Hesarin kyselyssä lääkäriopinnoista haaveileva sairaanhoitaja pitää hoitajan työtä kuormittavampana kuin lääkärin työtä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen työskennellyt sekä hoitajana että lääkärinä. Jätin hoitajan työt, koska se oli niin puuduttavaa, saman toistoa ja halusin mielenkiintoisemman työn. Ja sainkin. Lääkärin työ on kyllä huomattavasti kuormittavampaa ja vastuu on paljon suurempi.

Eniten inhosin nuorena lääkärinä niitä ympärivuorokauden ja pidempiäkin  työvuoroja päivystyksessä. Sain valvomisesta rytmihäiriöitä, ripuloin ja oksensin siellä päivystäessä. Nukkumaan ei ehtinyt, hyvä jos suuhunsa ehti jotain pistää. Hoitajan työssä taas oli kolmivuorotyö, jolloin töitä tehtiin päivisin vain se 8, öisin 10 tuntia, eikä tarvinnut ympäri vuorokauden kukkua ylhäällä terävin aistein.

Hyi hitto mulla on just tää vaihe elämässä menossa! Pienet lapset, pitkät päivystykset ja niihin liittyvä tuska. Jospa tää helpottais ku saa joskus el paperit..

Hyvin on Millariikan aivopesu tehonnut yksinkertaiseen hölmöön.

No sehän riippuu mikä on kenenkin mielestä kuormittavaa. Fiksulle ihmiselle duunarin työ voi olla todella kuormittavaa. Puuduttavaa samojen asioiden toistoa, aika kuluu hitaasti eikä yhtenäkään aamuna huvittais mennä töihin tylsistymään. Esim. itse rakastan opiskella uutta, tehdä loogista päättelyä vaativia asioita ja erityisesti rakastan fysiikkaa. Olis painajainen työskennellä duunarina.

Lääkärin vastuu päivystyksessä on melkoinen.

Paljon täytyy tehdä päätöksiä ja ottaa vastuuta todella paljon ja tehdä nopeita päätöksiä. Nopeasti vaikka arvioida onko vatsakipu gynekologinen vaiva, vatsatauti, syöpä, sappikivet, ummetus vai mikä kymmenistä eri vaihtoehdoista.

Hoitaja voi ohjata sinne lääkärille.

Kyllä lääkärin työ on paljon vastuullisempaa ja kuormittavampaa. Yön valvoneenakin joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, leikkaamaan, nukuttamaan ym. ym. Helppoahan meillä hoitajilla on, kun vaan toteuttaa lääkärin antamia ohjeita. Itsestäni ei olis lääkäriksi.

No, hän ei vielä tiedä miltä lääkärin vastuu tuntuu. Hoitajallakin tietysti vastuu potilaan hengestä ja terveydestä, mutta hoitopäätökset tekee lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen työskennellyt sekä hoitajana että lääkärinä. Jätin hoitajan työt, koska se oli niin puuduttavaa, saman toistoa ja halusin mielenkiintoisemman työn. Ja sainkin. Lääkärin työ on kyllä huomattavasti kuormittavampaa ja vastuu on paljon suurempi.

Eniten inhosin nuorena lääkärinä niitä ympärivuorokauden ja pidempiäkin  työvuoroja päivystyksessä. Sain valvomisesta rytmihäiriöitä, ripuloin ja oksensin siellä päivystäessä. Nukkumaan ei ehtinyt, hyvä jos suuhunsa ehti jotain pistää. Hoitajan työssä taas oli kolmivuorotyö, jolloin töitä tehtiin päivisin vain se 8, öisin 10 tuntia, eikä tarvinnut ympäri vuorokauden kukkua ylhäällä terävin aistein.

Hyi hitto mulla on just tää vaihe elämässä menossa! Pienet lapset, pitkät päivystykset ja niihin liittyvä tuska. Jospa tää helpottais ku saa joskus el paperit..

Riippuu työpaikasta ja erikoisalasta. Itsellä kyllä jatkuu erikoislääkärinä nämä raskaat vuorokausipäivystykset ainakin sinne yli 60-v ikään jos en nosta kytkintä ennen sitä. Vakavassa harkinnassa lähtö on koko ajan.

Kaikista parhaiten nämäkin asiat tuntuvat tietävän ne, jotka eivät itse toimi kummssakaan ammatissa. Itselleni kuormittavaa hoitajan työssä on tylsyys ja se ettei ole haastetta. Ja kyllä, minulla on muutakin koulutusta, jossa töitä ei ole ( akateeminen ala). Että kyllä sekin kuormittaa. Puhumattakaan potilaiden ja keskusteluiden jatkuvasta vähättelystä. Esim. Tämä palsta yksi esimerkki. Ihmisillä on nykyään monia koulutuksia ja moni tekee ko.töitä kun on siellä on töitä. Ei ole yhtä ja ainoaa hoitajan prototyyppiä. Eikä se kaikille määritä koko identiteettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka kysyit miksi lääkärit ei tee vuorotyötä. Kuule voisko ihan johtua siitä että lääkäreitä on lukumäärällisesti 1/10  hoitajien määristä. Jos erikoislääkäreitä (ortopedit, gi-kirurgit , lastenlääkärit, gynekologit , anestesiologit ym päivystysvelvollisuuden omaavia lääkäreitä) on keskisuuressa keskussairaalassa yleensä 8-10 kpl ( ja se on  jo hyvä tilanne) miten ajattelit että näitä riittäisi kolmeen vuoroon ympätivuorokautisesti? Jos tehdään 3-vuoroa, niin päivä aikaan ei riitä enää kuin kolmasosa porukkaa tekemään poleja, kiertämään osastoja, leikkaamaan yms mitä kuuluu ko. lääkärien työpäivään normaalisti. Ja myös ns muu sairaala toimii pääsääntöisesti päivätöissä esim sairaanhoitajat poliklinikoilla , labrat , kuvantamiset yms. joista vain pakkominimi toimii virka-ajan ulkopuolella. Nyt on jo pitkät jonot myös ei-kiireelliseen hoitoon, mutta ymmärrät varmaan että erikoislääkäreitten koulutusta ei voida yhtäkkiä kymmenkertaistaa (koulutus kestää n 12 vuotta)  koska  nyt jo lääkiksen sisäänottoa on lisätty niin että opiskelijat eivät enää mahdu  luentosaleihin, ja kun samaan  aikaan on vähennetty yliopistojen rahoitusta ja opettajia, niin yhtälö on mahdoton. 30 vuotta 24-36h tuntia päivystäneenä toki tekisin mielelläni 8h vuoroja, mutta. Helppo on vinkua jos ei tiedä mistään mitään.

Ei lääkäreitä varmasti ole tarkoituksenmukaista kouluttaakaan yhtä paljon kuin hoitohenkilökuntaa mutta toisaalta vaikka lääkärikoulutus kestää ja maksaa, niin silti tunnettu tosiaisa on, että lääkärikoulutusta on haluttu pitää pienenä myös siksi, että näin varmistetaan lääkärikunnan arvostus ja mahdollisuudet verraten hyvään tulotasoon. 

Harvalla ammattikunnan edustajalla on sitäkään mahdollisuutta, että saa verraten hyvin vapaasti kilpailla omaa työnantjaansa vastaan. - Ei ole ollenkaan harvinaista, että sama lääkäri toimii osan työajastaan ns. julksien sektorin paikassa ja osan yksityisellä sektorilla. 

Eri

Lol. Kilpailla omaa työnantajaa vastaan? Eiköhän se ole julkisen sektorin näkökulmasta ihan hyvä juttu, että potilaat menevät yksityiselle.

Toisekseen lääkärin koulutus on pisin kaikista akateemisista ammattiryhmistä, vastuu on suurin ja työajat huonoimmat. Eiköhän ylipitkää päivää tekevä 6k palkan tk-lääkäri ole ansainnut jokaisen euronsa.

Eihän siinä ole mitään ongelmaa, jos maksukykyiset potilaat menevöt sinne mistä saavat ostaa itselleen mieluisimman palvelun, kuten vaikka sitten sen lääkärissä käynnin.  Mutta ongelma muodostuu mm. siitä, että sama henkilö ei voi yksinkertaisesti olla kahdessa paikassa yleensä samanaikaisesti. - Mahdollistetaanko lääkäreille kermankuorinta; ohjataan vähänkään maksukykyiset potilaat yksityiselle sektorille ja maksukyvyttömämmät ja vähävaraiset julkiselle. - Jos "kermaa on paljon tarjolla, niin miksi toimia oikeastaan lainkaan julksiella puolella? - Saako siitä hyvämn mielen vai turvaako se mukavan pohjakassan tuloihin,

Lääkärinkoulutus on pitkä, jos on lääkri haluaa erikoistua mutta kyllä ne opinnot venyvät pitkiksi muillakin aloilla mutta harvalla alalla on tapana samalla tavoin hakeutua erikoistumisopintoihin kuin lääkäreillä.

Jos lääkäreitä koulutettaisiin nykyistä huomattavsti enempi niin erikoistumisopintoihin pääseminen saattaisi vaikeuta, jolloin osa lääkärikunnasta olisi pakotettu toimimaan "vain" lääkärinä. - Toki lääkärin professio on sellainen, että kaikki lääkärinä toimivat joutuvat päivittämään osaamistaan enemmän ja vähemmän jatkuvasti mutta sama on arkipäivää yhä useammalla muullakin alalla mutta tällainen "päivittäminen" ei tarkoita yksi-yhteen sellaista päivittämistä kuin se, mitä tarkoitetaan ammatillisia tai tieteellsiä jatko-opintoja ja johon "tyytyy" osa lääkäreistä jo nyt samalla tavoin kuin monen muun profession edustajat. 

Ylipitkää päivää tekevä lääkäri kuin lääkäri on potilasturvallisuus kannalta haastava. - Potilaan ei pitäisi joutua tilanteeseen. että hänen hoitonsa laatu on heikkoa siksi, että lääkärikkä on silmissä unihiekkaa ja mieltä painaa väsymys. - Eikä asiaa auta se, että luotetaan siihen. että lääkärit kyllä itse aina tiedostaisivat milloin ovat liian väsyneitä tai miten heillä on mahd. lähempänä droppi kaappi, jost aottaa vähän piristettä, kun väsymys painaa. - Ei monen muun ammattiedustajan anneta jatkaa töissä ympärivuorokauden valvomisen jälkeen. Tai sallita hänen menevän tämän jälkeen pitämän oma vastaanottoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen työskennellyt sekä hoitajana että lääkärinä. Jätin hoitajan työt, koska se oli niin puuduttavaa, saman toistoa ja halusin mielenkiintoisemman työn. Ja sainkin. Lääkärin työ on kyllä huomattavasti kuormittavampaa ja vastuu on paljon suurempi.

Eniten inhosin nuorena lääkärinä niitä ympärivuorokauden ja pidempiäkin  työvuoroja päivystyksessä. Sain valvomisesta rytmihäiriöitä, ripuloin ja oksensin siellä päivystäessä. Nukkumaan ei ehtinyt, hyvä jos suuhunsa ehti jotain pistää. Hoitajan työssä taas oli kolmivuorotyö, jolloin töitä tehtiin päivisin vain se 8, öisin 10 tuntia, eikä tarvinnut ympäri vuorokauden kukkua ylhäällä terävin aistein.

Hyi hitto mulla on just tää vaihe elämässä menossa! Pienet lapset, pitkät päivystykset ja niihin liittyvä tuska. Jospa tää helpottais ku saa joskus el paperit..

Mulla ei ole el papereita, toimin yleislääkärinä terveyskeskuksessa osa-aikaista viikkoa, ei iltakiirevastaanottoja. Palkka hyvä. Palattuani vanhempainvapaalta olen tehnyt osa-aikatyötä, lapsikin jo täysi-ikäinen. Tykkään.

- se jolle kommenoit.

Voi hyvin olla. Puolustusvoimissakin monen kenraalin työ voi olla lupsakampaa kuin sotilasmestarien työ.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvin olla. Puolustusvoimissakin monen kenraalin työ voi olla lupsakampaa kuin sotilasmestarien työ.

Jos puolustusvoimissa sotilasmestari mokaa niin voi olla että peräti muutama mies jää ilman ruokaa ja heidän muonittamisensa viivästyy parilla tunnilla. Jos kenraali mokaa niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvin olla. Puolustusvoimissakin monen kenraalin työ voi olla lupsakampaa kuin sotilasmestarien työ.

Jos puolustusvoimissa sotilasmestari mokaa niin voi olla että peräti muutama mies jää ilman ruokaa ja heidän muonittamisensa viivästyy parilla tunnilla. Jos kenraali mokaa niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset.

Kenraali voi delegoida kaikki tehtävät alaisilleen ainakin rauhan aikana. Sotilasmestari vastaa itse jokaisesta jogurtti-purkista, joka pitää toimittaa.

Lääkäreillä tosiaan on monipuoliset uramahdollisuudet, mutta niinhän se on joka alalla että maisterin papereilla saa monipuolisemmin mahdollisuuksia. Lääkäri tosin ei ole valmis vielä niillä maisterin papereilla vaan sitten alkaa erikoistuminen pakkopäivystyksineen. Pakkohan ei tietysti ole erikoistua, mutta se taas sitten rajaa aika paljon niitä mahdollisuuksia pois.

Vastuuta tosin on melkoisesti ja onhan se hirvittävän kuormittavaa henkisesti, kun väärä päätös voi maksaa potilaan hengen. Toki se vastuun määräkin vaihtelee riippuen missä on töissä.

Höpönpöpönlöpön, kuormitusta on muutakin ku fyysinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvin olla. Puolustusvoimissakin monen kenraalin työ voi olla lupsakampaa kuin sotilasmestarien työ.

Jos puolustusvoimissa sotilasmestari mokaa niin voi olla että peräti muutama mies jää ilman ruokaa ja heidän muonittamisensa viivästyy parilla tunnilla. Jos kenraali mokaa niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset.

Kenraali voi delegoida kaikki tehtävät alaisilleen ainakin rauhan aikana. Sotilasmestari vastaa itse jokaisesta jogurtti-purkista, joka pitää toimittaa.

Eiköhän niistä jogurttipurkeista vastaa talousaliupseeri ja keittiömiehet. Tuo siis leiriolosuhteissa, kasarmiolosuhteissahan koko hommasta vastaa Leijona catering.

Joka ammattikunnasta löytyy se porukka mikä menee siitä mistä aita on matalin. Myös lääkiksestä. Toisaalta koska jo lähtökohtaisesti pääsykokeissa vaaditaan melko korkeaa älykkyysosamäärän lisäksi sinnikkyyttä, hämmästyttää nykyään se miten moni nuori lääkäri haluaa tehdä  lyhyttä päivää eikä halua päivystää tai muutakaan ylimääräistä osaamista. Kuitenkin tämän  ammatin suola on  mielestäni erittäin mielekäs työ, korkea ammatti-etiikka, vastuun kanto  sekä mahdollisuus suuntautua sekä kädentaitoja ja/tai korkeaa teoreettista osaamista vaativille erikoisaloille, tieteentekoon tai  elämä suoraan ylläpitäviin/pelastaville aloille. Olen toiminut hyvin pitkän erikoislääkärinä ja kokisin tavattoman puuduttavana että olisin jäänyt tekemään samaa perustasoa kuin valmistuessani.  Koko ajan on ollut mahdollisuus kehittyä ammatillisesti, mutta vaatii tietysti opiskelemista myös vapaa-aikana, mutta  itseäni on ajanut niin kiinnostus kuin innostuskin omaa ammatti-alaani kohti.  Näin varmasti monissa muissakin asiantuntija ammateissa.  Ei huipputeknologiaa synny sillä että tehdään vain se peruspäivä ja loppuaika toivutaan. Jotakin on nykyaikana pielessä  kun nuoret ja terveetkään eivät ns. "jaksa" mitään. Itse tunnen lukuisia henkilöitä joilla on perhe, tehdään väitöskirjaa , urheillaan ja  moni on myös oman alansa luottamus/kehittämis tehtävissä . Eikä silti olla burnoutissa mikä taitaa olla nykytermi laiskuudelle. Näyttää vaikuttavan kaikilla aloilla nykyään kun ei enää bussinkuljettajiakaan nykynuorista löydy (uutiset äsken). Eikö kukaan enää jaksa tehdä töitä. Edes mielekkäitä?

Lääkärin pitkä koulutus on tämä mantra, jota hoetaan. Lääkäri ei kyllä istu kuutta vuotta pelkästään koulun penkillä vaan harjoittelee kandivaiheesta eteenpäin tekemällä lääkärin työtä ja saa kandinakin jo kohtuullisen hyvää säännöllistä palkkaa Erikoistumisesta nyt puhumattakaan. Mielestäni koulutuksen vaativuutta liioitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Joojust. Jo lääkiksessä tajusi nopeasti, ettei hoitajien työ ole niin rankkaa kuin he antavat ymmärtää. Ihan tyyppinäky on nähdä hoitajat perse penkissä jopa tunnin ajan juoruilemassa ja puhumassa pahaa esimiehistä, potilaista, lääkäreistä ja toisistaan.

Sitten kun hoitaja joskus kerran joutuu venymään alkaa valitus ja kiukuttelu. Jotkut hoitajat saattavat saada jopa raivareita, jos työssä tulee kiire.

Toki se kielteisen ja v ii ttumaisen asenteen ylläpito varmaan on rankkaa. Tyypillisesti huonot hoitajat perustelevat huonoa käytöstään esim. huonoilla esimiehillä tai kiireellä. Hei haloo, aikuiset ihmiset eivät kykene ottamaan vastuuta omasta käytöksestään!

Ja huom. tämä koskee vain osaa hoitajista. Sitten on se hoitajajoukko joka vain venyy ja venyy, kun toinen osa saikuttaa ja istuu kaffella.

Minä olen työskennellyt sekä lääkärinä että hoitajana, enkä koskaan ole tullut siihen johtopäätökseen, ettei hoitajien työ olisi ja aika usein onkin rankkaa. En ole koskaan nykyisessä työpaikassani nähnyt hoitajia juoruilemassa tuntien ajan. Ennemminkin näkee, että aamuvuoroon tullut ehtii syömään vasta klo 13-14, ja on jo kovasti nälissään, eikä siinäkään vaiheessa ehdi syömään kaikkia eväitään. Kyllähän sitä työn mukanaan tuomaa kiukkua saatetaan tuoda esiin myös niillä kahvitauoilla, joille on aikaa maksimissaan 5-10 minuuttia. Se on ihan normaalia ja siinä puretaan sitä henkistä kuormaa, jonka työ mukanaan tuo.

Vierailija kirjoitti:

Joojust. Jo lääkiksessä tajusi nopeasti, ettei hoitajien työ ole niin rankkaa kuin he antavat ymmärtää. Ihan tyyppinäky on nähdä hoitajat perse penkissä jopa tunnin ajan juoruilemassa ja puhumassa pahaa esimiehistä, potilaista, lääkäreistä ja toisistaan.

Sitten kun hoitaja joskus kerran joutuu venymään alkaa valitus ja kiukuttelu. Jotkut hoitajat saattavat saada jopa raivareita, jos työssä tulee kiire.

Toki se kielteisen ja v ii ttumaisen asenteen ylläpito varmaan on rankkaa. Tyypillisesti huonot hoitajat perustelevat huonoa käytöstään esim. huonoilla esimiehillä tai kiireellä. Hei haloo, aikuiset ihmiset eivät kykene ottamaan vastuuta omasta käytöksestään!

Ja huom. tämä koskee vain osaa hoitajista. Sitten on se hoitajajoukko joka vain venyy ja venyy, kun toinen osa saikuttaa ja istuu kaffella.

Kannattaisiko sun ihan vaan vaihtaa työpaikkaa, jos nyt yleensä lääkäriksi asti olet päätynytkään (siltä ei kuulosta). Kuulostat paremminkin omaiselta, joka on kerran sivusta seurannut hoitajien palaveria, jossa on ehkä hieman uskallettu naurahtaakin.