Millaista on "normaali väsymys" töiden jälkeen?
Tietysti mitään oikeaa vastausta ei ole, mutta kuinka väsynyt olet työpäivän jälkeen? Mitä kaikkea jaksat vielä tehdä töitten jälkeen ja vaatiiko se melkein raakaa tahdon voimaa vai menetkö kaikkeen ihan mielelläsi? Odotatko vaan, että voi kun päivä menisi äkkiä, että pääsisi jo nukkumaan tai tulevaa vapaata. Tuntuuko arki ylipäätään oravanpyörältä vai mahtuuko työpäivien jälkeen vaikka naurua, läheisten näkemistä tai vastaavaa.
Kommentit (23)
Jos olen ollut toimistolla, en jaksa tehdä juuri mitään kotiin tultuani. Jos olen tehnyt töitä kotona, jaksan varsinkin urheilla enemmän.
Sellainen väsymys on normaalia, että kun tulee kaupan kautta kotiin, laittaa ruuan, ja sen jälkeen oikaisee puoleksi tunniksi, korkeintaan tunniksi, sohvalle tai sängylle lepäämään, niin jaksaa lähteä vaikka lenkille, puutarhatöihin, harrastuksiin, kylään kaverille, tehdä kotitöitä jne.
Jos siinä kohtaa kun oikaisee sängylle, nukahtaa alle puolessa tunnissa ja nukkuu sikeästi 2-3h ennenkuin herää, ja kun herää ei jaksaisi tehdä mitään vaan mennä takaisin nukkumaan, jos pitää tehdä jotain, pitää suorastaan pakottaa itsensä. Se ei ole normaalia. Sitten on raudanpuute, deen puute, folaatin puute, B12 puute, joku sairaus jne.
Joskus ihan pirteä, joskus ihan rättiväsynyt... mikä ei estä syömästä ja lähtemästä urheilemaan.
Liike luo energiaa, kokeile vaikka. Kohtuudella. En usko väsymystäni.
En jaksa mitään enkä ole edes töissä.
Okei, olen itse kaksivuorotyössä, mutta otetaan esimerkiksi, jos mulla on vaikka useampi aamuvuoroputki meneillään, niin kyllä se työpäivän jälkeinen väsymys on lamaannuttavaa.
Ap täällä.
En tarkoita kropan väsymystä, vaan mieli tuntuu sellaiselta "täydeltä" töiden jälkeen, ettei sinne mahdu mitään, edes radion ääntä. Sellainen, että tekisi mieli vaan uppoutua hiljaisuuteen tai sitten katsoa jotain aivojen tappo-ohjelmaa.
Kyllä yritän aina liikkua tms töiden jälkeen, mutten nauti siitä, odotan, että se on ohi. Jos näen perhettä, kaveria, kumppania silloin kun oli, se oli sellaista jumittamista, toisen sanat ei jää mieleen, eikä oikein haluakkaan ketään siihen, kun haluisin vain palautua ja oikeastaan vaan ärsyttää.
Syön hyvin, juon vettä, olen alipainoinen ja nukun yöt hyvin. Syön myös rautaa.
Teen osapäiväisesti, en jaksaisi täyttä päivää.
Palkka ja sen myötä joskus myös eläke on sitten pieni, mutta oma aika voittaa rahan mennen tullen.
Oletkohan ap fyysisesti ihan kunnossa? Perusverikokeita ehdotan minäkin, kilpirauhanen ja ferritiini myös.
Kyllä pitää olla harrastuksia monta kertaa viikossa. Käy hakemassa kavereita kylään jos et ihan ressukka kaveriton ole. Syö vitamiinia jos väsyttää :)
3-vuorossa aamuvuoron jälkeen ei jaksa edes roskia viedä ulos.
@8 en tiedä, minulla on kyllä alhainen ferritiini (13-20 välillä) a suuri struuma kaulassa, mutta kilppariarvot on kunnossa.
Kuitenkin vapaapäivinä jaksan kuitenkin enemmän, en siis normaalistikaan ole mikään sosiaalinen yksilö, ja en mikään touhutäti, mutta teen jotain asioita ja nautin niistä vähäisistä.
Työpäivän jälkeen en nauti yhtään mistään, odotan vain sitä maatemenoa aivot jumissa kiukkuisena yksin, vaikka kävisin siellä salilla tai kävelylenkillä tai kaverilla, niin kiukkuinen olen.
Olen miettinyt, onko asenteessa vikaa vai olenko vaan niin pirun laiska, ettei musta saa virkeämpää tai iloista. Vai olenko kipeä.
@12 olen kaksikymppinen. Eli tiedossa varmaan pahenemista.
Moi!
En oikein tiedä, mikä tarkalleen on sitä kuuluisaa normaalia väsymystä, koska jokaisella se taitaa olla vähän erilaista. Joskus työpäivän jälkeen sohva houkuttelee niin paljon, ettei muuhun meinaa löytyä voimia, ja välillä taas jaksaa hyvin käydä kaupassa, nähdä kavereita tai nauraa perheen kanssa. Itsellä arki on ajoittain ollut yhtä oravanpyörää työ, koti, nukkumaan ja taas sama uudestaan.
Luin väsymyksestä lisää https://medilux.fi/vasymys/ sen jälkeen päätin hakea apua lääkäriltä. Hän ei ainoastaan määrännyt minulle lääkkeitä vaan kirjoitti myös sairauslomaa, joten siitä vedän johtopäätöksen, että minun väsymykseni ei todellakaan ollut normaalia. Oli helpottavaa huomata, ettei kyse ollut vain laiskuudesta tai haluttomuudesta jaksaa, vaan väsymys voi oikeasti kertoa jostain taustalla olevasta. Nyt olo on jo parempi, kun asiasta on puhunut ammattilaisen kanssa.
Eli ehkä yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei ole, mutta ainakin itse opin, ettei kannata jäädä yksin, jos väsymys alkaa hallita arkea.
Mulla on vähän samanlaista väsymystä ja voimattomuutta, mutta luulen johtuvan jonkinlaisesta masennuksesta ja siitä, että en jaksa olla enää ihmisten kanssa tekemisissä. Työpäivät ihmisten seurassa kuluttaa viimeisetkin voimat.
Vierailija kirjoitti:
Moi!
En oikein tiedä, mikä tarkalleen on sitä kuuluisaa normaalia väsymystä, koska jokaisella se taitaa olla vähän erilaista. Joskus työpäivän jälkeen sohva houkuttelee niin paljon, ettei muuhun meinaa löytyä voimia, ja välillä taas jaksaa hyvin käydä kaupassa, nähdä kavereita tai nauraa perheen kanssa. Itsellä arki on ajoittain ollut yhtä oravanpyörää työ, koti, nukkumaan ja taas sama uudestaan.
Luin väsymyksestä lisää https://medilux.fi/vasymys/ sen jälkeen päätin hakea apua lääkäriltä. Hän ei ainoastaan määrännyt minulle lääkkeitä vaan kirjoitti myös sairauslomaa, joten siitä vedän johtopäätöksen, että minun väsymykseni ei todellakaan ollut normaalia. Oli helpottavaa huomata, ettei kyse ollut vain laiskuudesta tai haluttomuudesta jaksaa, vaan väsymys voi oikeasti kertoa jostain taustalla olevasta. Nyt olo on jo parempi, kun asiasta on puhunut ammattilaisen kanssa.
Eli ehkä yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei ole, mutta ainakin itse opin, ettei kannata jäädä yksin, jos väsymys alkaa hallita arkea.
Ai niin, unohdin mainita, että vaimolla oli ihan samanlainen krooninen väsymys ja hän oli jo vakuuttunut siitä, että kyse on jostain vakavasta. Lääkäri kuitenkin totesi nopeasti, ettei taustalla ollut mitään sairautta ainoastaan se, että hän valvoi liian myöhään ja nukkui liian vähän. Kun hän lopulta meni ajoissa nukkumaan ja jätti someilut iltaisin väliin, olo parani kuin taikaiskusta.
Vierailija kirjoitti:
Jos olen ollut toimistolla, en jaksa tehdä juuri mitään kotiin tultuani. Jos olen tehnyt töitä kotona, jaksan varsinkin urheilla enemmän.
Sama. Jos toimistolla, vaatii raakaa tahdonvoimaa käydä suihkussa ja tyhjentää tiskikone illalla.
Vierailija kirjoitti:
@12 olen kaksikymppinen. Eli tiedossa varmaan pahenemista.
Mulla oli ihan järkyttävää väsymystä teininä ja siinä parinkympin alkupuolella. Siis sellaista että jos menin kylään ja laitoin silmät kiinni sohvalla, heräsin siihen että kaveri töni hereille ja kysyi oliko kaikki ok. Kaverien näkemiset, opiskelijariennot, kaikki oli ihan pelkkää fantasiaa. Minulla oli myös jatkuvasti jotain fyysistä vaivaa, milloin jatkuvia vastakipuja, maha sekaisin, päänsärkykausia, vti, angiinoja, flunssia jotka pitkittyivät kuukausien hinkuvaksi rykimiseksi jonka lopussa pidätyskykykin oli kovilla... Kerran naamani helahti ihan järkyttävään hormonifinniakne-ihottumaan kahdeksi kuukaudeksi ja piileskelin kotona tuon ajan. Lääkärissä aina sama juttu, veriarvot ok ja ei mitään vikaa.
Vaivat hiipuivat ja loppuivat lopulta kuin seinään, ja eräänä päivänä tajusin että hei, ei väsytä! Nyt melkein kolmekymppisenä olen pystynyt aloittamaan liikunnan ekaa kertaa elämässäni ja olen hyvässä kunnossa. Eli edessäsi ei välttämättä ole pelkkää loputonta väsymystä ja epätoivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen ollut toimistolla, en jaksa tehdä juuri mitään kotiin tultuani. Jos olen tehnyt töitä kotona, jaksan varsinkin urheilla enemmän.
Sama. Jos toimistolla, vaatii raakaa tahdonvoimaa käydä suihkussa ja tyhjentää tiskikone illalla.
Elämää homekonttorilla.. ..
Vierailija kirjoitti:
Okei, olen itse kaksivuorotyössä, mutta otetaan esimerkiksi, jos mulla on vaikka useampi aamuvuoroputki meneillään, niin kyllä se työpäivän jälkeinen väsymys on lamaannuttavaa.
Ap täällä.
En tarkoita kropan väsymystä, vaan mieli tuntuu sellaiselta "täydeltä" töiden jälkeen, ettei sinne mahdu mitään, edes radion ääntä. Sellainen, että tekisi mieli vaan uppoutua hiljaisuuteen tai sitten katsoa jotain aivojen tappo-ohjelmaa.Kyllä yritän aina liikkua tms töiden jälkeen, mutten nauti siitä, odotan, että se on ohi. Jos näen perhettä, kaveria, kumppania silloin kun oli, se oli sellaista jumittamista, toisen sanat ei jää mieleen, eikä oikein haluakkaan ketään siihen, kun haluisin vain palautua ja oikeastaan vaan ärsyttää.
Syön hyvin, juon vettä, olen alipainoinen ja nukun yöt hyvin. Syön myös rautaa.
tohon mieli tuntuu täydeltä tilaan auttaa hiljaisuutta paremmin rentouttavan musiikin kuuntelu, pitää vain löytää sellainen genre mikä omaa mieltä rentouttaa. Se jotenkin siivoaa sen turhan hälyn paremmin pois kun täysi hiljaisuus. Youtubesta löytyy monenlaista meditation music, music for relaxation etc hakusanoilla. Tollanen soimaan ja oikaisee vaikka sohvalle ja silmät kiinni vähäksi aikaa. Täysi hiljaisuus toimii paremmin silloin kun aivot eivät ole yliviritystilassa.
Minun työni pikemminkin antaa energiaa kuin syö sitä. Olen aina hyvällä tuulella kun tulen töistä. En tarvitse paljon unta, ja minulla on paljon aikaa töiden jälkeen tehdä kaikkea kivaa.