Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ärsyttää lapsuudenkodissasi?
22.09.2022 |
!9-vuotiaana halusin lapsuudenkodistani muuttaa mahdollisimman kauaksi. Omat vanhemmat ovat äärimmäisen vanhoillisia 50-lukulaisia ihmisiä, joille kulissit ovat kaikki kaikessa.
- aikaisin nukkumaan meneminen ja aikaisin herääminen, 13-15-vuotiaana tästä saatiin huutoriidat aikaiseksi ja tavarat lenteli, äitini mielestä on sairasta olla hereillä puolenyön jälkeen, mutta se on varmaan vain aamuvirkun isäni myötäilyä
- mies on perheen pää ja miestä palvellaan ja passataan
- mitään turhaa ja tarpeetonta tavaraa ei saa ostaa, vain ruokaa pienesti saisi ostaa, 19-vuotiaana olin jo kohtuullisen hyväpalkkaisessa työssä ja asuin hetken vanhempien luona, ostelin tietenkin itselleni mitä mieleen tuli, isäni ymmärtää mutta äitini ei vähääkään, huutoriidat.
- äitini tyhmyys ja naivius, kaikki vähänkään tekniikkaan liittyvät asiat menevät yli ymmärryksen, en tiedä onko nykyisin tuo vanhuudenhöperyyttä vai esittääkö tuollaista 70-lukulaiseen tapaan
Kommentit (7)
vanhempien säästäminen on ärsyttävää. 1 huone on täynnä laitteiden pahvilaatikoita. varastossa on monta hajonnutta ruohonleikkuria. sinne on myös kerätty kaikki hajonneet pesukoneet, jääkaapit, pölynimurit ym. jos esim pytyn vesisäiliöön vaihdetaan osia, niin ne rikkinäiset päätyvät johonkin laatikkoon. pussinsulkijoita, voi- ja jugurttipurkkeja on tuhansia ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pönötys. Äiti on olevinaan oman elämänsä hienostorouva, ja siellä pitäisi aina olla pukeutunut siististi ja huolitellusti, istua hyvässä ryhdissä, puhua äärimmäisen hillitysti ja kohteliaasti, käyttäytyä kaikkien etikettien mukaan.
Äidin sairaalloinen uteliaisuus, muiden asioihin puuttuminen ja ulkonäön/painon kommentointi. On yksi petolintu ihmiseksi. Isän luona ärsyttää rähjäävä ja kiukkuinen äitipuoli. Kiltti isäni on joutunut ilkeiden vaimojen kiusaamaksi.
En enää mikään koska en ole ollut lapsi moneen vuoteen.
Lapsena ärsytti kun emme koskaan menneet ulkomaille kesälomalla vaan tehtiin laivaristeily. Suurin osa kavereista meni perheineen ulkomaille.
Myöhemmin mulle on selvinnyt että me oltiin oikeasti tosi köyhä perhe ja nuo laivaristeylyjenkin järjestäminen oli vanhemmille tosi vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en teinistä alkaen tullut yhtään toimeen äitini kanssa. Varmaan molemmat ollaan vähän vaikeita luonteita. Mutta kyllä äiti on myös aina ollut todella tyytymätön aina kaikkeen mitä minä teen, miltä näytän, mitä olen, kun taas veljeni on täydellinen kultapoika. Vieläkin, kun keski-ikäisenä menen sinne kylään, alkaa se nipotus jossa arvostellaan painoni, rupsahtamisen asteeni, vertaillaan naapurien tyttäriin jotka aina on timmimpiä ja nuoremman näköisiä kuin minä, tyylini, meikkini tai sen puute, hiustyyli. Mitään en tee äidin mielestä oikein, jopa jos vaikka niistän vain nenän, jotain vikaa löytyy siitäkin miten niistän tai pitelen paperia kun niistän.
Men menisi tapaamaan vanhempia jos siellä olisi tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten ehdoton, äkkipikainen ja negatiivinen isä aina oli. Suuttui ihan kaikesta mahdollisesta ja perusilmekin aina sellainen ärtynyt. Töiden jälkeen teki ruoan ja sen jälkeen makasi koko illan sohvalla telkkaria katsellen ja piereskellen. Jos jotain kysyi ensimmäinen vastaus oli aina ei, riippumatta siitä mikä kysymys oli tai ehtikö sitä edes kysyä. Kaiken piti tapahtua juuri niin kuin isä halusi ja juuri silloin kun isä halusi. Jos aikataulusta yhtään poikkesi niin päivä oli pilalla, jos mistään oli eri mieltä (yleensä olen kaikesta eri mieltä) syntyi ihan hirveä huuto. Jos joku asia ei onnistunut tai jos joku asia oli rikki se oli aina meidän muiden syy. Isä selkeästi kärsi myös kaamosmasennuksesta, koska syksyisin ja talvisin ei oikein voinut edes samassa huoneessa olla kun oli kuin perseeseen ammuttu karhu. Kevään tuleen ja erityisesti kesäisin oli aina pirteä ja iloinen. Onneksi oli iso talo ja kaikkien oli helppo päästä omiin oloihinsa, mutten ei olisi kyllä kukaan kestänyt sitä yhteiseloa.
Alue: Aihe vapaa
Mä en teinistä alkaen tullut yhtään toimeen äitini kanssa. Varmaan molemmat ollaan vähän vaikeita luonteita. Mutta kyllä äiti on myös aina ollut todella tyytymätön aina kaikkeen mitä minä teen, miltä näytän, mitä olen, kun taas veljeni on täydellinen kultapoika. Vieläkin, kun keski-ikäisenä menen sinne kylään, alkaa se nipotus jossa arvostellaan painoni, rupsahtamisen asteeni, vertaillaan naapurien tyttäriin jotka aina on timmimpiä ja nuoremman näköisiä kuin minä, tyylini, meikkini tai sen puute, hiustyyli. Mitään en tee äidin mielestä oikein, jopa jos vaikka niistän vain nenän, jotain vikaa löytyy siitäkin miten niistän tai pitelen paperia kun niistän.