Lue keskustelun säännöt.
Elämä valmis - mitä nyt?
21.09.2022 |
Mua on vaivannut jo jonkin aikaa tunne siitä, että olen elämässäni päässyt siihen, mitä olen tavoitellut, enkä oikein tiedä, mihin ryhtyisin seuraavaksi. Olen saanut kaiken haluamani ja ylikin: minulla on ihana mies ja lapset, järjestyksessä oleva toimiva koti, puutarha, budjetoitu toimiva talous, mieluisa työ, muutama hyvä ystävä ja kavereita, enkä ole edes kolmeakymmentä vielä. Olen haaveillut tällaisesta elämästä ja tehnyt paljon töitä haaveiden saavuttamisen eteen, mutta nyt kun kaikki on ns. valmista, tuntuu valjulta vain jatkaa elämää ilman uusia tavotteita.
Tänään mua on vaivannut ajatus yrityksen perustamisesta, mutta siinä on monta juttua mitkä voisi mennä pieleen, kuten se että se veisi todennäköisesti kohtuuttomasti perheen yhteistä aikaa ja pelottaa myös, että joutuisimme taloudellisiin vaikeuksiin.
Nyt, kun puutarhakin alkaa vaipua talvihorrokseen, tuntuu että elämässä ei ole enää tarpeeksi työstettävää ja tavoiteltavaa. Mitä siis seuraavaksi?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä se nähdään; tavoitellaan kaikkea ja lopulta se ei merkitsekään mitään ja on tyhjä olo.
No, oisko pitäny vastata kosintaan kieltävästi ja jättää työpaikka vastaanottamatta? Tottahan elämässä terve ihminen pyrkii eteenpäin ja tekee parhaansa hyvän elämän eteen. Ei se tyhjä olo vaarallista ole, sellaisia elämän suvantovaiheita kuuluukin tulla, jolloin katsellaan taakse ja tulevaan ja pohditaan elämän suuntaa. Ei se ole kiittämättömyyttä.
Yleensä silloin ihminen on tyytyväinen elämäänsä.
Mutta kun mikään ei riitä niin valitetaan sitäkin, että kaikkea on eikä tunnu miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kuitenkin pienet lapset, kun olet vielä alle 30? Heidän kanssaan oleminen, kasvattaminen empaattisiksi ja hyviksi aikuisiksi on vielä paljon työtä. Elämään tulee varmasti vielä monia haasteita ratkottavaksi. Minä vaan nyt nauttisin seesteisestä ajasta, jotta jaksaisin sitten taas vähän vaikeammat ja hektisemmät ajat.
Mutta kukin tyylillään 😊
Tässähän sitä toki puuhaa ja tarkoitusta riittää. Ehkä kaipaisin jotain omaa harrastusta vastapainoksi. Mieluisa "työ" on siis tällä hetkellä kotiäitiys
-ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko hoitanut sitä puutarhaasi?
Olen! Siinä riittikin oikein mieluista projektia keväästä syksyyn, nyt alkaa olla puutarhan hommat jo tehty. Sitä harrastusta on vähän hankala jatkaa tästä eteenpäin, ja kaipaisin jonkun oman jutun tilalle.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä se nähdään; tavoitellaan kaikkea ja lopulta se ei merkitsekään mitään ja on tyhjä olo.
No, oisko pitäny vastata kosintaan kieltävästi ja jättää työpaikka vastaanottamatta? Tottahan elämässä terve ihminen pyrkii eteenpäin ja tekee parhaansa hyvän elämän eteen. Ei se tyhjä olo vaarallista ole, sellaisia elämän suvantovaiheita kuuluukin tulla, jolloin katsellaan taakse ja tulevaan ja pohditaan elämän suuntaa. Ei se ole kiittämättömyyttä.
Yleensä silloin ihminen on tyytyväinen elämäänsä.
Mutta kun mikään ei riitä niin valitetaan sitäkin, että kaikkea on eikä tunnu miltään.
Keskustelu ja pohdiskelu ei ole valittamista, eikä tyhjyyden tunne kiittämättömyyttä.
Oletko opiskellut itsellesi mieluisaa ammattia, johon voit palata kotiäitiyden päätyttyä? Jos et, olisiko sen paikka nyt? Voit aloittaa opinnot vaikka kevyesti avoimessa yliopistossa tms, kun lasten kanssa kotonaollessa aika tuskin riittää täysiaikaiseen opiskeluun. Vaikka olisitkin jo opiskellut ammatin, voisitko tällä tavalla täydentää osaamistasi? Tai opiskella vaikka jotain ihan muuta sinua kiinnostavaa asiaa avoimessa/kansalaisopistossa tms? Tai sitten vaan keksit uuden harrastuksen, sellaisen jossa voi kehittyä eli on selkeä tavoite ja välisteppejä.
Siinä mun vinkit. Jos siltikin olo tuntuu tyhjältä, niin harkitse itsesi kehittämistä henkisesti siten, että pystyisit vaan nauttimaan elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainut vaan että ei oo mitä jahdata, koen että mulla on ihana täydellinen elämä nyt, vaikka en ole täydellisyyttä tavoitellut. Tuntuu että kaikki on jo saavutettu, mutta olo on levoton, kun ei ole mitään projektia, kuten kodin järjestely, remontti, painonpudotus tmv. Eikö kukaan edes etäältä tavoita tätä tunnetta?
-ap
Elämäsi ei ole täydellistä jos olo on levoton ja tuntu ettei ole mitään tarkoitusta. Menit tyypilliseen lankaan ja teit vimmatusti hommia että saat pinnallisesti/materialistisesti ihanteellisen elämän.
Nyt on aika kääntyä sisäänpäin ja kehittää itseään henkisesti. Älä mieti vielä mitään yrityksiä tai tukiperheitä vaan mieti ihan ruohonjuuritasolla mitä sinä haluat. Projekteja jolloin voit keskittyä itsesi ulkopuolisiin asioihin? Onnellinen ihminen ei tarvitse elämäänsä lisää asioita ollakseen onnellinen (heti kun perustarpeet on täytetty). Et tarvitse sinäkään.
Meditoi.
Puhutko sujuvasti ranskaa/espanjaa/venäjää/kiinaa...jos et, ota se tavoitteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko opiskellut itsellesi mieluisaa ammattia, johon voit palata kotiäitiyden päätyttyä? Jos et, olisiko sen paikka nyt? Voit aloittaa opinnot vaikka kevyesti avoimessa yliopistossa tms, kun lasten kanssa kotonaollessa aika tuskin riittää täysiaikaiseen opiskeluun. Vaikka olisitkin jo opiskellut ammatin, voisitko tällä tavalla täydentää osaamistasi? Tai opiskella vaikka jotain ihan muuta sinua kiinnostavaa asiaa avoimessa/kansalaisopistossa tms? Tai sitten vaan keksit uuden harrastuksen, sellaisen jossa voi kehittyä eli on selkeä tavoite ja välisteppejä.
Siinä mun vinkit. Jos siltikin olo tuntuu tyhjältä, niin harkitse itsesi kehittämistä henkisesti siten, että pystyisit vaan nauttimaan elämästä.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Tässäpä kivasti pohdittavaa. Opiskelun suunnittelu voisi olla yksi vaihtoehto, mutta tässä vaiheessa on jostakin syystä hankala hahmottaa mitään selkeää suuntaa urapolulla, kun äitiys täyttää ajatukset. Tuo oma tavoitteellinen harrastus olisi kyllä todella tarpeellinen ja hyvä! Hain tänä syksynä laulutunneille, mutten päässyt. Se kyllä harmitti. Minkälaisia erilaisia tavoitteellisia harrastuksia on?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko hoitanut sitä puutarhaasi?
Onko siinä nykypäivänä enää mitään hoidettavaa? 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut vaan että ei oo mitä jahdata, koen että mulla on ihana täydellinen elämä nyt, vaikka en ole täydellisyyttä tavoitellut. Tuntuu että kaikki on jo saavutettu, mutta olo on levoton, kun ei ole mitään projektia, kuten kodin järjestely, remontti, painonpudotus tmv. Eikö kukaan edes etäältä tavoita tätä tunnetta?
-apElämäsi ei ole täydellistä jos olo on levoton ja tuntu ettei ole mitään tarkoitusta. Menit tyypilliseen lankaan ja teit vimmatusti hommia että saat pinnallisesti/materialistisesti ihanteellisen elämän.
Nyt on aika kääntyä sisäänpäin ja kehittää itseään henkisesti. Älä mieti vielä mitään yrityksiä tai tukiperheitä vaan mieti ihan ruohonjuuritasolla mitä sinä haluat. Projekteja jolloin voit keskittyä itsesi ulkopuolisiin asioihin? Onnellinen ihminen ei tarvitse elämäänsä lisää asioita ollakseen onnellinen (heti kun perustarpeet on täytetty). Et tarvitse sinäkään.
Meditoi.
Koen olevani kyllä onnellinen, ja koen pursuavaa onnen tunnetta lasten ja miehen kanssa monta kertaa päivässä. Silti kaipaan jotain projektia. Ehkä meitä on erilaisia ihmisiä erilaisilla tarpeilla, ja minä nautin erityisesti projekteista ja sellaista nyt tauon jälkeen kaipailisin. Aloitus ja varsinkin otsikko on tarkoituksella provosoivia, että heräisi keskustelua.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut vaan että ei oo mitä jahdata, koen että mulla on ihana täydellinen elämä nyt, vaikka en ole täydellisyyttä tavoitellut. Tuntuu että kaikki on jo saavutettu, mutta olo on levoton, kun ei ole mitään projektia, kuten kodin järjestely, remontti, painonpudotus tmv. Eikö kukaan edes etäältä tavoita tätä tunnetta?
-apElämäsi ei ole täydellistä jos olo on levoton ja tuntu ettei ole mitään tarkoitusta. Menit tyypilliseen lankaan ja teit vimmatusti hommia että saat pinnallisesti/materialistisesti ihanteellisen elämän.
Nyt on aika kääntyä sisäänpäin ja kehittää itseään henkisesti. Älä mieti vielä mitään yrityksiä tai tukiperheitä vaan mieti ihan ruohonjuuritasolla mitä sinä haluat. Projekteja jolloin voit keskittyä itsesi ulkopuolisiin asioihin? Onnellinen ihminen ei tarvitse elämäänsä lisää asioita ollakseen onnellinen (heti kun perustarpeet on täytetty). Et tarvitse sinäkään.
Meditoi.
Koen olevani kyllä onnellinen, ja koen pursuavaa onnen tunnetta lasten ja miehen kanssa monta kertaa päivässä. Silti kaipaan jotain projektia. Ehkä meitä on erilaisia ihmisiä erilaisilla tarpeilla, ja minä nautin erityisesti projekteista ja sellaista nyt tauon jälkeen kaipailisin. Aloitus ja varsinkin otsikko on tarkoituksella provosoivia, että heräisi keskustelua.
-ap
Aloitus voisi olla neutraalimpana: Puutarha, talo ja terveys kunnossa, mistä seuraava projekti?
Täällä vaan pitää keksiä tällaisia raflaavia skandaaleja että ihmiset vaivautuu vastaamaan:D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko opiskellut itsellesi mieluisaa ammattia, johon voit palata kotiäitiyden päätyttyä? Jos et, olisiko sen paikka nyt? Voit aloittaa opinnot vaikka kevyesti avoimessa yliopistossa tms, kun lasten kanssa kotonaollessa aika tuskin riittää täysiaikaiseen opiskeluun. Vaikka olisitkin jo opiskellut ammatin, voisitko tällä tavalla täydentää osaamistasi? Tai opiskella vaikka jotain ihan muuta sinua kiinnostavaa asiaa avoimessa/kansalaisopistossa tms? Tai sitten vaan keksit uuden harrastuksen, sellaisen jossa voi kehittyä eli on selkeä tavoite ja välisteppejä.
Siinä mun vinkit. Jos siltikin olo tuntuu tyhjältä, niin harkitse itsesi kehittämistä henkisesti siten, että pystyisit vaan nauttimaan elämästä.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Tässäpä kivasti pohdittavaa. Opiskelun suunnittelu voisi olla yksi vaihtoehto, mutta tässä vaiheessa on jostakin syystä hankala hahmottaa mitään selkeää suuntaa urapolulla, kun äitiys täyttää ajatukset. Tuo oma tavoitteellinen harrastus olisi kyllä todella tarpeellinen ja hyvä! Hain tänä syksynä laulutunneille, mutten päässyt. Se kyllä harmitti. Minkälaisia erilaisia tavoitteellisia harrastuksia on?
-ap
Ehkäpä juuri se opintojen suunnittelu toisi sitä kaipaamaasi tunnetta tähän hetkeen, vaikka tuntuukin nyt vaikealta hahmottaa selkeää suuntaa. Jos sinua vaivaa juurikin se, että elämä tuntuu valmiilta, niin opinnot ja ura on yksi osa-alue elämästäsi, joka ei ole valmis. Voit aloittaa sen itsenäisesti tutustumalla eri ammatteihin ja koulutusvaihtoehtoihin sekä miettiä, missä ammatissa olisit hyvä, mistä pitäisit, missä on hyvä työllisyystilanne ja palkka. Voisitko ehkä jopa käydä jossain opintoneuvojalla, joka voisi auttaa sinua alkuun, jos tuntuu vaikealta? Koulutuksesta ja urasta saat todella pitkän projektin, jonka parissa tuskin tulee moneen moneen vuoteen tunnetta, että olisi valmis :)
Tavoitteellista harrastuksiahan on vaikka mitä. Itselle urheilu on tärkeä harrastus, jossa on helppo ottaa tavoitteita lajista riippuen esimerkiksi nopeuden, voiman tai tekniikan suhteen. Esimerkiksi kuntosalilla käynti on aika matalan kynnyksen harrastus. Riippuen taustatasi, voisit ottaa esimerkiksi alkuun muutaman personal trainer -tapaamisen tai jonkun valmiin kuntosaliohjelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut vaan että ei oo mitä jahdata, koen että mulla on ihana täydellinen elämä nyt, vaikka en ole täydellisyyttä tavoitellut. Tuntuu että kaikki on jo saavutettu, mutta olo on levoton, kun ei ole mitään projektia, kuten kodin järjestely, remontti, painonpudotus tmv. Eikö kukaan edes etäältä tavoita tätä tunnetta?
-apElämäsi ei ole täydellistä jos olo on levoton ja tuntu ettei ole mitään tarkoitusta. Menit tyypilliseen lankaan ja teit vimmatusti hommia että saat pinnallisesti/materialistisesti ihanteellisen elämän.
Nyt on aika kääntyä sisäänpäin ja kehittää itseään henkisesti. Älä mieti vielä mitään yrityksiä tai tukiperheitä vaan mieti ihan ruohonjuuritasolla mitä sinä haluat. Projekteja jolloin voit keskittyä itsesi ulkopuolisiin asioihin? Onnellinen ihminen ei tarvitse elämäänsä lisää asioita ollakseen onnellinen (heti kun perustarpeet on täytetty). Et tarvitse sinäkään.
Meditoi.
Koen olevani kyllä onnellinen, ja koen pursuavaa onnen tunnetta lasten ja miehen kanssa monta kertaa päivässä. Silti kaipaan jotain projektia. Ehkä meitä on erilaisia ihmisiä erilaisilla tarpeilla, ja minä nautin erityisesti projekteista ja sellaista nyt tauon jälkeen kaipailisin. Aloitus ja varsinkin otsikko on tarkoituksella provosoivia, että heräisi keskustelua.
-ap
Nyt kun keskustelun todellinen luonne paljastui, totean, että arvokkaan aikani todellista hukkaa. Parviälyn pitäisi miettiä sinulle uusi harrastus? Hyvää päivänjatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko opiskellut itsellesi mieluisaa ammattia, johon voit palata kotiäitiyden päätyttyä? Jos et, olisiko sen paikka nyt? Voit aloittaa opinnot vaikka kevyesti avoimessa yliopistossa tms, kun lasten kanssa kotonaollessa aika tuskin riittää täysiaikaiseen opiskeluun. Vaikka olisitkin jo opiskellut ammatin, voisitko tällä tavalla täydentää osaamistasi? Tai opiskella vaikka jotain ihan muuta sinua kiinnostavaa asiaa avoimessa/kansalaisopistossa tms? Tai sitten vaan keksit uuden harrastuksen, sellaisen jossa voi kehittyä eli on selkeä tavoite ja välisteppejä.
Siinä mun vinkit. Jos siltikin olo tuntuu tyhjältä, niin harkitse itsesi kehittämistä henkisesti siten, että pystyisit vaan nauttimaan elämästä.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Tässäpä kivasti pohdittavaa. Opiskelun suunnittelu voisi olla yksi vaihtoehto, mutta tässä vaiheessa on jostakin syystä hankala hahmottaa mitään selkeää suuntaa urapolulla, kun äitiys täyttää ajatukset. Tuo oma tavoitteellinen harrastus olisi kyllä todella tarpeellinen ja hyvä! Hain tänä syksynä laulutunneille, mutten päässyt. Se kyllä harmitti. Minkälaisia erilaisia tavoitteellisia harrastuksia on?
-ap
Kaikki harrastukset voivat olla tavoitteellisia. Asia, mikä sua kiinnostaa, riittää lähtölaukaukseksi jollekin, mikä voi päätyä johonkin, mistä alussa et osannut uneksiakaan. Esimerkiksi kävely. Kävelylenkki päivittäin -> patikointi Suomesta Espanjaan. Tai villasukan kutominen -> oma verkkokauppa, jossa myydään upeita neuleluomuksia. You name it!
Kehitä vain uusia haasteita, mutta ei kannata riskeerata mitään hyvää mitä sinulla ja perheelläsi on nyt (= riittävä yhteinen aika, vakaa talous).
Luovuuteen ja/tai auttamiseen liittyvä projekti olisi hieno juttu tuossa elämäntilanteessa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Rupee selaa red pill.
Jospa vaikka kasvattaisit ne lapset aikuisiksi :D
Sulla on kuitenkin pienet lapset, kun olet vielä alle 30? Heidän kanssaan oleminen, kasvattaminen empaattisiksi ja hyviksi aikuisiksi on vielä paljon työtä. Elämään tulee varmasti vielä monia haasteita ratkottavaksi. Minä vaan nyt nauttisin seesteisestä ajasta, jotta jaksaisin sitten taas vähän vaikeammat ja hektisemmät ajat.
Mutta kukin tyylillään 😊