Jos mies pitää sinusta, hän pitää sinusta kaiken painoisena. Jos ei pidä, mitään ei ole tehtävissä.

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Olen 160 cm pitkä. Painoin 65 kiloa, kun tapasin mieheni. Vuoden kuluttua laihdutin, kun halusin harrastaa erästä lajia. Painan nyt 54 kiloa, enkä usko miehen huomanneen eroa. Ihan yhtä paljon rakastaa kuin silloinkin, ei käy yhtään kuumempana, vaikka olen laihempi. Mutta onnellisia olemme edelleen. Mies on lihonut omien sanojensa mukaan kymmenisen kiloa suhteemme aikana, minä en huomaa mitään eroa.

N34, yhdessä 12 vuotta

Niinpä. Ja ylipäätään sellaisia kannattaa vältellä, joille kropan kunto on liian oleellinen asia.

Olen itse hoikka ja paljon urheileva, ns. ihannekropan omaava nainen, mutta sinkkuaikoinani hylkäsin välittömästi treffikumppanit joille hoikkuus (tai siis "sporttisuus/itsesään huolta pitäminen) oli mainittu esittelytekstissä kriteerinä. Tai jos mies pyysi kroppakuvaa ennen tapaamista tai ylipäätään jos mies vaikutti liian hullaantuneelta vartalostani. Niistä tulee vain sellainen olo, että yhtä matalalla kynnyksellä he kommentoisivat jos painoa tulisi kilokaan lisää. Lisäksi minulla esimerkiksi pelkästään kuukautiset turvottavat jonkin verran. En ikinä haluaisi olla yhdessä miehen kanssa jolle se olisi kova paikka jos kroppani ei aina ja ikuisesti ole yhtä timmi kuin mitä se on nyt. Eikä se taatusti tule loputtomiin olemaankaan.

"Muut ihmiset eivät todellakaan tarkkaile oletko viisi kiloa laihempi..." No itse asiassa kyllä tarkkailevat. Eivät kaikki mutta tietty porukka. Tiedän siitä että olen kymmenisen kiloa aikanaan laihduttanut ja kyllä muuten tuli kommenttia suunnasta jos toisesta. Myös miespuoleisilta.

Eiköhän kostokropassa ideana ole yleensä se, että voisi löytää jotain paljon parempaa kuin siihen asti on löytänyt. Ei siis se, että itketään jonkun vanhan rakkauden perään, jolle ei sitten kelvannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ja ylipäätään sellaisia kannattaa vältellä, joille kropan kunto on liian oleellinen asia.

Olen itse hoikka ja paljon urheileva, ns. ihannekropan omaava nainen, mutta sinkkuaikoinani hylkäsin välittömästi treffikumppanit joille hoikkuus (tai siis "sporttisuus/itsesään huolta pitäminen) oli mainittu esittelytekstissä kriteerinä. Tai jos mies pyysi kroppakuvaa ennen tapaamista tai ylipäätään jos mies vaikutti liian hullaantuneelta vartalostani. Niistä tulee vain sellainen olo, että yhtä matalalla kynnyksellä he kommentoisivat jos painoa tulisi kilokaan lisää. Lisäksi minulla esimerkiksi pelkästään kuukautiset turvottavat jonkin verran. En ikinä haluaisi olla yhdessä miehen kanssa jolle se olisi kova paikka jos kroppani ei aina ja ikuisesti ole yhtä timmi kuin mitä se on nyt. Eikä se taatusti tule loputtomiin olemaankaan.

Tuo oli kuin omilta näppiksiltäni. Painan 52 kiloa, mutta minulla on ärtynyt suoli, joka turvottaa vatsaani. Halusin miehen, joka ei häpeä minua silloinkaan, kun näytän olevani kuin viimeisillään raskaana. Löysin sellaisen miehen ja edelleen olemme yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

"Muut ihmiset eivät todellakaan tarkkaile oletko viisi kiloa laihempi..." No itse asiassa kyllä tarkkailevat. Eivät kaikki mutta tietty porukka. Tiedän siitä että olen kymmenisen kiloa aikanaan laihduttanut ja kyllä muuten tuli kommenttia suunnasta jos toisesta. Myös miespuoleisilta.

Eiköhän kostokropassa ideana ole yleensä se, että voisi löytää jotain paljon parempaa kuin siihen asti on löytänyt. Ei siis se, että itketään jonkun vanhan rakkauden perään, jolle ei sitten kelvannutkaan.

Miksi alapeukut?

Minä en ainakaan jaksa, jos mies lihoo. Hyi, jätän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muut ihmiset eivät todellakaan tarkkaile oletko viisi kiloa laihempi..." No itse asiassa kyllä tarkkailevat. Eivät kaikki mutta tietty porukka. Tiedän siitä että olen kymmenisen kiloa aikanaan laihduttanut ja kyllä muuten tuli kommenttia suunnasta jos toisesta. Myös miespuoleisilta.

Eiköhän kostokropassa ideana ole yleensä se, että voisi löytää jotain paljon parempaa kuin siihen asti on löytänyt. Ei siis se, että itketään jonkun vanhan rakkauden perään, jolle ei sitten kelvannutkaan.

Miksi alapeukut?

Kasva aikuiseksi ja kasvata samalla myös itsetunto paremmaksi.

Kenellekään tosi ystävälle ystävän paino ei merkitse mitään ja jos toinen on laihduttanut/lihonut vaikka sen viisi kiloa, niin eivät he sitä huomaa, koska muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos joku asiasta huomauttaa, niin vähissäpä on teidän puheenaiheet. Ketään ei oikeasti taas kiinnosta oletko laihduttanut vai et, koska se on heille yksi hailee, elämässä on mielenkiintoisempiakin aiheita.

Ja joku vieraiden miesten huomio laihemmasta kropastasi on taas ihan eri juttu, joka ei nyt ollut tämän asian idea.

Joku tuollainen kostokroppa ajatus on siis lapsellinen. Kun suhde on ohi, niin se on ohi ja silloin on ihan turha mennä jälkikäteen elvistelemään toisen eteen millään tavoin. Jos vaikka naisen paino on ollut se eron aiheuttava tekijä, niin rakkautta se ei ole ollut. Parempaa miestä ei saa sillä kropalla, vaan aivan muilla jutuilla. Ei kukaan seurustele ja juttele kropan kanssa, vaan sen ihmisen kanssa, joka on siellä kropan sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muut ihmiset eivät todellakaan tarkkaile oletko viisi kiloa laihempi..." No itse asiassa kyllä tarkkailevat. Eivät kaikki mutta tietty porukka. Tiedän siitä että olen kymmenisen kiloa aikanaan laihduttanut ja kyllä muuten tuli kommenttia suunnasta jos toisesta. Myös miespuoleisilta.

Eiköhän kostokropassa ideana ole yleensä se, että voisi löytää jotain paljon parempaa kuin siihen asti on löytänyt. Ei siis se, että itketään jonkun vanhan rakkauden perään, jolle ei sitten kelvannutkaan.

Miksi alapeukut?

Kasva aikuiseksi ja kasvata samalla myös itsetunto paremmaksi.

Kenellekään tosi ystävälle ystävän paino ei merkitse mitään ja jos toinen on laihduttanut/lihonut vaikka sen viisi kiloa, niin eivät he sitä huomaa, koska muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos joku asiasta huomauttaa, niin vähissäpä on teidän puheenaiheet. Ketään ei oikeasti taas kiinnosta oletko laihduttanut vai et, koska se on heille yksi hailee, elämässä on mielenkiintoisempiakin aiheita.

Ja joku vieraiden miesten huomio laihemmasta kropastasi on taas ihan eri juttu, joka ei nyt ollut tämän asian idea.

Joku tuollainen kostokroppa ajatus on siis lapsellinen. Kun suhde on ohi, niin se on ohi ja silloin on ihan turha mennä jälkikäteen elvistelemään toisen eteen millään tavoin. Jos vaikka naisen paino on ollut se eron aiheuttava tekijä, niin rakkautta se ei ole ollut. Parempaa miestä ei saa sillä kropalla, vaan aivan muilla jutuilla. Ei kukaan seurustele ja juttele kropan kanssa, vaan sen ihmisen kanssa, joka on siellä kropan sisällä.

Mullehan nuo kommentit olivat ihan yks hailee, ei ne vaikuttaneet mitenkään omaan tekemiseeni. Kommentteja tuli siis enimmäkseen joiltain puolitutuilta joita näin harvemmin, eli lähimmät ihmiset eivät kommentoineet. Vieraiden miesten huomiosta en puhunutkaan mitään, mutta se siis ei merkittävästi lisääntynyt, vaan sitä tuli ihan kiitettävästi jo vähän pyöreämpänä (ylipainoinen en siis ole koskaan ollut, vaan laihdutin normaalipainon sisällä).

Olen kyllä eri mieltä tuosta, etteikö paremmalla kropalla voisi joissain tapauksissa saada parempaa miestä.

Tjaah. No minun miesystäväni on kyllä huomautellut painostani, ja tarkkaillut syömisiäni ja vihjaillut laihduttamisesta.

Että kyllähän se kostokroppa tässä tapauksessa saattaisi miestä harmittaa eron jälkeen.

Mutta eihän pointtina olekaan huolia häntä sitten takaisin.

Jos nainen ei pidä miehestä ,pitää miehen uskoa. Toista ei voi väkisin alkaa rakastaa. Mutta jotkut ei tajua ei mitään saumaan. Kun ei ole yhteistä kemiaa! Kuka jaksaisi tuuri juoppoa?Kuka haluaisi virta hevon olohuonesensa? Minä en ainakaan.

Jos kumppanini lihoisi esim 40 kg, niin kyllä mun seksuaalinen kiinnostus häntä kohtaan loppuisi. Ja sen jälkeen sitten tulisi vääjäämättä ero ennemmin tai myöhemmin.

N30