Lue keskustelun säännöt.
Miehen pelaamisesta - ylireagoinko?
21.09.2022 |
Taustaa: Meillä on ollut vaikeat pari vuotta. Olin jättämässä miehen jatkuvan puhelimella pelaamisen (nettipeli) ja erinäisten muiden syiden takia. Pelasi paljon myös lasten kanssa ollessa. Tätä on siis ollut muutaman vuoden jo.
Hän kuitenkin oma-aloitteisesti lopetti kaikki huonot tapansa.
Eilen illalla "jäi kiinni" eli pelasi puhelimella illalla. Laittoi äkkiä pelin piiloon. Pelaaminen on siis ollut aiemmin aika pakonomaista.
Tuli sellainen olo, että minua on taas kusetettu. On kuulemma töissä tylsinä hetkinä pelaillut.
Tuntuu pahalta että on asiaa salannut. Luottamusta on tässä koitettu rakentaa pitkään ja jatkuvasti tulee tämmöstä pientä mikä nakertaa edistystä. Minä toivoin että oppisi vihdoin kohtaamaan minut asialla kuin asialla, vaikka asia johtaisikin konfliktiin. Mielummin niin kuin että salaillaan.
Tekis mieli vaan luovuttaa.
Mielipiteitä?
Kommentit (20)
Siis rahapelejäkö pelaa vai jotain candy crushhia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylireagoit ja pahasti. On se nyt ihan kummallista jos aikuinen ihminen ei saa yhtään pelata. Ei se että aiemmin on ollut pakonomaista tarkoita sitä, että jos vähänkään pelaa se muuttuu taas pakonomaiseksi.
Miksi se kertois sulle jos asia johtaa konfliktiin? Ihan täysin pelien lopettaminen on kyllä iso juttu, ja jos sitä ei oikeasti itse halua, vaan kumppanin takia lopettaa, niin voi ihan hyvin olla ettei motivaatio pelaamattomuuden ylläpitämiseen ole kovin korkea.
Miksi ihmeessä koet voivasi kontrolloida toisen elämää?
Sinä olet ongelma.
Anna se soittaa sillä kitaralla jos vaikka vähentäisi pelaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä saat olla av:lla, mutta pelata ei saa? Reilu peli.
Tottakai "oma-alotteisesti" lopettaa huonot tapansa jos toinen on eroamassa :D kiristämiseksi voidaan kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhee äijä. Jäi kiinni, petti fuhrerin ja kusetti rumasti, miten tästä nyt eteenpäin? Tiedä mitä mahjong solitairea siellä taas nurkan takana vetelee otsa hiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kyse ei oo rahapeleistä? En kyllä jättäis ton takia jos muuten hyvä puoliso. Tärkeää olis tietenkin että se pelaamisen vähentäminen lähtisi itsestä, niin kuin asiat ja muutokset yleensäkin. Suhteen löytyminen tuntuu olevan niin hankalaa nykypäivänä, että ei kannata kyllä pienestä heittää pyyhettä kehään jos muuten tykkää ja hyvin menee. Myötä- ja vastamäessä. Onko lapset yhteisiä? Mulla myös mies paljon koneella, yhdessä oltu yli kymmenen vuotta ja kaks kouluikäistä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pelaamisesta on kehittynyt sinulle ilmeisesti triggeri. Reagoit voimakkaasti, koska vanhat asiaan liittyvät traumat/huonot muistot kummittelee taustalla. Älä nyt ihan vielä luovuta, mutta asiasta kannattaa keskustella vakavasti ja rakentavasti myös omia reaktioita tarkastellen.
11 jatkaa. Ilman muuta olis siis hyvä saada apua tohon jos kyse riippuvuudesta ja miehenkin pitäis ymmärtää se. Ihan hyvää ajanvietettähän pelit voi olla, mutta ei niitä koko ajan voi pelata. Jos se aika on pois perheeltä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset kuvittelee olevansa parempia katsomalla päivittäiset salkkarit ja tanssikilpailut...
Minun on kyllä täysin mahdoton ymmärtää, miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen av-mamman kanssa. :D
Suojaa omat ja lasten rahat/tilit.
Ota selvää onko pikavippejä tai lainaa asuntoanne vastaan.
Selusta pitää varmistaa.
Työpaikkansa vaarassa, jos pomo ei pelaamisesta tykkää. Hänen palkan varaan ei voi perheen menoja laskea.
Mietityttää, etteikö näillä ihmisillä muka itsellään ole mitään intohimojuttua, jotka ovat niin innoissaan rajoittamassa toisten harrastuksia kun kokevat sen vievän pois toisen aikaa Heistä Itsestään.
Suomiämmien ego ei kestä kilpailua. Pleikkari ja puhelin on kuin MYRKKYÄ suomiämmille.
Addiktien on vaikea olla kohtuukäyttäjiä, sehän on selvää. Harva alkoholistikaan pystyy alkoholin kohtuukäyttöön. Se on oltava ilman tai luultavasti saman tien retkahtaa. Jos pelaaminen aiheuttaa haittaa perhe-elämälle, silloin se ei ole kohtuuden rajoissa. Menkää yhdessä keskustelemaan asiasta jonnekin. Sitten ei tarvi miettiä ylireagoiko vai ei.
Peruskysymys on varmaan se että pysyykö pelaaminen hallinnassa. Se että joskus pelaa ei varmaan sinänsä ole ongelma, addiktio on.