Miestä ärsyttää kun haluan alkaa kasvissyöjäksi
Taustaksi, että teemme molemmat ruokaa, suunnilleen vuorotellen. Mutta hän siis haluaa joka aterialla punaista lihaa ja aina ruokaa laittaessaan laittaa sitä, eri muodoissaan, vaikkapa nyt sitten jauhelihakastiketta ja spaghettia. Nyt miestä ärsyttää, kun sanoin alkavani kasvissyöjäksi (ei siis kuitenkaan vegaaniksi, joten söisin edelleen munia ja maitotuotteita). En vaadi häntä alkamaan. Mutta miten ratkaista ruoanlaitot? Pitääkö meidän jatkossa molempien tehdä vain omat ruoat? Vai miten teillä muilla vastaava tilanne on hoidettu?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat yleensä persuja eivätkä voi sietää sitä, että nainen kokee huolta ilmastosta ja eläinten oikeuksista.
Olen persu (koen jengiväkivallan ja Lähi-idästä tulevat uhkana) ja koen huolta ilmastosta. Pyöräilen töihin läpi vuoden. En syö muuta lihaa kuin riistaa. Rasittavaa tuollainen lokeroiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin puoliso oli jonkin aikaa kasvissyöjä ja tuolloin tuli harkittua ihan eroamista. Sen verran vaikeaksi kaikki muuttui. No onneksi tuli järkiinsä ja nyt kaikki on taas hyvin. Mikset söisi esim. töissä kasvislounasta ja sitten kotona teette ruokaa josta molemmat pitävät?
No siis joo vaikka näin. Mutta mitä se kotona tehty molempien pitämä ruoka sitten on, kun minä en enää pidä lihasta?
Ap
#uusavuttomuus
Nyhtökaura on taas kaupoissa,kilohinta n. 18€.
Meillä on lapsi, tai nyt jo teini, joka aloitti lihan kanssa nirsoilun 5-vuotiaana. Siis syö kyllä, mutta vain tiettyjä ruokia. Meillä toimii se sttä jauhelihakastikkeessa on purkillinen papuja. Lapsi noukkii itselleen enimmäkseen niitä papuja ja me muut työnnetään niitä vähän syrjään, jotta lapselle riittää niitä enempi. Kiusausvuoassa eri päädyissä on eri ruoka, meitä aikuisia ei haittaa syödä siitä keskeltä sitä sekoittunutta. Vähän rasittavaa, mutta toisin kuin mies, lapsi muuttaa muutaman vuoden kuluttua omilleen ja sitten tää arkinen ruokapelleily jää multa pois.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ongelmaan liittyy siis keskeisesti se, että tulemme eri aikaan töistä kotiin, välillä toinen aikaisin, välillä toinen, ja ruoanlaittovuorot on jakautuneet suunnilleen siten, että aiemmin kotiin tuleva on laittanut ruoan, jotta myöhään töistä tuleva ei joutuisi väsyneenä alkamaan myöhään laittamaan itselleen ruokaa, vaan ruoka olisi valmiina. Ap
Auttaisiko AP tapauksessasi se, että hankit itse kaikki ainekset valmiiksi ja vähän preppaat omaa kasvisruokaasi etukäteen (esim. pilkkomalla vihannekset edellisenä päivänä, olen havainnut että kasvisten pilkkominen ei ole miehille niin hauskaa kuin hienomekaaniseen askartelu/sormityöskentelyyn tottuneille naisille), niin miehen ei tarvitse "miettiä erikseen" miten ruokasi laitetaan? Ja teet ohjeen valmiiksi, niin että hän vaan lyö ruuat pataan ja ruoka valmistuu siinä ohessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mera störd tror jag att han blir av sättet som du misshandlar ditt modersmål på.
Fakta är sekundärt, känsla avgör. Finnar skriver som de gör, endast finlandssvenskar måste göra det korrekt.
Huoli pois svennofiili. Olen taitavampi äidinkielessä kuin mieheni. Ap
Ymmärrän, että asian on sinulle vielä kovin uutta mutta äkkiä te löydätte tavan tehdä ruokaa niin että kummallekin on jotakin. Ei oikeasti ole niin vaikeaa miltä saat sen kuulostamaan.🤣
On se mies vaan ehtiväinen. Nyt jo määräilee AP:n ruokavalionkin. Yleensä ei tee sitä eikä tätä, mutta sitten ehtii puuttumaan tuollaisiin asioihin.
Ap, teillä oli yhteiset sovitut tai sopeutuneet ruokailukäytännöt varmaan pitkäänkin. Nyt sinä muutit ne yksipuolisesti omalla päätökselläsi. Olisiko sinun syytä tämän vuoksi ottaa vähän huomioon miestäkin ja tehdä omat kasvisruoat tai kasvisosat miehen ruuanlaittopäivinä. Ja antaa miehelle aikaa sopeutuva siihen, että teit tällaisen yksipuolisen päätöksen, joka kuitenkin vaikuttaa yhteiseen ruokatalouteen.
Eri ruokavaliot eivät ole ongelma ellei niistä joku ongelmaa tekemällä tee. Lisätyö ei ole suuri jos yhtään osaa ruokaa laittaa. Yleensä ongelma on jonkun asenteissa ja ellei asiaa pystytä sumplimaan kompromissiksi mitenkään, olisi ehkä syytä miettiä ovatko elämänarvot riittävän samanlaiset laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ollut monta vuotta kasvissyöjä ennen kuin sekasyöjä-mieheni tapasin. Hän oli alusta asti kiinnostunut asiasta, ja ollaan aina yhdessä syöty ja kokattu vain kasvisruokaa. Toki mies ostaa leikkelettä leivän päälle ja syö töissä/kyläillessä/ravintolassa liharuokia, mutta kotona syödään samaa. Eikä ole kertaakaan asiasta edes valittanut :D
Todella helppoa ja ihanaa, kun asiasta ei tarvitse vääntää kuten exien kanssa, joiden mielestä "ei se voi olla hyvää kun siinä ei ole lihaa". Yksikään suhde ei kyllä ruokavalion takia päättynyt, vaan ahdasmielisyyttä ilmeni myös muissa jutuissa.
Etkö huomaa, että käytännössä tuputat miehelle omia tapojasi. Kyllä vegaaninkin pitäisi huomioida sekasyöjän tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Ap, teillä oli yhteiset sovitut tai sopeutuneet ruokailukäytännöt varmaan pitkäänkin. Nyt sinä muutit ne yksipuolisesti omalla päätökselläsi. Olisiko sinun syytä tämän vuoksi ottaa vähän huomioon miestäkin ja tehdä omat kasvisruoat tai kasvisosat miehen ruuanlaittopäivinä. Ja antaa miehelle aikaa sopeutuva siihen, että teit tällaisen yksipuolisen päätöksen, joka kuitenkin vaikuttaa yhteiseen ruokatalouteen.
Voin tehdä kaikki omat kasvisruokani, en ole vaatinut, että mies tekee ne. Mutta mies siis vaatii, että teen edelleen hänelle ruokaa noin 50 %:na päivistä, kuten ennenkin. En vain millään jaksa oman työn ja omien ruokien tekemisen jälkeen tehdä miehellekin ruoat joka toinen päivä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tähän ongelmaan liittyy siis keskeisesti se, että tulemme eri aikaan töistä kotiin, välillä toinen aikaisin, välillä toinen, ja ruoanlaittovuorot on jakautuneet suunnilleen siten, että aiemmin kotiin tuleva on laittanut ruoan, jotta myöhään töistä tuleva ei joutuisi väsyneenä alkamaan myöhään laittamaan itselleen ruokaa, vaan ruoka olisi valmiina. Ap
Kylläpä näitä hankalia "poimuja" nyt tule sopivasti sopivasti sitä mukaa kun tulee ehdotuksia 😁
Minun vuosien kokemuksen mukaan kasvis/kalasyöjänä voin kertoa näkemykseni. Lihansyönti on vakaumus. Se on addiktio. Samanlainen suhtautuminen siihen lihansyöntiin ja se korostuu kun joku on kasvissyöjä. Kasvissyöjä on hihuli, itsekäs jne. Lihan syöjä on omasta mielestään parempi ihminen kunnon kansalainen ja ei siedä kasvissyöjiä. Kaikki on sallittu kasvivvyöjää vastaan, likaisimmatkin temput. Kysehän on vakaumuksesta. Vertaisin lihansyöjiä tupakoitsijoihin ja alkoholisteihin. Muuta ei lihan syöjien maailmaan mahdu ja muut leimataan ja teilataan. Muut kuin lihan syöjät on vähempiarvoisia. Kasissyöjään suhtautuu lihansyöjät vihaten ja agressiivisesti.
Kyse ei ole mistään pelkästä proteiininlöhteestä. Eikä terveellisyydestä, koska on jo yleisesti tiedossa lihansyönnin haitat.
Tämä on vuosien kokemus miehenä. Niin ja muuten yleensä lihansyöjät on liberaaleja demareita ja valveutuneet asioihin kriittisesti suhtautuvat on kasvissyöjiä, koska tietävät lihan syönnin haitat. Eli konservatiiviset on usein kasvissyöjiä, verrattuna liberaaleihin joille tärkeintä on stats quo eli ettei liberaalia politiikkaa mikään estä. Ei ainakaan kriittiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ongelmaan liittyy siis keskeisesti se, että tulemme eri aikaan töistä kotiin, välillä toinen aikaisin, välillä toinen, ja ruoanlaittovuorot on jakautuneet suunnilleen siten, että aiemmin kotiin tuleva on laittanut ruoan, jotta myöhään töistä tuleva ei joutuisi väsyneenä alkamaan myöhään laittamaan itselleen ruokaa, vaan ruoka olisi valmiina. Ap
Kannattaa ehkä hieman ennakoida ja tehdä ruokaa etukäteen? Ei meilläkään joka ikinen päivä tehdä uutta ruokaa, vaan pari päivää voi syödä samaa. En jaksaisi joka päivä töiden jälkeen alkaa vääntämään uutta gurmeeta samalla kun nälkä kurnii.
Vierailija kirjoitti:
Meillä hoiti avioero vastaavan ongelman, toki samalla kertaa poistui minun elämästä monta muutakin ongelmaa. Nyt saan syödä ihan sitä ruokaa mitä itse haluan eikä paineita valmistaa jotakin viher-kasvis mössöä joka menee lopulta sekajätteisiin. Myös lajittelu muodostui avioliiton loppusuoralla riidan aiheeksi.
T: Nykyinen urbaani city single joka nauttii elämastä.
Juntti sä olet ja isolla J:llä. "Urbaani city single" repesin!!!
Rupesin 5vuotta sitten lähes kasvissyöjäksi, maitotuotteitakaan en käytä, enkä kananmunia, paitsi kyläillessa. Poikkeuksen tähän tekee lohi ja siika, joita syön kerran kuussa. Mies lähti aika pian hommaan mukaan ja syö itsekin kotona kasvisruokaa. Jääkaapissa hänellä on oma juusto ja munapaketti 😊. Miehen kolesteroli laski, kun hän muutti ruokavaliotaan. On nyt tosi tyytyväinen kun sain hänet tähän kasvishommaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun vuosien kokemuksen mukaan kasvis/kalasyöjänä voin kertoa näkemykseni. Lihansyönti on vakaumus. Se on addiktio. Samanlainen suhtautuminen siihen lihansyöntiin ja se korostuu kun joku on kasvissyöjä. Kasvissyöjä on hihuli, itsekäs jne. Lihan syöjä on omasta mielestään parempi ihminen kunnon kansalainen ja ei siedä kasvissyöjiä. Kaikki on sallittu kasvivvyöjää vastaan, likaisimmatkin temput. Kysehän on vakaumuksesta. Vertaisin lihansyöjiä tupakoitsijoihin ja alkoholisteihin. Muuta ei lihan syöjien maailmaan mahdu ja muut leimataan ja teilataan. Muut kuin lihan syöjät on vähempiarvoisia. Kasissyöjään suhtautuu lihansyöjät vihaten ja agressiivisesti.
Kyse ei ole mistään pelkästä proteiininlöhteestä. Eikä terveellisyydestä, koska on jo yleisesti tiedossa lihansyönnin haitat.
Tämä on vuosien kokemus miehenä. Niin ja muuten yleensä lihansyöjät on liberaaleja demareita ja valveutuneet asioihin kriittisesti suhtautuvat on kasvissyöjiä, koska tietävät lihan syönnin haitat. Eli konservatiiviset on usein kasvissyöjiä, verrattuna liberaaleihin joille tärkeintä on stats quo eli ettei liberaalia politiikkaa mikään estä. Ei ainakaan kriittiset ihmiset.
Sä olet ahdasmielinen, ja vinkkinä, kirjoita niin että muutkin ymmärtävät.
Lisään etten näe mahdollisena että lihansyöjä käristelee raadonkappalaitaan samassa huushollissa kasvissyöjän kanssa. Sama kuin tupakoijan kanssa ryhtyisi olemaan raittiista ilmasta pitävä. Ei onnistu, en halua. Kyse on muustakin kuin ruuasta.
Fakta är sekundärt, känsla avgör. Finnar skriver som de gör, endast finlandssvenskar måste göra det korrekt.