2-vuotias aloitti 1kk sitten päiväkodin ja on oppinut järkkyä kielenkäyttöä siellä

On sattunut varmaan huono tuuri, että siellä on tosi alatyylisesti puhuva lapsi mukana ryhmässä.

Ei mun lapseni päiväkodista ihan mitään tuollaista tuonut, vaikka jotain lievempiä ikäviä tapoja kyllä.

No voi sentään, mitähän tässä pitäisi tehdä? Voinko minä jollain kasvatusmetodilla saada lapsen ymmärtämään, että nuo jutut on tyhmiä eikä hänen kuulu puhua samalla tavalla? Oon oikeasti vähän pulassa, haluaisin niin, että lapsemme olisi hyväkäytöksinen ja sivistynyt jo pienestä pitäen ja sitä hän olikin vielä hetki sitten, enne päiväkodin alkua Kuulostaa ihan hirveältä, kun hänen suustaan tulee jotain tuommoista. Ja vasta kuukauden ollut tuolla. Ja aina sama tyyppi näitä juttuja siellä laukoo.

Joo yksi lapsi voi opettaa muille vaikka minkälaista kielenkäyttöä. Sekin lapsi on oppinut sen kaiken kotoaan. Olen alakoulun ope ja ekallakin luokalla näkee näitä käytöksen kultaisia kukkasia, jotka puhuvat niin rumasti, että aikuisen korvia punottaa. Ja asiaa ei välttämättä saa loppumaan mitenkään kun vanhemmat eivät näe siinä mitään ongelmaa!

Missäs kaupungissa / kaupunginosassa tuollaista tapahtuu?

Eiköhän tämä ole ihan aineksesta kiinni, jossain nyt vaan kotikasvatus on tuollaista.

Inkluusiota sekin, oppii lapsi jo pienestä pitäen että on erilaisia perheitä.

Niin mutta kohtahan meidänkin lapsi puhuu saman tapaan, jos ja kun tuo saa jatkua. Onko hänkin sitten se, joka saa aikuisten korvat punottamaan? Mitä tässä voi tehdä? Olen oikeasti huolestunut sekä tietty siitäkin, että leikit ovat niin raisuja ulkona, että naamassa on mustelmia.

Helsingissä tämä. Tuskin ryhmääkään saa vaihtaa, kun vaka-tilanne on niin huono muutenkin.

Päiväkodissa ei tuohon puututa, varhaiskasvattaja seuraa tilannetta taustalla, ei kiellä eikä ohjeista, mutta kirjaa lapsen tietoihin, että "käyttää päiväkotiin sopimatonta kieltä". Se siitä, asia hoidettu.

Lapset toistelee paljon oppimiaan lauseita ja sanoja, ja jokainen aivan varmasti tulee saamaan myös kodin ulkopuolelta vaikutteita. Se kodin esimerkki on kuitenkin hirveän tärkeä, joten en usko että sinulla on syytä huoleen, kun teidän perheessä kuitenkin opetetaan kohteliaisuutta ja käytöstapoja. Juttelisin kyllä jonkun päiväkodin työntekijän kanssa, ja jos on esim. neuvolakäyntejä niin sielläkin voi kertoa tilanteesta ja kysyä vinkkejä.

Hyvä, ettei kiroile somaliaksi tai arabiaksi. Silloin kannattaisi huolestua.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa ei tuohon puututa, varhaiskasvattaja seuraa tilannetta taustalla, ei kiellä eikä ohjeista, mutta kirjaa lapsen tietoihin, että "käyttää päiväkotiin sopimatonta kieltä". Se siitä, asia hoidettu.

Lapset itsekin huomaavat jos päiväkodin henkilökunnalla ei ole aikaa tai kiinnostusta puuttua, ja jotkut sitten käyttävät tilaisuutta hyväkseen. Voi olla niinkin että kotona kyllä yritetään puuttua, mutta vanhemmat eivät voi mennä päiväkotiin vahtimaan lastaan.

Vierailija kirjoitti:

No voi sentään, mitähän tässä pitäisi tehdä? Voinko minä jollain kasvatusmetodilla saada lapsen ymmärtämään, että nuo jutut on tyhmiä eikä hänen kuulu puhua samalla tavalla? Oon oikeasti vähän pulassa, haluaisin niin, että lapsemme olisi hyväkäytöksinen ja sivistynyt jo pienestä pitäen ja sitä hän olikin vielä hetki sitten, enne päiväkodin alkua Kuulostaa ihan hirveältä, kun hänen suustaan tulee jotain tuommoista. Ja vasta kuukauden ollut tuolla. Ja aina sama tyyppi näitä juttuja siellä laukoo.

Moni tuon ikäinen toistaa sanoja joita on kuullut. Ehkä se päiväkodin lapsi on kuullut isoveljeltään ja ei välttämättä ymmärrä niiden merkitystä.

Sano lapsellesi rauhallisesti että "en ymmärrä mitä tarkoitat, en ymmärrä tuota kieltä" ja tarkkaile mitä tapahtuu. Yleensä nämä sanat poistuvat jos niihin ei kiinnitetä huomiota. Tottakai tulevaisuudessa varmasti tulee uusia rumia sanoja ja niitä ei voi välttää.

Tärkeää on olla esimerkkinä lapselle ja opettaa isompana että niitä voi ajatella mutta ei lausua ääneen. Vähän samaan tyyliin kuin opetetaan muutkin käytöstavat esim ruoka suussa ei puhuta, nenä niistetään nenäliinaan yms...

Teidän pitää nyt laittaa rumille puheille täyskielto.

Tämä on aina yhtä huvittavaa, että lapsia yritetään varjella kirosanoilta. Sitten ei jälkipolvea esim huumeista tai vastaavista valisteta. Keskitytään hieman vääriin asioihin. No joo, kirosanat ja huumevalistus kuuluu hieman eri ikäryhmille, mutta pointti olikn tässä kummallisessa arvomaailmassa ylipäätään.

Yksi sana: inkluusio. Tuota se on käytännössä. Siitä se alkaa.

Lapsi imitoi ympäristönsä käytöstä ja puhetta. Oma esimerkkinne kotona kyllä ajan kuluessa voittaa, ole huoletta. Lisäksi varhaiskasvattajat varmasti antavat tälle huonokäytöksiselle lapselle palautetta ei-toivotusta sanailusta. Lapsesi näkee myös sen.

Ennemminkin sanoisin, että älä liioittele asiaa kotona. Voi nimittäin olla, että lapsesi on nimeltä maininnut jonkun toisen lapsen hoidossa, ja huomannut, että saa sinulta sataprosenttisesti huomiota joka kerta mainitessaan tämän nimen. (Muitakin 'syyllisiä' voi toki lisäksi olla). Yhteisöllisyyden vaatiminen on liian aikaista tässä kehitysvaiheessa.

Siskoni myös aikanaan pettyi aivan suunnattomasti, kun huomasi eskarilaisensa valehtelevan (eli kokeilevan valehtelemista). Yritin suu vaahdossa selittää hänelle, että se on kehitysvaihe, joka täytyy käydä läpi. Hän taas ei ymmärtänyt, koska 'asiastahan oli puhuttu'. Rentoudu, ja anna teeman unohtua omalla painollaan.

No eihän tuo vaadi kuin sen, että joku päikkykavereista on oman perheensä iltatähti, jolla on pari murrosikäistä sisarusta.  

Sano asiasta hoitajille myös. Ei heillä välttämättä ole kokoajan aikaa seurata miten lapset puhuvat, jos muuten näyttävät leikkivän rauhallisesti, mutta tietävät ainakin.

Yhteiskuntamme on monikerroksinen. Siltä et voi lastasi suojella kovin kauaa kuitenkaan.

Olen aina kiroillut kotona täysin estoitta ja lapsistani ei yksikään kiroile ei kotona eikä muualla. Eli ei se ole aina se oma esimerkki joka ratkaisee paitsi jos tajuavat kuin karmean kuuloista se.

Vierailija kirjoitti:

Sano asiasta hoitajille myös. Ei heillä välttämättä ole kokoajan aikaa seurata miten lapset puhuvat, jos muuten näyttävät leikkivän rauhallisesti, mutta tietävät ainakin.

Jos on parivuotiaista kyse niin kyllä pitää olla vähintään kuuloetäisyydellä. Miten voivat muuten edes arvioida lasten käytöstä ja kehitystä jos noin huolimattomasti seuraavat. Ymmärrän että jonkun yksittäiset sanomiset voi joskus jäädä huomaamatta mutta ei tuollainen että joku jatkuvasti puhuu rumasti.

Huomio on se huonokin huomio. Eli anna noiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vasta kun puhuu nätisti niin huomioi lapsi.