Kadehditko ihmisiä jotka elivät nuoruutensa täysillä ennen lastenhankintaa?
Kadehditko ihmisiä jotka saivat elää villin ja vapaan nuoruuden, opiskella rauhassa, matkustella, asua ulkomailla, bilettää ja nauttia nuoruudestaan sekä ystävistään ennen lasten hankkimista? Minä kadehdin! Tuli tehtyä lapset 22- ja 24-vuotiaana ja nyt 29-vuotiaana tunnen itseni kulahtaneeksi muumimammaksi, joka ei ole ehtinyt kokea elämästä juuri muuta kun kireän opiskelijabudjetin ja perhe-elämän " ihanuuden" . Tuntuu että niin paljon on jäänyt kokematta ja tekemättä!Olen vasta nyt valmistumassa ammattiin kun opinnot venähti lasten takia, mieli tekisi kovasti ulkomaille ja baarijalkakin on alkanut vipattaa. Vaan minäs teet kun on lapset ja asuntolaina, elämä on elettävä perheen ehdoilla. Monet kerrat olen toivonut että olisin tehnyt lapset vasta kolmekymppisenä, sitten kun baarijuoksut on juostu, opinnot hoidettu ja ulkomailla oleilut oltu.:(
Kommentit (22)
Mulla oli just sellanen villi ja vapaa nuoruus ja mieleen on jäänyt vain monet munaukset, nolot tilanteet, häpeä, väsymys, tunteiden vuoristoradat ja kaaokset. Nyt on ihanaa saada nauttia tasaisesta perheelämästä.
Toisaalta osaan ehkä arvostaa tätä tasaisuutta juuri sen takia, kun tuli biletettyä niin paljon nuorena.
Ja oikeastaan olen omiin valintoihini täysin tyytyväinen. Tosin esikoiseni sain " jo" 27-vuotiaana, opinnot takana (myös villihkön sinkun opiskeluaika takanapäin, mukaanlukien ihana vuosi ulkomailla). Toisaalta, muistan kyllä useampiakin opiskeluaikojen arki-iltoja ja etenkin sunnuntaita (voi ne kaihoisat sunnuntait, monesti pikkuisessa väsykrapulassa) kun elämä tuntui jotenkin turhalta ja typerältä ja katseli solukämppänsä ikkunasta ulos ja katseli nuoria vanhempia lapsineen kulkevan ohitse...
Kaipuu " oikeaan elämään" siellä taisi orastella. Nyt on eletty tätä oikeata elämää jo kuutisen vuotta ja kyllä tämä päihittää ne kaksikymppisen menovuodet täysin. Toisaalta ne on elettyä elämää ja hyvä niin.