Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikan vaihtaminen huonon ilmapiirin vuoksi.
Työn orja
18.09.2022 |
Olen työssä, jossa nyt jo eläköitynyt edeltäjäni oli todellinen työelämän marttyyri, yksinasuja joka teki kuusipäiväistä työviikkoa ja piti tapana poistua työpaikalta vasta klo 23 jolloin konttorin hälyt menevät päälle siten ettei normihenkilöstön kulkukortti enää toimi. Nykyisin tästä vitsaillaan työyhteisössä ja muistellaan kuinka se eläköitymistä lähennellessä alkoi näkyäkin, oli muistihäiriötä ja itkuisuutta. Minusta kuulostaa siltä että vaikka edeltäjäni ilmeisesti ihan itse haali itselleen muidenkin työt ja varmisteli ja seurasi muiden puolesta asioiden etenemistä ja oli miekestään vastuussa kaikesta, työ oli muiden puolelta vaan jo melkein työpaikkakiusaamista, kun kaikki dumppasivat tämän henkilön niskaan vaikkapa omat iltatyönsä, ruuhkapinonsa, lomasijaistuksensa ja kaiken. Mitäs teki, he ajattelevat.
Mun ongelmani on, että vaikka tälle edeltäjän uhrimentaliteetille naureskellaan, mulla on silti kaikki samat työtehtävät. Kukaan ei suostu tajuamaan että jos kokenut edeltäjä sai saman aikaan 15 tunnin työpäivällä kuutena päivänä viikossa, minä joka teen normaalia työaikaa en voi mitenkään selvitä siitä määrästä vaikka ehkä vähän nopeampi olenkin. Ja kun joka päivä lähden 7 tunnin takamatkalta, kuoppa vaan syvenee ja rästit kasvavat, ja yritän selvitä akuuteista ja niistä joilla on päivämääräraja.
Olen puhunut tästä esimiehen kanssa joka ei jotenkin ollenkaan ymmärrä että tämä työmäärä ei ole mahdollista hoitaa. Koitin jopa kalenterista näyttää millaisia aikatauluja minulle eräiden säännöllisten tehtävien vuoksi tulee, johon pomo vaan totesi että joo, Kirsti hoiti sitten noi yleensä tiistaisin yötöinä.
Tehtävä olisi sinällään kiva jos työmäärä olisi jotenkin järkevä, ja palkka on hyvä. Pomon mielestä tällä palkalla kuuluukin panostaa vähän extraa. Tällä alueella on isot työttömyysluvut ja muuta lähellekään tämän palkan työtä ei ole alle kahden tunnin säteellä.
Nyt minulle on tarjottu toista työtä jossa palkka on todella, todella paljon pienempi. Mietin sen ottamista koska en vaan selviä nykyisestä, mutta toisaalta ahdistaa siirtää iso siivu perheen elatusvastuusta miehelle, koska tuloni tippuvat tosi paljon. Siis tosi paljon. Toki saattaa olla että vaikka vuoden tai kahden jälkeen jotain aukeaisi jossain, mutta näistähän ei voi ikinä tietää. Olen jo sen ikäinen että jos tässä iässä pienten lasten äitinä otan CVlle urapudotuksen, pelkään etten ikinä enää saa mitään kunnollista työtä. Uusi työ ei ole lainkaan kiinnostava ja siinä on huono palkka, mutta se olisi kuitenkin ihan normaali kasista neljään työ. Toki sitä ei voi ikinä tietää onko siellä vaikka kamala pomo ja hirveä työyhteisö, mutta niitähän ei saa selville ennen kun talossa on.
Mitä sinä tekisit jos olisit minä?
Kommentit (8)
No enhän minä luulekaan, vaan koko muu työyhteisö! Sehän tässä on se ongelma. Minä voin kyllä kertoa kaikille halukkaille etten varmasti selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso liksa tulee isoilla odotuksilla. Todella harva hyväpalkkainen suoriutuu 37,5h viikoilla.
Jatka nykyisen työn tehtävämäärän järkeistämistä. Katso mahdollisia avautuvia paikkoja, mutta älä vaihda reilusti heikommin palkattuun, jos tiedät että se ei sinulle tehtävän vaatimustasossakaan ihan riitä.
Lähde. Siis oikeasti. Olen hr-pomo ja nähnyt 25v aikana monia firmoja, ja tuo sun työpaikka kuuluu kategoriaan riistäjä. Se ei ole siis sinänsä työpaikkakiusaamista, ei kukaan tahallaan halua loukata tai ilkeillä, mutta kilttejä käytetään törkeästi hyväksi. Siis oikeasti voi olla niin että yksi tekee viiden työt ja muut vetää leppoisasti puolikkaan ihmisen työkuormalla. Se perustuu siihen että joku tunnollinen aina tekee, ja sit siltä vaaditaan aina vaan enemmän ja enemmän. Koska se on tunnollinen ja tekee.
Samaan aikaan voi olla että osa on todellisia laiskureita eikä tee mitään. Ja firma korjaa laiskan alisuoritteen sillä että sille tunnolliselle annetaan taas lisää työtä. Sen viiden ihmisen työn lisäksi.
Olet nyt tuossa riistettävän roolissa ja voin vakuuttaa että se ei katoa. Se kun kerran on annettu niin se pysyy. Sulla on kaksi vaihtoehtoa; lähde (suosittelen tätä) tai jää ja taistele (kuluttavaa, joka tehtäväänantoa vastaan sun pitää vääntää, vängätä, kamppailla). Tuo vänkääminen on niin rankkaa että todennäköisesti uuvut.
Olen itse ollut myös tuollaisessa roolissa, ja olin typerä ja jäin ja kamppailin. Se jos mikä uuvuttaa ihmisen ja kohta ei ole voimia enää edes etsiä uutta työtä.
Olen ollut joskus samassa tilanteessa. Palkka oli 7500 + bonareita (n. 30 tonnia vuodessa). Mutta ilmapiiri oli ihan sairas. Paljon politiikkaa ja selkään puukottamista. Piti aina olla varuillaan. En nukkunut enää hyvin, söin huonosti ja tissuttelu arkisin alkoi.
Jossain vaiheessa päätin että tuosta rahasta ei ole mitään hyötyä jos jaksan noin huonosti ja en pysty nauttii elämästä.
Otin ensin pitkän sairausloman ja jossain vaiheessa lopputilin ja toki käytin sit ansiosidonnaista niin pitkään kuin mahdollista.
Otin sit uutta duunia vastaan missä rento meininki ja porukka kiva. Palkka toki nyt enää 4.000, mutta jaksan nykypäivänä tosi hyvin henkisesti ja fyysisesti.
En yhtään kadu päätöstäni.
Jos sinun ajatukset ovat jo tuolla tasolla, niin vaikuttaa kyllä siltä että sinun on pakko vaihtaa ympäristöä kun todennäköisesti et pysty muttaa sitä ympäristöä missä nyt olet.
Toinen vaihtoehto: psykoloogista valmennusta siihen että opit kestämään tuossa ympäristössä tuota stressiä paremmin jne mutta se on kyllä vaikea reitti. Sinä itse päätät onko tuo sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä muu auta kuin raaka valinta. Mikä painaa puntarissa enemmän: hyvältä näyttävä urakehitys cv:ssä, kova liksa ja ajankäytön uhraaminen terveydenkin uhalla vai sitten se oman elämänlaadun ja ajankäytön hallinta. Mikä on merkityksellistä, ja mikä ei? Onko tarve näyttää ulospäin uraohjusmuskeleita vai riitätkö itsellesi? Kakkua ei joka tapauksessa voi syödä ja säästää samaan aikaan.
Alue: Aihe vapaa
Lähtisin ja ottaisin sen pienempipalkkaisen työn. Miten yleensäkään luulet selviäväsi kahden henkilön työmäärästä?