ja tarvittaessa korjaavat näkemystään. Hoksaavat. Ja tällöin juttu soljuu eteenpäin, eikä tällaista "olemme täysin eri maailmoista" -tunnetta tule.
Ja manipulointi onnistuu tosiaan vain, jos kohde ei sitä huomaa. Eli täytyy olla fiksumpi kuin kohde, surkeita yrityksiä tosiaan on paljon. Ja melkein loukkaa etteivät he näe niiden surkeutta, mutta se juuri on syy ja seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräinen älykkyys on siinä sadan pinnan korvilla. Jos äo on vaikka 10 pistettä enemmän niin kyllä se jo alkaa näkyä.
Eikös se ole niin, että n. 20 pisteen eron huomaa jo selvästi ALASPÄIN. Itseäsi älykkäämpää on vaikeampi tunnistaa.
Luulisin, että itse tarpeeksi älykkäällä ei ole prosessina vaikea tunnistaa itseään älykkäämpää, jos tilanne sen mahdollistaa. Olen kuitenkin huomannut, että monet selvästi keskivertoa älykkäämmät eivät tuo hoksaamiskykyään erikseen esille. Jotkut jopa peittelevät ja ovat tottuneet laskeutumaan perustasolle näennäisesti.
Eli jos itseäsi älykkäämpi pimittää sinulta sitä tietoa, hän todennäköisesti myös onnistuu siinä. Moni toimii jotenkin "ei helmiä sioille" -mentaliteetilla tai sitten ovat vain kokeneet ettei se hyödytä mitään.
Ja kun älykkäämpi ajattelee hieman eri tavalla, on arvuuttelijan omattava päättelykykyä ja mielikuvitusta, kyetäkseen hahmottamaan merkit jotka voisivat kertoa toisen olevan älykkäämpi. Pitää tavallaan abstraktisti mielikuvitella, mistä ajattelun erot johtuvat -> monihan automaattisesti tekee johtopäätelmän, että toinen yksinkertainen jos hän on erilainen. Mutta ei se tunnistaminen mahdotonta ole, jos asiaan on tottunut kiinnittämään huomiota ja vähän miettii syy-seuraussuhteita. Aika selkeätä oikeastaan, jos kiinnittää huomiota myös omiin automaattisiin oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Tietynlaisen kiusaantumisen puuttuminen on myös yksi indikaattori toisen samaa, tai korkeampaa, tasoa olevasta älystä. En tällä viittaa nyt päättelykyvyn heikkouteen tai vastaavaan, vaan ilmiöön jossa monet eivät ymmärrä omaa vaikutustaan muihin tai yliarvioivat sen. Kokonaisuuksien ymmärrys puuttuu ja he jotenkin kuvittelevat pystyvänsä vaikuttamaan muihin enemmän kuin älykkään kohdalla pystyvät. Tulee sellainen myötähäpeän tunne, ikäänkuin saisi heidät kiinni jostain. Tai niinhän se oikeastaan onkin. He tekevät nolosti selkeän virhearvion.
Ehkä tyhmä kysymys, mutta tarkoitatko tuolla kiusaantumisen puuttumisella siis ihan sitä, kun huomaat että joku pitää sinua tyhmempänä kuin mitä oikeastaan olet? Olen kohdannut tätä yllättävän paljon ja aina ihmetellyt mitä nämä ihmiset oikein ajattelevat. Esim joku valehtelee jostain päin naamaa vaan näyttääkseen hyvältä tai luulee, ettei jää kiinni jostain kyseenalaisesta toiminnasta. Itse esim tunnistan manipuloinnin todella herkästi.
Ei ehkä niin, että välttämättä pitäisivät minua tyhmempänä, vaan etteivät osaa/tajua arvioida asiaa ollenkaan. Itseään suhteessa muihin tai maailmaan ja mitä muuta voi olla olemassa kuin se oma ajatus. Varmaan ajattelu rajoittuu hyvin minä-keskeiseksi, jolloin ei huomioida muita muuttujia.
Fiksummatkin voivat tehdä virhearvioita, mutta yleensä arvioivat ja tarvittaessa korjaavat näkemystään. Hoksaavat. Ja tällöin juttu soljuu eteenpäin, eikä tällaista "olemme täysin eri maailmoista" -tunnetta tule.
Ja manipulointi onnistuu tosiaan vain, jos kohde ei sitä huomaa. Eli täytyy olla fiksumpi kuin kohde, surkeita yrityksiä tosiaan on paljon. Ja melkein loukkaa etteivät he näe niiden surkeutta, mutta se juuri on syy ja seuraus.
En varmastikaan itse ole mikään poikkeuksellisen älykäs (joskaan en usko että ihan tyhmäkään), eikä minulle kovin herkästi tule tuollaista oloa, että olen täysin eri maailmasta jonkun kanssa. Tulen toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa, ja myös työssäni tapaan ihmisiä aivan laidasta laitaan ja koen sen suurena rikkautena. Pystyn näkemään samaistumispintaa elämässä hyvin pitkälle päässeen ja koulutetun ihmisen kanssa kuin myös vastaavasti jonkun täysin yhteiskunnan ulkopuolelle tippuneen kanssa.
Joskin on paljon ihmisiä, kenen kanssa en jaksa viettää pitkiä aikoja, koska mielestäni heidän jutut kiertävät kehää, he puhuvat lähinnä vain ja ainoastaan itsestään tai muuten vaan kertovat pelkkiä itsestäänselvyyksiä. Se keskustelu ei ole vaan sellaista oikeaa vuoropuhelua, ajatustenvaihtoa.
Olen myös osittain tiedostamatta, osittain tiedostetuati aina kouluajoistaan lähtien hakeutunut itseäni fiksumpia joukkoon, jos he vaan ovat huolineet minut joukkkoonsa. Välillä kyllä mietin, että ajattelevatkohan he minun olevan heitä paljon tyhmempi. Omasta mielestäni selkeästi olen.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle joku oikeasti fiksu, mutta inhimillinen poliitikko? Jussi Halla-Aho ei käy vastaukseksi.
Kaikki ketkä on juuri sinun kanssa samaa mieltä. Tyhmiä on kaikki ketkä on eri mieltä sinun kanssa, ja eivät vahvista sinun maailmankuvaasi ja tue sinun ennalta päätettyjä näkemyksiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräinen älykkyys on siinä sadan pinnan korvilla. Jos äo on vaikka 10 pistettä enemmän niin kyllä se jo alkaa näkyä.
Eikös se ole niin, että n. 20 pisteen eron huomaa jo selvästi ALASPÄIN. Itseäsi älykkäämpää on vaikeampi tunnistaa.
Luulisin, että itse tarpeeksi älykkäällä ei ole prosessina vaikea tunnistaa itseään älykkäämpää, jos tilanne sen mahdollistaa. Olen kuitenkin huomannut, että monet selvästi keskivertoa älykkäämmät eivät tuo hoksaamiskykyään erikseen esille. Jotkut jopa peittelevät ja ovat tottuneet laskeutumaan perustasolle näennäisesti.
Eli jos itseäsi älykkäämpi pimittää sinulta sitä tietoa, hän todennäköisesti myös onnistuu siinä. Moni toimii jotenkin "ei helmiä sioille" -mentaliteetilla tai sitten ovat vain kokeneet ettei se hyödytä mitään.
Ja kun älykkäämpi ajattelee hieman eri tavalla, on arvuuttelijan omattava päättelykykyä ja mielikuvitusta, kyetäkseen hahmottamaan merkit jotka voisivat kertoa toisen olevan älykkäämpi. Pitää tavallaan abstraktisti mielikuvitella, mistä ajattelun erot johtuvat -> monihan automaattisesti tekee johtopäätelmän, että toinen yksinkertainen jos hän on erilainen. Mutta ei se tunnistaminen mahdotonta ole, jos asiaan on tottunut kiinnittämään huomiota ja vähän miettii syy-seuraussuhteita. Aika selkeätä oikeastaan, jos kiinnittää huomiota myös omiin automaattisiin oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Tietynlaisen kiusaantumisen puuttuminen on myös yksi indikaattori toisen samaa, tai korkeampaa, tasoa olevasta älystä. En tällä viittaa nyt päättelykyvyn heikkouteen tai vastaavaan, vaan ilmiöön jossa monet eivät ymmärrä omaa vaikutustaan muihin tai yliarvioivat sen. Kokonaisuuksien ymmärrys puuttuu ja he jotenkin kuvittelevat pystyvänsä vaikuttamaan muihin enemmän kuin älykkään kohdalla pystyvät. Tulee sellainen myötähäpeän tunne, ikäänkuin saisi heidät kiinni jostain. Tai niinhän se oikeastaan onkin. He tekevät nolosti selkeän virhearvion.
Ehkä tyhmä kysymys, mutta tarkoitatko tuolla kiusaantumisen puuttumisella siis ihan sitä, kun huomaat että joku pitää sinua tyhmempänä kuin mitä oikeastaan olet? Olen kohdannut tätä yllättävän paljon ja aina ihmetellyt mitä nämä ihmiset oikein ajattelevat. Esim joku valehtelee jostain päin naamaa vaan näyttääkseen hyvältä tai luulee, ettei jää kiinni jostain kyseenalaisesta toiminnasta. Itse esim tunnistan manipuloinnin todella herkästi.
Ei ehkä niin, että välttämättä pitäisivät minua tyhmempänä, vaan etteivät osaa/tajua arvioida asiaa ollenkaan. Itseään suhteessa muihin tai maailmaan ja mitä muuta voi olla olemassa kuin se oma ajatus. Varmaan ajattelu rajoittuu hyvin minä-keskeiseksi, jolloin ei huomioida muita muuttujia.
Fiksummatkin voivat tehdä virhearvioita, mutta yleensä arvioivat ja tarvittaessa korjaavat näkemystään. Hoksaavat. Ja tällöin juttu soljuu eteenpäin, eikä tällaista "olemme täysin eri maailmoista" -tunnetta tule.
Ja manipulointi onnistuu tosiaan vain, jos kohde ei sitä huomaa. Eli täytyy olla fiksumpi kuin kohde, surkeita yrityksiä tosiaan on paljon. Ja melkein loukkaa etteivät he näe niiden surkeutta, mutta se juuri on syy ja seuraus.
En varmastikaan itse ole mikään poikkeuksellisen älykäs (joskaan en usko että ihan tyhmäkään), eikä minulle kovin herkästi tule tuollaista oloa, että olen täysin eri maailmasta jonkun kanssa. Tulen toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa, ja myös työssäni tapaan ihmisiä aivan laidasta laitaan ja koen sen suurena rikkautena. Pystyn näkemään samaistumispintaa elämässä hyvin pitkälle päässeen ja koulutetun ihmisen kanssa kuin myös vastaavasti jonkun täysin yhteiskunnan ulkopuolelle tippuneen kanssa.
Joskin on paljon ihmisiä, kenen kanssa en jaksa viettää pitkiä aikoja, koska mielestäni heidän jutut kiertävät kehää, he puhuvat lähinnä vain ja ainoastaan itsestään tai muuten vaan kertovat pelkkiä itsestäänselvyyksiä. Se keskustelu ei ole vaan sellaista oikeaa vuoropuhelua, ajatustenvaihtoa.
Olen myös osittain tiedostamatta, osittain tiedostetuati aina kouluajoistaan lähtien hakeutunut itseäni fiksumpia joukkoon, jos he vaan ovat huolineet minut joukkkoonsa. Välillä kyllä mietin, että ajattelevatkohan he minun olevan heitä paljon tyhmempi. Omasta mielestäni selkeästi olen.
Varmasti kummankin kokemus on ihan aito, ja pystyn samastumaan tuohon mitä kuvasit. Ehdottomasti voi löytää myös yhteistä pintaa, jos halua on. Kiva kun kerroit oman kokemuksesi. En haluaisi uskoa, että se tulee tiedostamattasi tarpeesta tuntea ylemmyyttä. Että vihjaat, ettei myös erillisyyden tunteita saisi tuntea - tai jos se on jonkun kokemus, hän ei ole vain tajunnut jotain oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräinen älykkyys on siinä sadan pinnan korvilla. Jos äo on vaikka 10 pistettä enemmän niin kyllä se jo alkaa näkyä.
Eikös se ole niin, että n. 20 pisteen eron huomaa jo selvästi ALASPÄIN. Itseäsi älykkäämpää on vaikeampi tunnistaa.
Luulisin, että itse tarpeeksi älykkäällä ei ole prosessina vaikea tunnistaa itseään älykkäämpää, jos tilanne sen mahdollistaa. Olen kuitenkin huomannut, että monet selvästi keskivertoa älykkäämmät eivät tuo hoksaamiskykyään erikseen esille. Jotkut jopa peittelevät ja ovat tottuneet laskeutumaan perustasolle näennäisesti.
Eli jos itseäsi älykkäämpi pimittää sinulta sitä tietoa, hän todennäköisesti myös onnistuu siinä. Moni toimii jotenkin "ei helmiä sioille" -mentaliteetilla tai sitten ovat vain kokeneet ettei se hyödytä mitään.
Ja kun älykkäämpi ajattelee hieman eri tavalla, on arvuuttelijan omattava päättelykykyä ja mielikuvitusta, kyetäkseen hahmottamaan merkit jotka voisivat kertoa toisen olevan älykkäämpi. Pitää tavallaan abstraktisti mielikuvitella, mistä ajattelun erot johtuvat -> monihan automaattisesti tekee johtopäätelmän, että toinen yksinkertainen jos hän on erilainen. Mutta ei se tunnistaminen mahdotonta ole, jos asiaan on tottunut kiinnittämään huomiota ja vähän miettii syy-seuraussuhteita. Aika selkeätä oikeastaan, jos kiinnittää huomiota myös omiin automaattisiin oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Tietynlaisen kiusaantumisen puuttuminen on myös yksi indikaattori toisen samaa, tai korkeampaa, tasoa olevasta älystä. En tällä viittaa nyt päättelykyvyn heikkouteen tai vastaavaan, vaan ilmiöön jossa monet eivät ymmärrä omaa vaikutustaan muihin tai yliarvioivat sen. Kokonaisuuksien ymmärrys puuttuu ja he jotenkin kuvittelevat pystyvänsä vaikuttamaan muihin enemmän kuin älykkään kohdalla pystyvät. Tulee sellainen myötähäpeän tunne, ikäänkuin saisi heidät kiinni jostain. Tai niinhän se oikeastaan onkin. He tekevät nolosti selkeän virhearvion.
Ehkä tyhmä kysymys, mutta tarkoitatko tuolla kiusaantumisen puuttumisella siis ihan sitä, kun huomaat että joku pitää sinua tyhmempänä kuin mitä oikeastaan olet? Olen kohdannut tätä yllättävän paljon ja aina ihmetellyt mitä nämä ihmiset oikein ajattelevat. Esim joku valehtelee jostain päin naamaa vaan näyttääkseen hyvältä tai luulee, ettei jää kiinni jostain kyseenalaisesta toiminnasta. Itse esim tunnistan manipuloinnin todella herkästi.
Ei ehkä niin, että välttämättä pitäisivät minua tyhmempänä, vaan etteivät osaa/tajua arvioida asiaa ollenkaan. Itseään suhteessa muihin tai maailmaan ja mitä muuta voi olla olemassa kuin se oma ajatus. Varmaan ajattelu rajoittuu hyvin minä-keskeiseksi, jolloin ei huomioida muita muuttujia.
Fiksummatkin voivat tehdä virhearvioita, mutta yleensä arvioivat ja tarvittaessa korjaavat näkemystään. Hoksaavat. Ja tällöin juttu soljuu eteenpäin, eikä tällaista "olemme täysin eri maailmoista" -tunnetta tule.
Ja manipulointi onnistuu tosiaan vain, jos kohde ei sitä huomaa. Eli täytyy olla fiksumpi kuin kohde, surkeita yrityksiä tosiaan on paljon. Ja melkein loukkaa etteivät he näe niiden surkeutta, mutta se juuri on syy ja seuraus.
En varmastikaan itse ole mikään poikkeuksellisen älykäs (joskaan en usko että ihan tyhmäkään), eikä minulle kovin herkästi tule tuollaista oloa, että olen täysin eri maailmasta jonkun kanssa. Tulen toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa, ja myös työssäni tapaan ihmisiä aivan laidasta laitaan ja koen sen suurena rikkautena. Pystyn näkemään samaistumispintaa elämässä hyvin pitkälle päässeen ja koulutetun ihmisen kanssa kuin myös vastaavasti jonkun täysin yhteiskunnan ulkopuolelle tippuneen kanssa.
Joskin on paljon ihmisiä, kenen kanssa en jaksa viettää pitkiä aikoja, koska mielestäni heidän jutut kiertävät kehää, he puhuvat lähinnä vain ja ainoastaan itsestään tai muuten vaan kertovat pelkkiä itsestäänselvyyksiä. Se keskustelu ei ole vaan sellaista oikeaa vuoropuhelua, ajatustenvaihtoa.
Olen myös osittain tiedostamatta, osittain tiedostetuati aina kouluajoistaan lähtien hakeutunut itseäni fiksumpia joukkoon, jos he vaan ovat huolineet minut joukkkoonsa. Välillä kyllä mietin, että ajattelevatkohan he minun olevan heitä paljon tyhmempi. Omasta mielestäni selkeästi olen.
Varmasti kummankin kokemus on ihan aito, ja pystyn samastumaan tuohon mitä kuvasit. Ehdottomasti voi löytää myös yhteistä pintaa, jos halua on. Kiva kun kerroit oman kokemuksesi. En haluaisi uskoa, että se tulee tiedostamattasi tarpeesta tuntea ylemmyyttä. Että vihjaat, ettei myös erillisyyden tunteita saisi tuntea - tai jos se on jonkun kokemus, hän ei ole vain tajunnut jotain oikein.
Eli oikeasti olet kuin oletkin fiksumpi, kuin älykkäämmät. Koska heidän kuvaamat asiat eivät häiritse sinua yhtään. Tai sitten siinä on jokin muu mekaniikka taustalla... mikä saattaisi vaikuttaa niihin kokemuksiin... en tiedä...
Tuohan on ihan selvä asia. Se heikompi aines lisääntyy enemmän ja elää lasten mahdollistamien tukien varassa ja lisääntyy lisää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan selvä asia. Se heikompi aines lisääntyy enemmän ja elää lasten mahdollistamien tukien varassa ja lisääntyy lisää...
Kouluissa mennään aina niiden tyhmimpien tahdissa. Niin tehtiin jo ysärillä. Jos olit nopeampi, niin sinut painettiin lyttyyn, että älä nyt vaan ala siinä keulimaan. Älykkyys oli aihe kiusaamiseen, eikä kannattanut olla nörtti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan selvä asia. Se heikompi aines lisääntyy enemmän ja elää lasten mahdollistamien tukien varassa ja lisääntyy lisää...
Kouluissa mennään aina niiden tyhmimpien tahdissa. Niin tehtiin jo ysärillä. Jos olit nopeampi, niin sinut painettiin lyttyyn, että älä nyt vaan ala siinä keulimaan. Älykkyys oli aihe kiusaamiseen, eikä kannattanut olla nörtti.
Paitsi että nykyään ne tarkkisluokkalaisetkin on siellä normiluokalla joukon jatkeena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Hyvin samantapainen kokemus. Lähipiiri lapsena ilmeisesti km. älykkäämpää vaikkeivat kaikki olleet korkeasti koulutettuja, mutta kaikki töissä ja pärjäsivät hyvin. Kouluun mennessä tajusin, että ahaa kaikki ei ihan ymmärräkään kaikkea eikä kaikilla ole kotona yhtä hyvin. Työelämässä tajusin, että siellä on se sama otanta ja edelleen ihmettelen, että aika paljon niitä ei niin fiksuja on johtotehtävissä ja duunareiden joukossa tosi älykkäitäkin. Sitä ihmettelen eniten miten vähemmän älykkäät ja koulussa pärjänneet ovat päässeet niin hyville paikoille. No näkyy se sitten tuloksessakin. Vapaa-ajan seuransa saa onneksi valita itse!
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan selvä asia. Se heikompi aines lisääntyy enemmän ja elää lasten mahdollistamien tukien varassa ja lisääntyy lisää...
Just näin. Ei päästä opiskelemaan eikä töihin, mutta lapsia saa kaikki yrittää tehdä. Ja sitten niitä tehdään kolmen vuoden välein niin saadaan tuet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä on tosiaan keskimääräistä tyhmempiä, koska de facto älykkyys jakautuu log-normaalijakauman mukaisesti (kuten luovuuskin), ts. tosifiksut ihmiset, joita on vähän, ovat sen "tuhat kertaa" älykkäämpiä kuin muu lauma, jonka seurauksena älykkyyden jakauma on voimakkaasti oikealle vino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä tämä minullekin valkeni. Oikeastaan vasta kesätöissä ja kunnolla työelämässä.
Meillä suku on iso ja täynnä korjeakoulutettuja. Lapsesta asti olen elänyt käytännössä vain lääkäreiden, asianajajien, diplomi-insinöörien jne. keskellä. Luonnollisesti vanhempien kaveritkin olivat pääosin näitä kun kurssikavereita olivat. Aikuisten keskustelut olivat lapsesta tylsiä, nuorena jo mielenkiintoisia ja jälkikasvu mielellään otettii näihin mukaan. Jälkikäteen ajatellen kokoontumiset isommilla porukoilla ja kyläilyt olivat aina sellaisia, missä lapsi huomaamattaan oppi asiallista käytöstä, näki "sivistynyttä" elämää, oppi ettei tietyt asiat ole fiksua toimintaa. Koulutus oli luonnollisesti arvossaan jne.
Koulussa toki oli niitä hitaita, mutta jotenkin ne mielsi yksittäistapauksiksi. Vasta kesätöissä asiakaspalvelussa silmät aukesivat, että apua, ihmiset ovat oikeasti aivan juntteja ja yksinkertaisia, miten aivan simppelit asiat voi olla näin vaikeita niin monelle. Käytös oli myös monella moukkamaista ja töykeää.
Nyt työelämässä lääkärinä sitä on jo turtunut. Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia. Ei pidä olettaa tai odottaa mitään. Joskus voi yllättyä onneksi iloisesti.
Hyvin samantapainen kokemus. Lähipiiri lapsena ilmeisesti km. älykkäämpää vaikkeivat kaikki olleet korkeasti koulutettuja, mutta kaikki töissä ja pärjäsivät hyvin. Kouluun mennessä tajusin, että ahaa kaikki ei ihan ymmärräkään kaikkea eikä kaikilla ole kotona yhtä hyvin. Työelämässä tajusin, että siellä on se sama otanta ja edelleen ihmettelen, että aika paljon niitä ei niin fiksuja on johtotehtävissä ja duunareiden joukossa tosi älykkäitäkin. Sitä ihmettelen eniten miten vähemmän älykkäät ja koulussa pärjänneet ovat päässeet niin hyville paikoille. No näkyy se sitten tuloksessakin. Vapaa-ajan seuransa saa onneksi valita itse!
Se on se, kun älykkyys ja kunnianhimo työelämässä ei kulje käsikädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en luota enää nykyään pätkääkään mihinkään IQ tuloksiin tai niiden perusteella varsinkaan rupea lokeroimaan ihmisiä hyviin ja huonoihin. Olin erittäin traumatisoivassa suhteessa psykopaatin / sosiopaatin kanssa, hän on tärkeässä asemassa työssään missä hän vaikuttaa paljon myös muiden ihmisten asioihin, hän on kaikenmaailman testien mukaan kieltämättä erittäin älykäs, samaa voi päätellä hänen koulutuksesta ja urastaan, mutta samalla hän on täysin sieluton pas.ka.pää.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan selvä asia. Se heikompi aines lisääntyy enemmän ja elää lasten mahdollistamien tukien varassa ja lisääntyy lisää...
Tuo heikompi aines on aika yksinkertaistettu uskomus. Lasten hankkimisessa koulutettujen ja vähemmän kouluttautuneiden yleinen ero ei ole valtava. Mutta sukupuolittuneesti ero on merkittävä. Koulutetut naiset saavat lapsia vähemmän kuin kouluttamattomat naiset, miehillä päin vastoin. Koulutetut miehet siis saavat enemmän lapsia kuin vähemmän koulutetut miehet. Eli tämä tasaa "luokkaeroja" kokonaiskuvassa, mutta vaikutukset älykkyyteen voivat olla silti kertautua. Koska oletus tutkimuksen perusteella on, että äidin älykkyys periytyy lapselle voimakkaammin.
Merkittävin kysymys siis oikeastaan on, kuinka älykkäät naiset saataisiin lisääntymään ja muulla on vähemmän vaikutusta. Tätä ei tienkään tarvitse kauhean montaa sukupolvea miettiä, kunnes ongelma poistuu itsestään. Ei ole enää älyä, jota periyttää. Mikä voi olla mm. suomalaisen yhteiskunnan jatkumisen pelastus siinä valossa, että ehkä sitten taas syntyvyys lähtee nousuun. Kaikkea ei voida saada. Joko laatu tai määrä, näinhän se on vähän kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en luota enää nykyään pätkääkään mihinkään IQ tuloksiin tai niiden perusteella varsinkaan rupea lokeroimaan ihmisiä hyviin ja huonoihin. Olin erittäin traumatisoivassa suhteessa psykopaatin / sosiopaatin kanssa, hän on tärkeässä asemassa työssään missä hän vaikuttaa paljon myös muiden ihmisten asioihin, hän on kaikenmaailman testien mukaan kieltämättä erittäin älykäs, samaa voi päätellä hänen koulutuksesta ja urastaan, mutta samalla hän on täysin sieluton pas.ka.pää.
Olen pahoillani puolestasi, mutta nämähän ovat tietenkin kaksi eri asiaa. Ei älykkyys tee ihmisestä missään nimessä hyvää ihmistä.
Tuo on totta, että näyttäisi siltä ettei älykkäät ole useinkaan kunnianhimoisia.
Ei niiden vähemmän älykkäiden naisten miehetkään ole ihan niitä välkympiä. Eli paljonko se sitten tasaa?
Miten saadaan älykkäämmät lisääntymään enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on tosiaan keskimääräistä tyhmempiä, koska de facto älykkyys jakautuu log-normaalijakauman mukaisesti (kuten luovuuskin), ts. tosifiksut ihmiset, joita on vähän, ovat sen "tuhat kertaa" älykkäämpiä kuin muu lauma, jonka seurauksena älykkyyden jakauma on voimakkaasti oikealle vino.
Vai vasemmalle?
Hmmm, itse en koe että joutuisin "pärjäämään" vähemmän "kyvykkäiden" ihmisten kanssa. Ajattelen niin että jokaisella on vahvuutensa ja erilaisia taitoja sekä näkökulmia tarvitaan.
Ja keskustelu pienimmän yhteisen nimittäjän tasolta taas on mielestäni kohteliaisuutta ja osallistavaa, yhteisöllisyyttä lujittavaa.
Omista syvemmistä ajatuksista keskustelee sitten samanhenkisten kanssa.