Minulla on hyvin ikäviä ajatuksia joita en toteuta, mutta ne ovat sekopäisiä
Välillä tuntuu, että t*pan jonkun, en halua sitä, en haaveile siitä, en koskaan tekisi niin, en oikeasti, mutta nämä ajatukset ovat sairaita. Varsinkin kun tiedän mikä on oikein ja mikä väärin. Sekunin sadasosan käy sellaisia ajatuksia mielessä. Äsken kun keittiössä, ja siellä oli äitini, niin silloin kävi. Nyt on vain semmoinen surullinen olo, että haluaisin mennä äidin syliin, ja pyytää ajatuksiani anteeksi. Joskus humalassa olen sanonut p*ukottavani jonkun ahdistelevan vanhan miehen. Olenko menettämässä järkeni ihan kokonaan? Pitäisikö minun sanoa näistä jollekin ammattilaiselle.
Kommentit (25)
Ajatukset eivät ole rikoksia. Tuollaiset ajatukset ovat ahdistavia, mutta todellisuudessa kaikille tulee niitä. Etenkin stressaantuneena ja pahalla päällä moni ajattelee väkivaltaisuuksia. Ne ovat vain ajatuksia, eivät tekoja.
Kuullostaa pakkoajatuksilta, kärsin niistä itsekin. Itsellä ne ei ole väkivaltaisia. Vaan pelkään tehneeni jotain mutta en muista. Eli pelkään toimivani väärin tietämättäni.
On näitä ajatuksia ollut paljon muitakin, sairauden pelkoa, välillä en uskaltanut ajaa autolla, kun pelkäsin, että huomaamattani ajan jonkun päältä yms.
Olen aloittamassa näitten takia psykologilla käymisen, heti, kun pääsen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea apua ja hoitoa.
Tästä olen samaa mieltä. Itse olen liian pitkään häpeillyt, peitellyt ja kärsinyt. Vihdoin sain aukaista suuni työterveyshuollossa ja pääsen aloittamaan käynnit, kunhan on vapaita aikoja, voi mennä ensivuoden puolelle mutta onhan tässä jo yli 20 vuotta tätä ruljanssi päässä pyöritetty , että muutama kuukausi sinne tai tääne
KYLLÄ!
Mielenterveyden hoitajalle !
Ja kun tappaminenkin on ollut mielessä olet Vaarallinen , arvaamaton
Ja ÄKKKIÄ 112