Haluaisin vaan jättää kaiken ja aloittaa alusta jossain

Haluaisin elämän. En oikeastaan enää ilahdu perheestänikään. 2 teiniä, joista nuorempi alle mopoikäinen eikä pääse kyliltä itse kulkemaan. Kuiskailen kyllä, mutta ei kaupunkikaverit häntä kaipaa, kaupungissa on niin paljon muita.

Täällä kylillä hänellä on pari kaveria. Mä olen kuitenkin jo niin nähnyt tän paikan, ahdistaa vaan kotiin tullessa. Mutta mies ei halua muuttaa koska hänen kotikulmiaan.. mä taas koen että porukka täällä vaan nyhjää kodeissaan, missään ei näe ihmisiä. Ahdistaa. Hyvänpäivän tuttuihin saattaa kaupassa törmätä, mutta ei kukaan mitään halua tehdä. Lähteä retkille, kahvitella tms.

Ehkä täällä kylillä on niin eri aaltopituudella olevaa porukkaa. Itse taas kaipaan, että myös klo 18 jälkeen olisi jotain tekemistä. Muutakin kuin lenkkeilyä ja neulomista.

Rikkoako perhe, että pääsen iloisempaan paikkaan. Vai kärsiäkö vielä 4 vuotta. Sit on lapset täysi-ikäisiä eikä varmasti ikinä tänne kotikonnuilleen palaa.