Miten suhtautuisitte jos saisitte tietää että miehellänne olisi ollut toinen nainen liki puolet avioliitostanne?

Vierailija kirjoitti:

Avioero. En antaisi ikinä anteeksi moista petturuutta. En antaisi toisaalta anteeksi edes yhden yön juttua, joten ulos vaan ukko.

Jos suhtautuminen uskottomuuteen on noin jyrkkää, on ihmiselle itsellään yllykkeitä pettää kumppaniaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero. En antaisi ikinä anteeksi moista petturuutta. En antaisi toisaalta anteeksi edes yhden yön juttua, joten ulos vaan ukko.

Jos suhtautuminen uskottomuuteen on noin jyrkkää, on ihmiselle itsellään yllykkeitä pettää kumppaniaan.

Ei muuten pidä paikkaansa. Mun suhtautuminen uskottomuuteen on jyrkkä, ja se johtuu siitä, että mua on petetty aiemminkin, enkä jaksa enää sitä pskasirkusta mikä siitä seuraa, vaikka yrittäisi antaa anteeksi ja jatkaa. Se hyvin harvoin onnistuu ja vaatisi melkoisen poikkeuksellisen pettäjän joka jaksaisi korjata aiheuttamansa vahingot luottamuksessa. Ei se vaan enää oo kuin ennen sen jälkeen, valitettavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Kiihottuisin. Toki myös vähän pelkäisin että mies jättäisi minut. Varmaan antaisin seksin saralla vielä enemmän

N35

Antaisit enemmän? Kun ei mikään ukkopololle ole tähänkään asti riittänyt? En koskis moiseen pitkällä tikullakaan joka muiden kanssa samaan aikaan vehdannut.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelisin miten on ehtinyt.

Kyllä ne kuule ehtii. Esimerkiksi jos töissä käyvät. Kuulin kerran opettajaparista jotka oli naimisissa tahoillaan. Kotona sanoivat menevänsä töihin, ja töihin ilmoittautuivat saikulle. Ja sit johonki hotelliin tms. 

Vierailija kirjoitti:

Olen se toinen nainen jonka kanssa mies on ollu melkein puolet avioliitostaan. Meillä ollut nyt melkein kuusi vuotta suhde. Tänä aamunakin heräsin miehen vierestä. Heillä normaali perhe elämä. En kyllä tiedä mitä tapahtuisi jos vaimo saisi tietää. Luulisi että jokainen järkevä nainen pistäisi pihalle, mutta toisaalta lapset ja vaimolla helppo elämä.

Mitäs helppoa tuossa nyt on? Ellei sit tosiaan ole lopen kyllästynyt ukkoonsa eikä haittaa lainkaan että sillä on toinen, että ennemminkin helpottuu siitä, että joku muu hoitaa sen kokonaan. Muuten en keksi.

Jos puolisolla olisi ollut toinen nainen yli kymmenen vuoden ajan, niin en usko että parisuhdetta voisi mitenkään korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero. En antaisi ikinä anteeksi moista petturuutta. En antaisi toisaalta anteeksi edes yhden yön juttua, joten ulos vaan ukko.

Jos suhtautuminen uskottomuuteen on noin jyrkkää, on ihmiselle itsellään yllykkeitä pettää kumppaniaan.

Ei muuten pidä paikkaansa. Mun suhtautuminen uskottomuuteen on jyrkkä, ja se johtuu siitä, että mua on petetty aiemminkin, enkä jaksa enää sitä pskasirkusta mikä siitä seuraa, vaikka yrittäisi antaa anteeksi ja jatkaa. Se hyvin harvoin onnistuu ja vaatisi melkoisen poikkeuksellisen pettäjän joka jaksaisi korjata aiheuttamansa vahingot luottamuksessa. Ei se vaan enää oo kuin ennen sen jälkeen, valitettavasti. 

Ei oo enää kuin ennen Niin, suhteet muuttuu ajan saatossa ja kaikenlaiset tapahtumat siihen vaikuttavat. Joku usean vuoden rakkaussuhde sivussa on kuitenkin hieman eri asia kuin vaikkapa pussailu kerran kännissä tanssilattialla, minkä monet ehdottomat ihmiset tuomitsevat armotta. Pettämistä ja uskottomuuttakin on eri asteista. Mielestäni asiaan vaikuttaa myös hieman se miten pariskunnan keskinäinen suhde on voinut. Jos kaikki on ollut hyvää ja onnellista, on mielestäni pettämistä vaikeampi antaa anteeksi kuin jos vaikkapa toinen on jo pidemmän aikaa muutoin kohdellut puolisoaan huonosti. Asiat eivät ole mustavalkoisia, ja jokaisen pariskunnan pitäisi miettiä omalla kohdallaan nämä asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero. En antaisi ikinä anteeksi moista petturuutta. En antaisi toisaalta anteeksi edes yhden yön juttua, joten ulos vaan ukko.

Jos suhtautuminen uskottomuuteen on noin jyrkkää, on ihmiselle itsellään yllykkeitä pettää kumppaniaan.

Uskottomuus = petos. Jos haluat rinnallesi naisen joka sietää muita naisia niin ei varmaankaan ole kynnys ottaa asia puheeksi jo suhteen alkupuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero. En antaisi ikinä anteeksi moista petturuutta. En antaisi toisaalta anteeksi edes yhden yön juttua, joten ulos vaan ukko.

Jos suhtautuminen uskottomuuteen on noin jyrkkää, on ihmiselle itsellään yllykkeitä pettää kumppaniaan.

Uskottomuus = petos. Jos haluat rinnallesi naisen joka sietää muita naisia niin ei varmaankaan ole kynnys ottaa asia puheeksi jo suhteen alkupuolella?

Tämä.

Ja jos on avoin suhde, tää pitää kertoa myös näille muille mahdollisille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero. En antaisi ikinä anteeksi moista petturuutta. En antaisi toisaalta anteeksi edes yhden yön juttua, joten ulos vaan ukko.

Jos suhtautuminen uskottomuuteen on noin jyrkkää, on ihmiselle itsellään yllykkeitä pettää kumppaniaan.

Ei muuten pidä paikkaansa. Mun suhtautuminen uskottomuuteen on jyrkkä, ja se johtuu siitä, että mua on petetty aiemminkin, enkä jaksa enää sitä pskasirkusta mikä siitä seuraa, vaikka yrittäisi antaa anteeksi ja jatkaa. Se hyvin harvoin onnistuu ja vaatisi melkoisen poikkeuksellisen pettäjän joka jaksaisi korjata aiheuttamansa vahingot luottamuksessa. Ei se vaan enää oo kuin ennen sen jälkeen, valitettavasti. 

Ei oo enää kuin ennen Niin, suhteet muuttuu ajan saatossa ja kaikenlaiset tapahtumat siihen vaikuttavat. Joku usean vuoden rakkaussuhde sivussa on kuitenkin hieman eri asia kuin vaikkapa pussailu kerran kännissä tanssilattialla, minkä monet ehdottomat ihmiset tuomitsevat armotta. Pettämistä ja uskottomuuttakin on eri asteista. Mielestäni asiaan vaikuttaa myös hieman se miten pariskunnan keskinäinen suhde on voinut. Jos kaikki on ollut hyvää ja onnellista, on mielestäni pettämistä vaikeampi antaa anteeksi kuin jos vaikkapa toinen on jo pidemmän aikaa muutoin kohdellut puolisoaan huonosti. Asiat eivät ole mustavalkoisia, ja jokaisen pariskunnan pitäisi miettiä omalla kohdallaan nämä asiat.

No tässä ei tainnut olla puhe pelkästä kännipususta. Sitäpaitsi kännissä ihmiset usein tekee sitä, mitä eivät selvin päin uskalla vaikka haluaisivat.

Jos on lapsia niin lienee selvä että tuo toiseen naiseen käytetty aika pois yhteisen pesän eteen tehdystä. Lapsettomalla parilla enemmän vapautta kummallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero. En antaisi ikinä anteeksi moista petturuutta. En antaisi toisaalta anteeksi edes yhden yön juttua, joten ulos vaan ukko.

Jos suhtautuminen uskottomuuteen on noin jyrkkää, on ihmiselle itsellään yllykkeitä pettää kumppaniaan.

Ei muuten pidä paikkaansa. Mun suhtautuminen uskottomuuteen on jyrkkä, ja se johtuu siitä, että mua on petetty aiemminkin, enkä jaksa enää sitä pskasirkusta mikä siitä seuraa, vaikka yrittäisi antaa anteeksi ja jatkaa. Se hyvin harvoin onnistuu ja vaatisi melkoisen poikkeuksellisen pettäjän joka jaksaisi korjata aiheuttamansa vahingot luottamuksessa. Ei se vaan enää oo kuin ennen sen jälkeen, valitettavasti. 

Ei oo enää kuin ennen Niin, suhteet muuttuu ajan saatossa ja kaikenlaiset tapahtumat siihen vaikuttavat. Joku usean vuoden rakkaussuhde sivussa on kuitenkin hieman eri asia kuin vaikkapa pussailu kerran kännissä tanssilattialla, minkä monet ehdottomat ihmiset tuomitsevat armotta. Pettämistä ja uskottomuuttakin on eri asteista. Mielestäni asiaan vaikuttaa myös hieman se miten pariskunnan keskinäinen suhde on voinut. Jos kaikki on ollut hyvää ja onnellista, on mielestäni pettämistä vaikeampi antaa anteeksi kuin jos vaikkapa toinen on jo pidemmän aikaa muutoin kohdellut puolisoaan huonosti. Asiat eivät ole mustavalkoisia, ja jokaisen pariskunnan pitäisi miettiä omalla kohdallaan nämä asiat.

"Mielestäni asiaan vaikuttaa myös hieman se miten pariskunnan keskinäinen suhde on voinut. Jos kaikki on ollut hyvää ja onnellista, on mielestäni pettämistä vaikeampi antaa anteeksi kuin jos vaikkapa toinen on jo pidemmän aikaa muutoin kohdellut puolisoaan huonosti. Asiat eivät ole mustavalkoisia, ja jokaisen pariskunnan pitäisi miettiä omalla kohdallaan nämä asiat."

En ymmärrä logiikkaa. Jos toinen on jo pitkään kohdellut huonosti niin pettäminen jotenkin ymmärrettävää? Siis se petetty olisi kohdellut huonosti ja ikään kuin kerjännyt sitä? Vai miten? Eikö sitä silloinkin voisi vain erota.

Ei kannata erota tuosta kriisistä. Ota aikalisää itseäsi varten. Käy terapiassa, varmista oma toimeetulo, hoida ajatukset kuntoon. Sitten ero.

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia niin lienee selvä että tuo toiseen naiseen käytetty aika pois yhteisen pesän eteen tehdystä. Lapsettomalla parilla enemmän vapautta kummallakin.

Tää pesä on taas sellainen sana, että tulee jo valmiiks oksennusta suuhun. Voikku, moikku, masuasukki. Ei oo kumma jos tekee mieli lähtä ja laittaa kaikki pskaksi.

Lähetä miehesi sen toisen luo. Onnea siihenkin suhteeseen vaan.