Hoitaja kerro työpäivästäsi, mikä siitä tekee erityisen raskaan?

Heräilin 8 aikaan ja laittelin kahvit tippumaan. Join kahvit lämmitetyllä terassilla ja polttelin pikkusikarin samalla. 8.30 aikaan selailin sähköposteja läpi ja vastailin muutamaan. 9 aikaan kävin lenkillä ja sen jälkeen saunassa. Saunaolut ja katselin muutaman sarjan netflix ja otin pienet unet. 12 aikaan tilaamani ruoka saapui ja söin. Pienet päiväunet ja nyt vastailen pariin postiin ja lopettelen työpäivän.

Etätöissä

Luulisi, että vanhainkodit jne ottaisivat ihan kouluttamattomiakin töihin. Itse olin joskus 15-vuotiaana kesätöissä vanhainkodissa ja olisin saanut tehdä siellä enemmänkin töitä eli siivota osastoa, syöttää vanhuksia ym. Voi kai sitä käydä ensin koittamassa ja jos alkaa kiinnostaa, niin vaihtaa alaa.

Up

kun kokoajan toisella kädellä runkkaa

sex nurse for real kirjoitti:

Up

and down

.

Työ on fyysistä, mutta sitten päälle asioiden huolehtimiset ja järjestelyt, kiire ja henkinen puoli. Työ on vuodeosastolla ja osittain päivystyksessä. Potilaina kaikkea mahdollista sydänpotilaita, infektioita, saattopotilaita... Aika ei meinaa riittää mihinkään. Asiat seuraa töistä kotiin.

Raskasta on se, että työ on raskasta fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Kokonaisvaltainen kuormitus kiireessä. Aina työssä on nuo kuormitukset olleet, mutta sellaista kiirettä ei ennen ollut mitä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että vanhainkodit jne ottaisivat ihan kouluttamattomiakin töihin. Itse olin joskus 15-vuotiaana kesätöissä vanhainkodissa ja olisin saanut tehdä siellä enemmänkin töitä eli siivota osastoa, syöttää vanhuksia ym. Voi kai sitä käydä ensin koittamassa ja jos alkaa kiinnostaa, niin vaihtaa alaa.

Tästä tuskin saa hoitajan palkkaa? Peruspalkkakin hoitajilla reilusti parempi kuin kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Heräilin 8 aikaan ja laittelin kahvit tippumaan. Join kahvit lämmitetyllä terassilla ja polttelin pikkusikarin samalla. 8.30 aikaan selailin sähköposteja läpi ja vastailin muutamaan. 9 aikaan kävin lenkillä ja sen jälkeen saunassa. Saunaolut ja katselin muutaman sarjan netflix ja otin pienet unet. 12 aikaan tilaamani ruoka saapui ja söin. Pienet päiväunet ja nyt vastailen pariin postiin ja lopettelen työpäivän.

Etätöissä

Hoitaja??

.

Ei se kauppahommakaan niin älyttömän raskasta ole. Joo, nostelua on mutta hyllyjen täyttö ei kovin raskasta ole. Tietysti riippuu aina ihmisestä. Toisille toimistotyökin on raskasta.

Jos kello laskee askeleet niin voit puolittaa sen määrän niin puhutaan oikeista askelmääristä.

Hoitajana teet työtä omalla persoonalla, omilla tunteilla. Et millään työvälineellä. Kohtaat monia erilaisia ihmisiä, asiakkaina ja työkavereina. Työssä pitää olla sosiaalinen joka suuntaan. Ylhäältä päin asetetaan uusia tavotteita mitä pitäisi tehdä ja miten pitäisi tehdä. Aikaa ei ole. Kun ei ole sijaisia, työt ei kasaannu pöydälle odottamaan, vaan ne vaan on jonkun tehtävä. Henkinen paine siitä, että et vain pysty tekemään työtäsi niin kun tiedät ja haluat sen tehtävän, koska et riitä. Jatkuva riittämättömyyden tunne. Asiakkaiden vaativuus, negatiivisuus, väkivaltaisuus.

Kotona olet väsynyt ja uupunut juostuasi koko työvuoron töissä, ja koittaessasi täyttää muiden ihmisten tarpeita. Oma perhe jää kakkoseksi, voimat ei enää vaan riitä. Itselläninkin tästä seurauksena avioero. Sosiaalisuus on niin täysi työpäivän kohtaamisista, ettei iltaisin viikonloppuisin halua nähdä ketään ulkopuolista ihmistä.

Sen lisäksi lasket jokaisen roposen minkä olet saanut työstä joka on imenyt sinut loppuun, selvitäksesi arjen menoista. Perheellisenä ei mitään mahdollisuutta panostaa omaan hyvinvointiin esim hierojalla, jollain viikonloppulomalla, lastenhoitajan palkkaamisella tms. Kaikesta semmoisesta on tingittävä.

Hoitajana teen ns. päivätyötä poliklinikalla. Herään n. klo 6.05, puen, syön ja pyöräilen töihin. Töissä meillä on nopea aampaltsu, jossa katsotaan ketkä on paikalla ja miten päivän työt jaetaan. Sitten valmistellaan huoneet ja potilaat toimenpiteitä varten. Se vie yllättävän paljon aikaa.

Sitten, kun lääkärit tulee paikalle, niin päästään aloittamaan varsinainen potilastyö. Niitä sitten tehdään ja yritetään pysyä aikataulussa, jotta ehditään käydä syömässä noin puolen päivän aikaan, jonka jälkeen hommat jatkuu ja tarkoitus olisi, että varsinaiset toimenpiteisiin liittyvät työt olisi tehty klo 15 mennessä.

Oma työni ei välttämättä ole joka päivä fyysisesti niin raskasta, mutta henkisesti kyllä. Työssäni on paljon liikkuvia osia ja muuttuvia, nopeita tilanteita, joihin pitää sekunnissa reagoida.

Riippuu ihan työpaikasta millaista hoitajan työ on. Itse olen töissä vanhusten tehostetussa palveluasumisessa kolmivuorotyössä. Ei tuo vuorotyö mua haittaa vaan se itse työ fyysisesti ja henkisesti. Paljon on huonokuntoisia vanhuksia eikä kaikki todellakaan ole pieniä ja laihoja vaan vanhuksissa on myös ylipainoisia. Monia kahden hoidettavia on ja se vie enemmän aikaa, henkilökuntaa on liian vähän työn raskauteen nähden. Kroppa on kovilla kaikilla.

Henkinen raskaus tulee siitä, että muistisairaat voivat olla todella vaikeita hoidettavia. He voivat lyödä, purra, sylkeä, potkia, huutaa yms. Raivoavat ja syyttävät muita varkaiksi, valehtelijoiksi yms. Huoritellaan ja kaikkea muuta. Kuljetaan levottomasti eikä rauhoituta edes syömään. Monesti kun yksin aloittaa levottoman häsäämisen, niin se saa muutkin levottomaksi. Väkivaltaa voi olla myös toisia asukkaita kohtaan. Paremmin asioita muistava saattaa pitää hoitajia palvelijoina ja häntä pitää auttaa heti kun hän hälyttää vaikka olisi juuri siivoamassa toiselta pjaskoja tai joku on saanut sairaskohtauksen. Mullekaikkihetinyt ja muilla ei ole väliä kunhan mä vain saan lasillisen vettä vaikka sen saisi itsekin haettua. Tai saa peiton itse päälle, mutta hoitajan se pitäisi laittaa koska siksi me siellä ollaan. 

Omaiset valittaa välillä aivan typeristä asioista eikä tajuta sitä todellisuutta, että se oma äiti ei tule enää kuntoutumaan käveleväksi tai itse syöväksi. Pitäisi antaa leipää ruoalla sellaiselle joka meinaa siihen joka kerta tukehtua kun sitä saa. Ei saisi antaa soseruokaa vaan tavallista ruokaa vaikka toinen ei enää pysty puremaan ja nielemään tavallista ruokaa. Kuolemassa olevalle ihmiselle pitäisi laittaa nestetippa, että kunto paranisi eikä ymmärretä, että sillä vain pitkitettäisiin kärsimystä. Uskotaan kun muistisairas sanoo, että ei ole saanut ruokaa tai ei ole pesuja tehty. 

Joo kyllä haluan pois tehostetusta palveluasumisesta ja siksi opiskelen sairaanhoitajaksi, että työllistymismahdollisuudet laajenee.

Työkavereiden jatkuva vaihtuvuus on raskasta. Ovi käy jatkuvasti, aina joku uusi perehdytettävänä. Ei viitsi kehenkään edes tutustua, kun kohta on taas uusi työkaveri. Tätä tapahtuu koko ajan, enkä ole edes vanhuspuolella töissä.

Herätys 5.30, töissä 7.00, äkkiä mukaan avaimet, puhelin ja reppu tarvikkeineen, listassa ensin 14 paikkaa, 5min kuluttua 17 kun joku on sairaana. Juosten autolle ja ekaan paikkaan klo 7.15 jossa piti olla 7.00 samoin kuin kahdessa muussakin paikassa. Sisään asuntoon, puhelimesta tarkistus mitä tehdään, moikataan ja äkkiä etsitään lääkkeet ja annetaan ne, asiakas vessaan, pesut ja puhdas vaippa päälle, ruokapöytään istumaan ja mikropuuro eteen, juostaan ulos ja huikataan hei ovella, aikaa saa kuluu n 7min ja oot silti aina myöhässä ja asiakkaan kohtaamiset saa unohtaa ja toivoa ettei kellekään joudu soittaa ambulanssia jolloin joudut laittaa seuraavat 5 asiakasta toisen hoitajan listalle. Jossain vaiheessa päivää huomaat että ehdit ehkä äkkiä vessaan ja syömään toimistolle, tähän aikaa n 15min sis ajomatkat, tai sit et ehdi ja juot jogurtin ajaessa ja käyt pissalla jonkun asiakkaan kotona salaa. Jokainen vaippa täytyy tietenkin kirjata, yleensä rappukäytävässä seisten. Tähän lisäksi tietenki suihkut, lääkejaot, mittaukset, hoitosuunnitelmat, konsultaatiot, insuliinit, haavahoidot ym siinä sivussa toivoen että meni suunnilleen oikein siinä ajassa joka sulla oli se tehdä. Kiireen lisäksi eritteet, väkivallan uhka, vastuu osata konsultoida ilman sh saati lääkärin koulutusta ym seikat kuormittaa. Tää kotihoidossa.

Tutkimusten mukaan ihmisiä ei juuri koskaan uuvuta työn määrä sinänsä vaan esimerkiksi eettinen ja emotionaalinen stressi, jatkuva riittämättömyyden tunne ja kokemus siitä, että asiat ovat väärällä tolalla, etkä pysty tekemään mitä pitäisi. Tuskinpa sinä iltaisin mietit, tuliko jokin pakkaus vinoon hyllyssä. Joku saattaa kyllä miettiä, miksi taas viime vuorossa potilas joutui kuolemaan yksin.