Mies aina sairastuu kun minä sairastun ja odottaa että passaan!!
Okei, aika normaalia periaatteessa varmaan, mutta olen siis itse todella harvoin sairaana. Jos joskus vähän olenkin, niin en kuitenkaan omasta mielestäni ole siinä kunnossa, että tarvisi olla esim pois töistä. Kotona touhuan ja teen asioita ihan normaalisti.
Nyt olin pari päivää korkeassa kuumeessa ensimmäistä kertaa vuosikausiin, lisäksi oli muitakin flunssan oireita, käytännössä makasin sängyssä enimmäkseen parin vuorokauden kuumeen ajan. Osallistuin toki lasten hoitoon, pienin oli kotona, annoin ruokaa jne kun mies oli töissä.
No nyt tänään on jo vähän parempi olo, vaikka edelleen heikottaa ja sattuu päähän kun kävelee ja yskä on kauhea. Pahin on kuitenkin varmasti jo takana.
Mies helposti sellainen, että jos joku perheessä on kipeä, niin hänelle ilmestyy samat vaivat tai hän alkaa pelätä että hänelle tulee sama vaiva. Esim kun lapsella todettiin korona, niin heti alkoi mieskin yskiä että hänelläkin varmaan on se, vaikka ei tosiaan koskaan edes saanut tartuntaa vaan pysty ihan terveenä. Tällaisia juttuja on tosi usein.
Nyt sitten tänäaamuna mies sanoi olevansa todella kipeä. Ei pääse sohvalta ollenkaan ylös. Kun yritän kysyä mihin sattuu, niin ei osaa sanoa, heikottaa. Ei ole kuumettakaan, mutta jäi silti saikulle. Ei siinä mitään, vaikka mieheni tuntien, hieman epäilenkin sairautta, lisäksi nyt sitten pyytää minua tuomaan hänelle asioita sohvalle, kun ei itse pääse edes ylös sieltä ollenkaan, kun on niin huonossa kunnossa.
Minua alkoi jotenkin ärsyttää tosi paljon, koska olen itsekin vielä sairaana, eikä mies koskaan minua pahemmin passaa tai huomioi, jos sairastan.
Mielipiteitä? Olenko kamala ihminen?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poti miesflunssia ennen lasten syntymää. Kerrankin hänellä oli niin "heikko olo", ettei voinut kävellä 30 metriä autolle, vaan minun piti ajaa auto aivan meidän oven eteen, jotta hän pääsi kyytiin.
Mutta! Mies parani tavastaan, kun saimme lapsia. Jotenkin hän kasvoi siinä niin, että nykyään hoitaa kyllä sekä lapsia että minua, jos olemme sairaita. Turhat flunssatkin loppuivat.
Toisinsanoen mies kasvoi aikuiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poti miesflunssia ennen lasten syntymää. Kerrankin hänellä oli niin "heikko olo", ettei voinut kävellä 30 metriä autolle, vaan minun piti ajaa auto aivan meidän oven eteen, jotta hän pääsi kyytiin.
Mutta! Mies parani tavastaan, kun saimme lapsia. Jotenkin hän kasvoi siinä niin, että nykyään hoitaa kyllä sekä lapsia että minua, jos olemme sairaita. Turhat flunssatkin loppuivat.
Meillä kans mies oli raskausaikana välillä tooooosi sairaana. Muistan kun joskus talvella liukkaalla viimeisillään raskaana kannoin painavia kauppakasseja, kun mies ei kauppaan voinut mennä miesflunssan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poti miesflunssia ennen lasten syntymää. Kerrankin hänellä oli niin "heikko olo", ettei voinut kävellä 30 metriä autolle, vaan minun piti ajaa auto aivan meidän oven eteen, jotta hän pääsi kyytiin.
Mutta! Mies parani tavastaan, kun saimme lapsia. Jotenkin hän kasvoi siinä niin, että nykyään hoitaa kyllä sekä lapsia että minua, jos olemme sairaita. Turhat flunssatkin loppuivat.
Meillä kans mies oli raskausaikana välillä tooooosi sairaana. Muistan kun joskus talvella liukkaalla viimeisillään raskaana kannoin painavia kauppakasseja, kun mies ei kauppaan voinut mennä miesflunssan takia.
Voi luoja!
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poti miesflunssia ennen lasten syntymää. Kerrankin hänellä oli niin "heikko olo", ettei voinut kävellä 30 metriä autolle, vaan minun piti ajaa auto aivan meidän oven eteen, jotta hän pääsi kyytiin.
Mutta! Mies parani tavastaan, kun saimme lapsia. Jotenkin hän kasvoi siinä niin, että nykyään hoitaa kyllä sekä lapsia että minua, jos olemme sairaita. Turhat flunssatkin loppuivat.
Meillä meni toisin päin, ensimmäisen lapsen jälkeen aina kun itse sanoin että vähän tuntuu että kurkku ois tulossa kipeäksi niin mies oli heti että joo, sama. Tai jos olin lähdössä jonnekin pois kotoa viikonlopuksi niin mies alkoi viimeistään torstaina valittaa ja yskiä.
Tulkitsin tämän niin että yritti vältellä sitä että kantaisi vastuuta lastenhoidosta.
En koskaan välittänyt näistä miesflunssista ja jännästi nykyään sairastaa ihan omia aikojaan.
En yhtään kyseenalaista enkä vähättele tätä, mutta mun tuttavapiirissä miehet ovat hoitaneet syöpää sairastaneet vaimonsa hautaan asti. Eli myös rakastavia ja vastuuntuntoisia miehiä löytyy!
Miehillä, jotka ei kykene puolisostaan huolehtimaan ei ole siis mitään pätevää (teko)syytä itsekkyydelleen. Ovat vain keskenkasvuisia ja omanapaisia. En lähtisi tuohon pelleilyyn mukaan vaan vaatisin miestä auttamaan ja tekemään oma osansa. Mies ei ole yksi lapsista vaan perheen aikuinen.
Ja puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Nuoruuden parisuhteessa passasin ja palvelin narsistista miestä, joka järjesti suorastaan noitavainon kun mulla loppui voimavarat pienten lasten äitinä väkivaltaisessa parisuhteessa ja tarvitsin lepoa. Hänen ratkaisunsa oli uhata erolla ja tehdä lasu. Lähdin kiireellä turvakotiin ja hain itse eroa. Elämäni paras ratkaisu.
Voimia ja tsemppiä kaikille naisille! Älkää suostuko kynnysmatoksi!
Vierailija kirjoitti:
Englannissa, jossa asun, syöpään sairastuneita naisia varotetaan siitä, että mies saattaa ottaa hatkat. Niin yleinen ilmiö se on. Toisin päin, kun mies sairastuu syöpään, ilmiötä ei ole.
Miettikää.
Tulin juuri sairaalasta ja olin todella huonossa kunnossa. Asunto oli pakko siivota myyntiä varten. En ollut ehtinyt siivota, kun jouduin sairaalaan yllättäen. Mies ei suostunut siivoamaan, keksi itselleen kipeät lihakset, mikä esti häntä tekemästä mitään. Tekeytyi suorastaan sairaammaksi kuin minä, joka olin oikeasti meinannut kuolla sairaskohtaukseen ja olisi pitänyt levätä. On näitä tilanteita ollut ennenkin, mutta siinä kohtaa, kun itsellä on hengenvaara, mutta täysin terve mies teeskentelee sairasta, niin silmät todella aukeavat. Kunpa asunto menisi kaupaksi pian, niin pääsisin muuttamaan erilleen.
Minun mieheni poti miesflunssia ennen lasten syntymää. Kerrankin hänellä oli niin "heikko olo", ettei voinut kävellä 30 metriä autolle, vaan minun piti ajaa auto aivan meidän oven eteen, jotta hän pääsi kyytiin.
Mutta! Mies parani tavastaan, kun saimme lapsia. Jotenkin hän kasvoi siinä niin, että nykyään hoitaa kyllä sekä lapsia että minua, jos olemme sairaita. Turhat flunssatkin loppuivat.