HUHTIKSET VIIKKO 44

Jee, onnistuin liittämään linkin viime viikkoisiin juttuihin =)



Ihanaa kun harvemmin kirjoittelevat käyvät pinoutumassa =) Oltiin saatu tosi iso pino aikaan, kiva kiva =)



Sitten oli juttua yksinolosta, Anton viihtyy nykyään yllättävän hyvin yksin, varsinkin kun vertaa parin kuukauden takaisseen. Olen oikein tyytyväinen, kun poika ei joka heki roiku lahkeessa. Kaipaa kyllä seuraa, mutta ei ihan niin paljon kuin ennen.



Sitten kaiken uhalla hehkutusta, Anton menee nukkumaan taas ihan kivasti, ei karju sängyssä tuntikaupalla. Vien pojan sänkyyn, laitan satu cd:n ja annan kirjan sänkyyn, sinne poju uinahtaa =)



Viikonloppu meni kivasti, lauantaina oltiin kirjamessuilla miehen kanssa kahdestaan, pojat olivat vanhemmillani hoidossa =) Mukaan tarttui ISO kasa kirjoja. Se paikka oli tälläisen lukuhullun paratiisi =) Nyt on lukemista. Illalla oli Antonin kummisetä kylässä ja siinä se ilta vierähti. Hän jäi yöksi ja Antonin ilme oli näkemisen arvoinen, kun aamulla mentiin olohuoneeseen ja siellä pötkötteli kummisetä sohvalla =) Anton hoki " toi on" äärimmäisen järkyttyneenä. Toi on tarkoittaa, mikä toi on ja kun kummisetä kömpi ylös, Anton juoksi järkyttyneenä minun syliini ;-)



Sunnuntaina oltiin vaan hengailtiin ja käytiin Nuuksiossa metstä/makkaranpaisto retkellä. Anton näki puron, josta innostui tooosi paljon. Joka ikisessä lätäkössä hypittiin ja pompittiin ja poju nautti =)



Ompunäiti: Ihanna kuuloinen teidän ratikka ajelu, Anton ei kestäisi hetkeäkään. Ts. ratikka olisi varmaan ihana, mutta kun A tajuaisi, että siellä vaan istutaa, menettäisi hermonsa ;)



Katsuralle, ihan uskomatonta, että T ymmärtää jo teidän lahjonnan, vaikka minä lupaisin Antonille kuun taivaalta, poika katsoisi minua ja jatkaisi tutuksi tullutta BYÄÄÄÄ!! huutoaan ;-)



Kaiken kaikkiaan oli tosi mukava viikonloppu =) Tulkaahan kertomaan muutkin viikonloppu kuulumisenne.



Jep, taidan jättää tilaa muiden jutuille, oikein mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Minulle iski eilisellä nuhaa ja kurkkukipua, joten päätin jäädä täksi päiväksi kotiin potemaan. Olen kuin kissa pistoksissa. Tuntuu aivan hölmöltä olla yksin kotona ja vaan olla. Olis niin paljon touhuttavaa, ja tämä makoilu turhauttaa. MUTTA olen päättänyt, että en rupea rehkimään vaan nitistän tämän taudin levolla ja lääkkeillä. En vain edes muista, milloin olisin sairastanut itsekseen, ilman että hoidan lapsia (ja yleensa samaan aikaan olevia kipeitä lapsia) siinä samassa.

Lapset lähtivät siis hoitoon. Pihlalla meni tuon kellon siirron kanssa rymit sekaisin, ja hän heräsi jo ennen kuutta. Eilenkin oli ihan hassut päiväunet. Tyttö meni normaalisti nukkumaan, heräsi kesken unien ja nukahti sitten syliini. En olekaan vauva-aikojen jälkeen saannut pitää nukkuvaa lasta sylissä. Oli aika liikkis hetki!

Kent muuten, luulen, että ¿tanssii Teletappien kanssa¿ on nimenomaan äitistä hirmu tylsä. Siinä tapahtuu (jos mahdollista) vielä vähemmän, kuin monissa muissa tappi-ohjelmissa. Mutta Pihlaan siis uppoaa hyvin. Ja Errjkö se oli, kun siitä Titi-nallen Riitta-tätistä mainitsi? No joka tapauksessa, minustakin täti on blondattu ja feikki muutenkin, ärsyttävä jollain tapaa. Mutta meidän esikko kun tapasi Riitan Titi-talossa viime pääsiäisenä, oli riemu ylimmillään. Poitsu jutteli tädille kuin rakkaimmalle sukulaiselleen ja nallet jäi ihan kakkoseksi :=)

Viime viikolla oli puhetta joulusta. Mehän oltiin viime vuonna isolla porukalla Lapissa, Sodankylän lähettyvillä isossa kelomökissä keskellä ei mitään. Porot kuljeskeli pihalla ja lähin naapuri oli 5km päässä oleva porotarha. Paikalla oli minun vanhemmat ja siskot miehineen sekä mieheni vanhemmat. Ja tietty meidän perhe. Joulu oli aivan mahtavan tunnelmallinen ja kiireetön. Lahjoja ei ostettu ¿ tai lapsille kyllä oli paketteja ¿ ja lumen sekä pakkasen keskellä mieli rauhoittui. Tämänkaltainen joulun vietto on ollut unelmani pitkään: kaikki ison pirttipöydän ääressä ja ruuanlaitto tehdään monen ihmisen voimin.

No, moiseen ei ole ajallisesti eikä varallisesti joka joulu mahdollisuutta. Tänä vuonna palaamme siis normaaliin: aatto toisen vanhempien luona, päivä toisen vanhempien luona. Onneksi asuvat lähekkäin. Itsekin laitamme kyllä joulukoristeita ja kalenterit sekä piparit löytyy. Mutta en osaisi ajatella, että viettäisimme itse joulua vain oman perheen kesken. Ensinäkään, en ole innostunut jouluruokien laittamisesta (syömisestä kyllä) ja toisekseen, haluan viettää joulua porukalla. Siinä on sitä juhlan tuntua.

Joulukorttien askartelu jää varmasti taas ihan viime tippaan, samaten lahjojen osto. Mutta pienestä stressistä huolimatta joulu saa minut aina hyvälle tuulelle.

Nyt päästän teidät piinasta ja yritän vähän nukkuakin. On tämä sairastelu vaan rankkaa,hih ;=)

Nyt onkin niin paljon kommentoitavaa, että katsotaan miten pysyy aiheet mielessä! Tosi kiva, kun niin moni harvemminkin kirjoitteleva on piipahtanut täällä! Aina on kiva kuulla, miten kaikilla menee.



Meidän eilinen ratikka-ajelu meni kivasti ja ehkä varsinkin siksi, että valitsemamme ajankohta (su-aamu klo 8.30...) ei ihan osunut pahimpaan ruuhkaan : ). Laura oli koko matkan huuli pyöreenä ja ihmetteli raiteiden kalinaa ja kolinaa.



Katsuralla oli tosiaan vauhdikas synnytys, hienoa että kaikki meni hyvin! Ja ihana kuulla, että olosi on nyt rento ja että vauvan ja taaperon hoito onnistuu - tätä kun olen niin paljon epäillyt itseni kohdalla. Onnea vielä!



Kauppareissuista oli kyselyä. Lauran kanssa ne onnistuvat vielä ihan hyvin, ei oikeastaan ole ongelmia. L istuu tyytyväisenä siinä kärryjen istuimessa, katselee ympärilleen ja höpisee. Oli kyllä vaihe, jolloin hän rupesi kiipeilemään ylös ja seisomaan, mutta se meni ainakin toistaiseksi ohi. Autokärryjä en ole kuitenkaan uskaltanut kokeilla, enkä varsinkaan omia pikkukärryjä Lauralle! L muuten on monta kertaa päivässä lähdössä kauppaan. Pukee hatun päähän ja kengät jalkaan, ottaa nukenrattaat mukaan ja menee kopistelemaan ovelle. Huutelee samalla, että " kauppaan, kauppaan" . Ilmeisesti on siis ihan toivottu ja kiva tapahtuma hälle!



Telkkarista. Laura ei kauheasti katsele tv:tä - lähinnä me katsotaan viikonloppuisin sitä pikkukakkosen aamua. Niin ja joskus lastenohjelmaa nimeltä Dr Phil, jota Laura pitää " taputusohjelmana" . Siinähän taputetaan paljon, ja Laura osallistuu aina aplodeihin. Me ei olla oikeastaan tajuttu vielä hommata mitään lastenvideoita, eikä muutenkaan katsota hirveesti telkkaria. Arvatkaa mikä on yksi keskeisimmistä syistä? Kaukosäädin ei toimi! On siis liian työlästä hommaa käydä aina television äärellä säätämässä. Meidän telkkari on myös niin pieni, että sohvalta hädin tuskin näkee tekstejä! : )



Odotusjuttuja - kahvi ei mulle maistunut muutamaan viikkoon ollenkaan, mutta nyt sitä tekee taas mieli. Tuoksukin on ihana! Juon kahvia yhteensä ehkä 1,5 kupillista päivässä. Ensimmäinen ultra meillä on ylihuomenna keskiviikkona. Toivotaan, että kaikki on ok.



Toivottavasti saat Milenna vielä miehesi pään käännettyä pikkukakkosen suhteen - tai, mikä parasta, mieskin alkaisi ihan oma-aloitteisesti toivoa toista lasta! Kyllä mustakin toi " loppuvuonna syntyneitä kiusataan" -perustelu tuntuisi vähän tekaistulta... tsemppiä!



Voi ei, nyt en muista muuta joten lopettelen tältä erää. Toivottavasti Mallan perhe pääsee muuttamaan sitten jouluksi omaan taloon!



Terkkuja,

t. Ompunäiti 12+4 ja Laura 9.4.05

Ompas kurja ilma....kaikista kurjista ilmoista kurjin. Tälläisellä ilmalla mäkin luovutan, koska ulkona ei ole mitään iloa olla, kun joutuu eka dumppaamaan lapsille lämpimät vaatteet ja siten vielä kuravaatteet...lopputulos, pihalla seisoo michellin ukkoja, jotka eivät edes pääse itse ylös jos sattuvat rähmälleen tuulessa kaatumaan :-(



eli, ei siis ulkoiltu aamupäivällä, vaan lähdettiin suosiolla avoimeen päiväkotiin.....niinkuin näköjään suurin osa muistakin kulmakunnan äideistä. Toisaalta avoimessa on mukavaa, kun on juttuseuraa, ohjattu askartelua ja musiikkihetki, mutta taas toisaalta se on yhtä painajaista (kiitos Elmon räpsäse naamaan/tempaise lelu kädestä/ ja ole muutenkin antisosiaalinen pieniä ystäviäsi kohtaan KAUDEN) Eli ei paljon pyllyllään istuta, vaan seurataan Elmon perässä, ettei pääsisi ketään terrorisoimaan.......no hyvää harjoitusta....kai?



Elmo viihtyy yksin aika hyvin, jos seurassa on isot veljet tai hoitotyttö. Mutta siis, jos kukaan ei ole paikalla, niin on kyllä aika takiainen. Niinpä musta on paljon helpompaa, kun kaikki lapset on kotona :-)



Ai niin joulusta....... löysin kaupasta aivan ihanat piparkakkumuotit, jotka oli pakko saada: muumipeikko, niiskuneiti, pikku myy, mörkö, haisuli ja hattivatit :-) Viime vuonnahan mä ostin sen muumitalon muotit, joten tänä vuonna tulee sitten koko muumilaakso meille. Niin ja tulinpahan tuolla avoimessa kiroilleeksi, sitä, että saan joka vuosi palovammat sillä kuumalla sokerilla lääräämisestä, niin yksi äiti kertoi, että kuulemma tummalla suklaalla voi tehdä aivan saman asian. Jesh täytyy kokeilla.



Elmo ei ihme kyllä reagoinut kellon siirtoon hirveästi, mitä nyt meni nukkumaan jo kello 19.15 ja ajattelinkin meidän aamun alkavan kukonlaulun aikaan. Vaan toisimpa kävi, herra veteli kello 8 asti unta....siis tavallaan kello 9 asti, mitä ei ole tehnyt vielä koskaan :-0 No sopi mulle vallan mainiostai;-)



Jaahas märät nälkäiset koululaiset saapuvat, joten moikkis

Katsura: Paljon onnea pienesta tytontyllerosta! Onneksi ei ole refluksin oireita, lisapyykkia tuskin kaipaat talla hetkella.



Olipa ihanan pitka pino viime viikolla, pitkasta aikaa tulin kurkkimaan ja olipa lukemista. Kiva kuulla vanhoista tutuista. Meilla oli anoppi kylassa syyslomalla ja mukavaa oli. Mulla on aivan ihana anoppi ja on hienoa katsella kun Anna on niin innoissaan mummista ja mummi Annasta.



Taas sita ollaan uuessa asunnossa, vielakin eletaan hyvin vaatimattomasti, mutta on vahan enemman tilaa ja jopa TV kanavat nakyvat. Muuten tuntuu etta ollaan middle of nowhere - siis tama on edelleen lahella Lontoon keskustaa mutta on ihan kuin maalaispaikka ja kulkuyhteydet huonot. Nain urbanisoituneelle aidille aika tuskaa mutta Anna nauttii monenmoisista puistoista ja kukkuloista joista nakyy koko Lontoon yli. Kaunista siis on mutta liian vihreaa meikalaiselle ja tietty kaverit jai lansi Lontooseen ja matkaa on kolme tai nelja bussimatkallista. Ehka nain on hyva totutella suomen eloon jossa on kuitenkin hiljasempaa ku edellisella asuinalueella.



Galluppeihin: me ulkoillaan lahes ilmalla kuin ilmalla mutta ei kuitenkaan ihan kaatosateella. Ja olen myos armollinen itselleni, jos ei huvita tai laiskottaa/masentaa niin hyvilla mielin jaan sisalle. Anna ei tunnu paivassa pitkastyvan vaan tuntuu olevan ihan tyytyvainenkin olemaan valilla paikoillaan.



DVD;ta katsellaan juu, Teletappeja (mika on muuten aikusen silmissa hippasen outo ohjelma??!!), Muumeja ja Maisaa, joka on suosikki. Talla hetkella Anna ei edes vaadi paljoakaan telkkua paalle, joskus huutaa Tapit ja Nuunuu mutta siinapa se.



Viikonloppuisin kaydaan yleensa aina lounaalla ulkona kumpanakin paivana seka paivapubissa (savuttomassa tai ulkona), kavellaan alyttomasti ja kaydaan usein katsastamassa joku uusi kaupunginosa tms. Ja tietty pari lasia viinia kuuluu usein iltaan. Annan kanssa pelehitaan koko paivat eika tehda mitaan " kunnollista" .



Meilla on miehen kanssa ollut vahan matalalentoa jostain syysta, ehka tapahtuu niin paljon ja molemmat stressaa ja pelkaa suomen muuton muutoksia. Mua lisaksi jannittaa tuleva toihin haku/meno. Suomeen tullaan Annan kanssa joulusta ja sitten vieraillaan isan luona...mies toivottavasti voi alkaa tekemaan toita valilla suomestakin kasin.



Anna sopeutuu muutoksiin ilmiomaisesti, tassa uudessa kodissa oli heti kuin kotonaan ja aivan innoissaan lisatilasta missa saa tyonnella karryjaan. Mietinkin etta yrittaisinko tuttia nyt pois vaikka on lisaa muutoksia tulossa kun ne ei hanta tunnu haittaavan. Pottaharjottelu tuntuu tosi tyolaalta ajatukselta...joskus istutan Annaa siina mutta ei sinne ikina mitaan tule. Osaako teidan hippuset muuten juoda lasista? Meilla menee tosi paljon rinnuksille.



Vauvakuume tosissaan alkaa valtaamaan ajatuksia kun taalla kuunnellaan sydanaania, saadaan vauvoja ja hyva ystava on raskaana taalla. Mutta tan matalalennon aikana se tuskin on helppoa saattaa haaveita todeksi...



Anna raukka kyselee Kohaa, parasta kaveriaan, koko ajan. Me kun nahtiin joka paiva ja nyt asutaan nain kaukana etta nahdaan max kerran viikossa. Sitten kun selitan missa Koha on Anna vastaa " okei" . Anna tuntuu olevan aika veitikka, koko ajan naurattaa meita ja tekee kepposia milla tietaa saavansa naurut aikaan..



Nyt tuli huuto, palataan ja hauskaa viikkoa



Korelia

Korelia, kiva kun tulit kertomaan kuulumisia, huhuiluni tuotti tuloksia ;-)



Niin, tosi kiva kun viime viikon pino oli niin pitkä ja oli taas uusia vanhoja kirjottamassa (EJAI jäi mieleeni ainakin, kirjotit usein kun odotettiin), sitten oli muitakin, voi älkää pahastuko, että en muista nyt kaikkia, oli kuitenkin hauska kuulla teistä! Olikohan nimim. Seela joka kertoi että hippu nukahtaa syliin. Minustakin on ihanaa kun lapset tykkää olla iltasin vieressä, itsekin tykkään siitä läheisyydestä.



Amanda nukkui yönsä tosi hyvin, eli heräämättä aamuun asti (joka sitten tosin alkoi jo kuudelta) mutta tänään tyttö ei ole nukkunut päiväunia lainkaan. Käy tuolla ihan täysissä voimissa =)



Miten mä en nyt muista mitään, taidanpa laittaa tämän nyt tulemaan ja lukea pinon uudestaan...

Ei vaineskaan, pakko hehkuttaa, että syötiin tänään pipareita, kun olihan ne uudet muotit pakko " sisäänajaa" . Hemmo tykkäs taikinasta kovasti (yllättävää ;-))



Mulla on semmoinen pikkuhantsi, että meille tulee uusia sairaspotilaita tällä viikolla. Keskimmäinen on tosi nuhainen ja ääni katoaa välillä ja Elmokin on jotenkin kumman itkuinen kaveri.

Toivon sydänmeni pohjasta olevani väärässä :-(



Meille tuli tänään kutsu Jorviin, sinne esikoisen luusto.ikä röngteniin. Tulipa pian :-0 No hyvä vaan, niin ei tarvii liikaa murehtia.



Ensi viikolla olen lähdössä työkavereiden kanssa 3 päiväksi Tallinnaan. Kyllähän mä tiedän, että mies pärjää, mutta jotenkin jännittää silti. Mutta pakko sanoa, että tämä " loma" tulee kyllä henkisesti hyvään väliin.

Kentilta piti kysya etta ootteko te paattaneet mitaan suuntaan tai toiseen tulevaisuudesta? Onko sulla viela koti-ikava vai helpottaako kun teet toitakin nyt, teetko siis suomeen pain esim myyt kirjotuksia suomen julkaisuihin? Loistavan joustava tyo kun voi olla kotona ja lasten kanssa, vaikka uskon etta on vaikea loytaa aikaa kirjottamiselle/kaantamiselle.



Vaakamomille ihanaa matkaa, mukava talven aloitus.



K taas

Piti tulla taas pikaseen pinoutumaan...



Kaupassakäynnistä oli kysymys,enkä muista joko oon siihen vastannut..:)

Miian kanssa kaupassakäynti sujuu(vielä ainakin..) ihan hyvin..Välillä kävellen mennään kaupan sisälle ja siellä sit hypätään normaaliin kärryyn(ei oo onneks vielä vissiin tajunnut niitä autokärryjä). Joskus,jos on väsynyt tai muuten vaan huonolla tuulella,niin alkaa inisemään siinä istuessaan, mut normaalisti istuu ihan kiltisti siinä ja katselee ihmisiä tai ostoksia. Yleensä tosin kääntyy istumaan sivuttain.



Juu, ja tuosta miehen loppuvuodesta syntyneitä kiusataan-argumentista.. Kyselin tuossa äskettäin hältä vielä tästä, että miksi hän ajattelee niin, ja vastaus oli, että loppuvuoden lapset ovat sen verran pienempiä kuin alkuvuodesta syntyneet, jotka ovat siis melkein sen vuoden vanhempia..En kyllä itse tiedä, miten tuo kouluikäisellä ainakaan enää vaikuttaa, että onko pienenpi kuin aiemmin syntyneet..? Eiköhän ne siihen mennessä kasva vähän kuin geeniensä mukaisesti? Ainakin yksi kaverini,joka on syntynyt marraskuun lopulla, oli koulussakin ihan saman kokoinen kuin muutkin saman ikäiset..ja toinen kaverini joka oli syntynyt aiemmin kuin tää eka kaveri, on pienikokoinen,koska hällä se on kai geeneissä-> äitinsäkin on pienikokoinen..



Ääh, sanokaa nyt viisaammat,ollaanko tässä nyt ihan hakoteillä??:)Kaikkee sitä pitääkin miettiä..



Jotenkin tässä vasta jokin aika sitten alkoi oikeesti tuntua, jotenkin kokonaisvaltaisemmin kuin aiemmin, että tosiaan haluaisin sen toisenkin vauvan..Hassua,kun silloin jo ennen Miian 1-vuotissynttäreitä ajattelin että haluaisin jo aloittaa toisen vauvan yrittämisen,kun kuume alkaa nousta..nyt se on moninkertaistunut!!Apua..:)



Mutta, nyt pitää lähteä..on haisulihyökkäys iskenyt:)

Pikaseen tulin Milennalle vastaamaan, minä olen syntynyt joulukuun alussa ja menin kouluun samaan aikaan kuin muut samana vuonna syntyneet, enkä minä ollut mitenkään pienikokoinen, ihan normaali, ehkä keskimääräistä pidempi. Kuulostaa kyllä tekosyyltä tuo miehesi kommentti, jospa se siitä ajan kanssa mieli miehellä muuttuisi.



Pojat siellä tekevät unta ja minulle hetki aikaa. Tänään tapahtui ihan mieletön juttu, oltiin ystävämme luona kahvilla ja päätin koittaa viedä Antonin nukkumaan rattaisiin, no laitoin pojun+peitot rattaisiin ja lähdin pois, hetken kuluttua kuului kuorsaus =0 Reilut kaksi ja puoli tuntia Anton siellä nukkui. Pitkään aikaan ei ole rattaisiin nukahtanut. No hyvä näin =)



Nyt on pakko mennä, hyvää yötä kaikille



Mareila+Anton

Voi rähmä mikä keli ulkona. Juuri tällaisina aamuina olen tosi onnellinen, ettei mun tarvi enää ajaa kehä ykköstä töihin!! Väsyttää kauheesti: sen lisäksi että mulla on taas alkaneet öiset kello neljän pissatauot, tuuli paukutti yöllä jotain, jonka takia en saanut unta ja lisäksi Helka nukkui tosi levottomasti, potki mua päähän ja kylkiluihin loppuyön sen jälkeen kun oli ensin kiekunut pinniksessä alkuyön. En ole oikein uskaltanut sanoakaan, kuinka hyvin meillä on uniasiat sujuneet, ettei taika vaan katoaisi. Eilen olikin sitten jotain ihan muuta, Helka ei meinannut rauhottua millään, pyöri ja hyöri, heitteli tuttia (grrr, jos tuo meno jatkuu niin tutti lentää roskiin), karjui, potki pinnasängyn pinnoja jne.



TuttiG:n voisinkin tähän laittaa: onko tutti vielä käytössä? Jos ei, niin miten ja milloin se jouti pois? Jos on, millaisia ajatuksia on tutista luopumisesta? Onhan tästä kai joskus puhuttukin, mutta kertaus on opintojen äiti, eiks jeh.



Helka on ollut sairaana (flunssassa) viikonlopusta lähtien, olin kotona maanantain ja tiistain sen kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että kiva ois olla kotona. Varsinkin nyt talviajassa, kun en ehdi arkisin itse enää ollenkaan ulos päivännäöllä :( Onneksi on lunta satanut, niin ei ole aivan niin mörkkipimeetä, mutta kyllä musta on silti mustaa... Vaikken ikävöi etelän liikennettä, niin tähän vuodenaikaan valosaaste olisi ihan paikallaan.



Kauppareissuista on ollut puhetta, Helkan kanssa ne sujuu ihan ok, kunhan vauhti pysyy yllä. Heti jos pysähdytään johonkin hyllyjen väliin empimään, niin alkaa kiemurtelu ja venkoilu. Vaateostoksia on ihan turha edes yrittää, koska Helkalle tulee kuuma ja se haluaisi vedellä kaiken alas hyllyiltä ja heittäytyy lopulta lötköpötköksi lattialle huutamaan, koska menettää hermonsa siihen, ettei saa tehdä mitään. Mä tilasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa varmaan yli 10 vuoteen vaatteita postimyynnistä, kun mun hermot ei kerta kaikkiaan riitä vaateostoksilla mukelon kanssa.



Milennalle loppuvuodesta syntymisestä. Njoo, tekosyyltä kuulostaa kyllä minustakin. Saattaahan se melkein vuoden ero jossain ekaluokalla näkyä, muttei edes välttämättä. Mun mies on syntynyt joulukuun lopulla, ja onhan siinä tietysti ollut sellaisia huonoja puolia, että hän on saanut kaveriporukastaan viimeisenä ajokortin ja päässyt baariin, lisäksi kukaan ei meinaa muistaa sen synttäreitä (en myöskään minä!!), koska siinä on samaan syssyyn joulut ja uudet vuodet jne. Toisaalta taas vuoden alussa syntyneellä on monesti ilo joutua luottamusoppilaaksi pelkästään syntymäaikansa perusteella, eikä hänellä puolestaan ole usein ketään kenen kanssa lähteä baariin, kun täyttää 18, lisäksi hän saa toimia kuskina ja alkon kuriirina siihen asti kunnes muut tulevat täysi-ikäiseksi :)



Jatkanpa sähköpostin purkamista, koska menee niin kovin syvällisiksi nämä mun pohdintani...

Aamulla laskettiin jo pulkkamäkeä! Ihanaa kun toi välivaihe meni jo ohi! Tosin yleensä noi ekat sulaa vielä...



Heti tuttigalluppiin kun vielä muistan: Meillä se jätettiin vajaan vuoden iässä. Pari iltaa meni sitä kaipaillessa. Ihmeen helpolla päästiin. Olen oikein tyytyväinen että se tehtiin jo tuolloin. Nyt on tota omaa tahtoa sen verran että saattaisi olla tosi paljon vaikeampaa. Tsemppiä! Silloin yritin ottaa tilalle iltasadun, mutta ei olis voinut neitiä vähempää kiinnostaa. Nyt luetaan unisatu ainakin ennen päikkäreitä ja joskus iltaisinkin kun neiti itse sitä ehdottaa.



Ruokakaupassa käynti onnistuu meilläkin jos se hoidetaan tehokkaasti tuoteselosteita tutkimatta. Vaatekaupoissa kiertely kuullostaa aika samalle kuin Errj:n kuvaus.



Tänään mennään Fröbelin palikoitten konserttiin! Mä oon ihan täpinöissäni neidin puolesta! Toivottavasti tyttö tykkää niin paljon kuin mä sitä odotan!



Ja taas mennään...

Ihanaa tosiaan, kun tuli edes vähän lunta! Erityisesti iloitsin siitä valosta, joka talvipäivinä tulee sisällekin. Jotenkin se raikastaa mieltä. Me käytiin aamupäivällä Lauran kanssa vähän kävelyllä, ja neidillä piti kiirettä, kun lumet piti aina putsata kenkien päältä pois : )



Kauppagallupista vielä; (omille) vaateostoksille en ole edes kokeillut mennä Lauran kanssa! Vaikka ruokaostokset menee hyvin, en usko että sama onnistuisi vaatteiden kanssa. Tuskin jaksaisi tyttö kovin kauaa istua ja seurata tilannetta!



Tutista: Me (tai siis minä ja mies joutui peesaamaan) emme innostuksissamme oikein antaneet Lauralle tuttia silloin vauvana, ja myöhemmin L ei sitten sitä enää huolinut. Joten olemme säästyneet aiheen pohdinnalta, mutta toisaalta tutista olisi varmaan ollut paaaaljon apua silloin aikaisemmin. Pikkukakkonen saa varmasti tuttinsa, jos sen vaan huolii!!



Unohdin aikaisemmin kertoa yhden hauskan jutun viime viikonlopulta. Laura seurasi ekaa kertaa, kun vedin jalkaani tavallisia naisten ohuita sukkahousuja. Nepä olivatkin hänen mielestään todella ihmeelliset ja huvittavat! Illalla L oli sitten löytänyt sukkikset jostain lojumasta, ja vetänyt ne itselleen päälle. Molemmat jalat samassa lahkeessa, muu sukkis perässä viuhuen hän tuli ylpeänä esittelemään asuaan. Liikkis!



Tänään meillä olikin pikkukakkkosen eka ultra, jonka perusteella kaikki näyttäisi olevan hyvin : ). LA pysyy menkkojen mukaisena eli on sitten 10.5.2007. Vauva oli liikekannalla ja pyöri kovasti kuvauksen aikana. Sitä katsellessa tuli vähän huono omatunto siitä, miten vähän olen varsinaisesti iloinnut tästä raskaudesta! Enemmän on tullut valitettua omaa olotilaa ja pelättyä tulevaisuutta. Mutta suotakoon se anteeksi; eiköhän se ilokin tule itsestään, kunhan taas jaksaa muutenkin paremmin.



Mutta nyt paranemisia sairastupiin ja hyvää yötä!

t. Ompunäiti

Täällä on tänään pyhäpäivä, eli ollaan kaikki oltu kotona.



Korelia, juu, ollaan me nyt päätetty (taas) että pysytään täällä _toistaiseksi_ Mitä sekin sitten tarkottaa...



Kauppagalluppia, meillä ihan sama, että ruokaostokset menee kunhan rivakasti hoitaa. Amandan täytyy myös saada siitä istuimestaan laittaa (=heittää) kaikki tavarat rattaisiin eli jos ostan kananmunia niin samalla pitää antaa Amandalle jokin kestävämpi tuote ja vaivihkaa pistää ne kananmunat ite vaunuihin. Välikommentti, Amanda tossa ihastelee leppäkerttua ja aivan varmana mulle ilmottaa että siinä " possu kävelee"



Tutista: A:han kammosi aina koko kapistusta, vaikka mä puolisen vuotta jaksoin sitä tuputtaa (että olis ollut hiljasempi).



Voi ihana tota Lauran sukkahousujuttua!! Voin niin kuvitella kun toinen tulee ylpeenä näyttämään ja oikeasti uskoo olevansa hienona =) Amandallakin aina menee jalat samaan punttiin mutta sukkahousuista ei ole innostunut. Amandan uusin hauskuus on, että kun laitan sitä ja keskimmäistä nukkumaan niin juuri kun molemmat on rauhottuneet ja nukahtamassa niin Amanda oikeen juhlavalla äänellä kailottaa " pippeli. tisuliivi" ja sitte ne molemmat rupeaa räkättämään näille ah niin hauskoille sanoille ja nukahtamisprosessi saa lähteä alusta käyntiin.



Ai niin, tuli vähän tuosta Lauran jutusta mieleen, että tuo on tosiaan ihana(kin) ikä kun pienet niin isosti kokee kaiken ja kaikki on suurta ja tärkeetä. Amanda ruuan jälkeen kun me miehen kanssa jäätiin istuskelemaan ja jutteleen pöytään pitemmäks aikaa tuli yhtäkkiä kauheen tohkeissaan meidän luo ja suu pyöreänä vähän hädissään ilmotti että " emil nukkuu" . Keskari oli siis nukahtanut sohvaan ja Amanda ei ollut oikeen varma että miten tätä asiaa pitäis käsitellä. Se vaikka kuinka monta kertaa kävi tarkistamassa ja totes että nukkuu se...



No niin, nyt mä vien A:nkin nukkumaan. Huomiseen ja hyvät yöt!

Minulla on tässä sylissä 113 senttiä kinttua ja kättä, joten suonette virheet anteeksi =) Esikoine tuli sylitankkaukselle =)



Ompunäiti: En minäkään oikei kerinnyt Antonin raskaudesta nauttimaan, oli vaikeampi kuin esikoinen, mutta kyllä se ilo ja onni minullekkin tulivat =)



Täytyy myöntää, että olen hieman kateellinen teille joiden hiput ja juttelevat, en siksi että epäilisin, että Antonissa on jotain vikaa kun ei vielä kovasti puhu, vaan siksi, että pienet on niin suloisia jutellessaan omia juttujaan =) Kaikki aikanaan, lapset kehittyvät niin omaa tahtia =)



Lauran sukkahousu juttu oli hauska, samoin voin kuvitella Amandan ihmettelemässä nukkuvaan veljeä =)



Antonin mielestä maailman hauskinta on hyppiä lätäköissä, joten arvanette millainen raivokas huuto tulee kun kannan pojan sisään. JOKA kerta kun nostan pojun autosta, hän karkaa iloisesti hihitellen. On tuo söpöä, mutta hieman vaarallista ja rasittavaakin.



Anton osaa hienosti pukea sukat ja lapaset, tänään oli sitten tehnyt kompromissin ja laittoi sukan käteen, kun sanoin, että mennään pukemaan ;)



Yksi hyvin suuri villitys on laittaa pesukoneeseen kaikkea, sunnutaina sanoin miehelle, että laittaa pyykti koneeseen, mies avasti koneen ja huusi minut katsomaan, Anton oli tunkenut koneen täyteen vaippoja (meillä käytetään kertiksiä) Ilmeisesti koki, että olivat likaisia. Kovin oli tyytyväinen saavutuksestaan =)



Aamuisin on tosi suloista, kun Anton menee veikan kanssa sohavalle pötköttämään ja katselee lehtiä (aku ankkaa, nalle puhia) siinä pojut makaavat selällään vierekkäin ja " lukevat" Antonilla on AINA lehti väärinpäin =) On tämä vaan ihana ikä



Tänään tuli tänne etelään kunnolla lunta ja minä sain vihdosta viimein vaihdettua talvirenkaat, vähän jännitti ajaa kehä I;stä pitkin. Anton ei oikeastaan reagoinut lumeen (liekö vähän hidas sytytys) paitsi törkkäämällä käden siihen ja ilman hanskaa. Siitä saikin hyvän syyn aloittaa LOUKKAANUTNUT ByyyyÄÄÄÄ...Ja mamma nyökytteli, mitäs minä sanoin...



TuttiG:



Meillä ei tuttia ole ollutkaan, vaikka kovin ansiokkasi koitin tuputtaa. Varmaankin jos olisi, joko oltaisiin siitä luovuttu tai sitten siihen 2 vuoteen mennessä luovuttaisiin.



Ompunäidille onnea hienoista ultrakuulumisista =)



Errj:n Helkalle kovasti paranemista



Nyt taidan mennä sohvalle jatkamaan loikoilua, hyvää yötä kaikille



Mareila+Anton

Vastapainoksi viime viikolle tästä taitaakin tulla taas hiljainen pino.



Eipä mullakaan paljon mitään asiaa ole. En muista olenko kertonut, että Helka on alkanut " lukemaan" . Se tavaa kaikkia kirjoja ja kauppojen kylttejä, ja lukee: " a-i-kok-a-ko" :) Sen lisäksi puhumisedistystä on tapahtunut sen verran, että kuulin sen maanantaina sanovan " i-ha-haa" , kun se leikki hepalla... Mutta ei toistoja, turha edes kuvitella!



Kiva kun on viikonloppu tulossa, minä olen nimittäin myös tulossa flunssaan ja olen aika väsynyt. Olen kyllä hyvin uskollinen työntekijä siinä mielessä, että jos sairastun, sairastun yleensä perjantai-iltana ja maanantaina olen jälleen työkunnossa, tai sitten sairastan lomalla.



En oikeen jaksa nyt muuta. Ai niin Ompunäidille piti sanoa, että sama homma mulla, tuntuu että en ole muistanut olla ollenkaan niin onnellinen tästä raskaudesta kuin Helkaa odottaessa, vaan olen miettinyt kaikkea, että miten jaksaa ja selviää kahden pienen kanssa ja miten me mahdutaan autoon ja millaiset hehtaarirattaat sitä pitää ostaa ja miten vaikeaksi kaikki muuttuu... Yöllä pissataukojen jälkeen silittelen sitten mahaa puoliksi syyllisyydentuntoisena ja mietin, että yhtä paljon minä tätä haluan kuin Helkaakin. Sitä vaan tietää nyt kaikki ongelmatkin, vaikken mitenkään vaaleanpunaisissa unelmissa Helkaakaan odottanut.



Meen nukkuun, hyvää yötä.

En mäkään ole tästä raskaudesta osannut olla ollenkaan niin innoissani kuin esikoista odottaessa. Ja todella siitä olen syyllisyyttä tuntenut. Eihän sitä meinaa aina edes muistaa olevansa raskaana. Nyt kuitenkin kun liikkeet tuntuvat, on odotus paljon konkreettisempaa ja liekö se vai tottumuskin saanut aikaan sen että uutta vauvaa osaa odottaa jo ilollakin. Kuitenkin välillä mietin että osaako toista sitten rakastaa niin kuin esikoista ja miten esikoinen uuden vauvan ottaa vastaan ja miten esikolle jää aikaa jne.



Neiti muuten tykkäsi Fröbeleitten konsertista tosi paljon. Tanssi kuin olisi ennekin ollut vastaavanlaisessa tapahtumassa.



Nyt on jo niin iso kirja mun ja koneen välissä, neidin lisäksi, etten meinaa ylettää enää. Mukavaa viikonloppua!



mallu 20+3 ja H 2604

Nuo teidän jutut on kyllä niin sulosia ja ihania, siis hippujen puuhastelut! Anton tunkemassa vaipat pesukoneeseen ja Helka arvokkaasti " lukemassa" kaikenlaista. Hymy tulee kun mielessäni kuvittelen! Ja juuri se, että hippupienet tekevät kaiken tämän suurella vakavuudella ja antaumuksella, niin kun ois hyvinkin tärkeä juttu. Amanda innostu eilen sovittamaan talvihattuja, jotka hain kellarista (tännekin on tullut kylmä). Mä en käsitä, miten se saikin yhden pipon niin hölmönnäkösesti päähän ja sitten ihaili peilistä itseään toistaen miten on hieeeeeno hattu.



Minä tunnen olevani vähän kateellinen (siis hyvässä) teille kaikille odottajille! Jotenkin se odotusaikakin on ihanaa, kun olen alun kuvotuksista päässyt. Musta oli niin ihanaa kun sai vaakaa ja kiloja ajattelematta herkutella jätskiä ja suklaakastiketta joka ilta. Nam. Miksei sitä saa nytkin, mutta sillon se oli enemmän luvallista... Mutta totta on, kyllä että ei esikoisen jälkeen odotusta silleen ehdi edes ajatella. Se hurahtaa tosta noin vaan ja yks kaks yllättäen on vauva sylissä =)



Tänään pitää siivoilla, veljeni tulee kylään pariksi päiväksi, ja hän on aina niin siisti...



Oikeen mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Ihanaa, on perjantai!



Minä olen kanssa naureskellut hippusten (jotka eivät enää ole niin hippusia) kommelluksille ja touhuille. Välillä silloinkin, kun touhuille ei pitäisi nauraa, tulee se pärskähdys väkisinkin. Yritäppä siinä tourua, kun itseä naurattaa " kielletyt puuhat" aivan vietävästi. Pihla eilen iltapalalla asetteli asiantuntevasti ruuanjäämänsä riviin ruokalapun kaukaloon, otti sitten maitonsa, ja kaatoi sitä perään. Ja jotenkin se touhu oli niin ihanan harkitun ja suunnitellun näköistä, että vain nauroin, enkä suinkaan osannut sanoa, ettei ruualla leikitä.



Ryhdistäytymistä tähän " kurin pitoon" on kyllä meikäläisen löydettävä, sillä Pihlan eka uhma nostaa päätään. Olen yrittänyt kieltää uhman olemassa olon, mutta kun hoitajakin asiasta mainitsi, oli pakko katso totuutta silmiin: pienellä neidillä on iso uhma! Ja sitä johdonmukaisuutta olis nyt vain kaikista itkuraivareista ja pään mosautuksista ja raapimis-läpsimissessioista huolimatta viljeltävä. Pihlan mielestä Pihlan pitäisi saada tehdä ihan mitä vain, milloin vain ja missä vain. Ja jos vähänkin ojentaa, niin voilâ, raivari on valmis. Äiti kieltää minua käyttämästä koko paperirullaa nenän niistämiseen - huuto, äiti kieltää minua viemästä veikalta leluja kädestä - huuto. äiti yrittää auttaa minua pukemisessa - huuto, äiti ehtii sulkemaan puiston portin, vaikka minä olin ajatellut sen tehdä ehkä joskus - huuto. Ja kun huuto tulee, ei sitä tunnu lopettavan mikään. Meidän neidillä, toisin kuin esim. Amandalla, ei vielä millään tasolla toimi uhkailu, lahjonta eikä kiristys. Oikea tapa on harhautus, ja siihenkin tuntuu välillä mielikuvitus loppuvan. Yksi aika varma harhautus on: missä Pihlan Nalle Puh on? Mutta senkin teho hiipuu hiljalleen.



Niin, olen toki tehnyt itselleni selväksi, että uhmakaudet kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen. Toisilla ne tulevat lievempinä (meidän esikoinen) esille ja toisilla vähän rajummin (PIhla). Mutta vaikka tosiasiat on päässä selvinä, niin se pinna välillä napsahtelee (esim. silloin, kun pienen neidin pää mosahtaa äidin huuleen, tulee verta ja äitiin sattuu). Mutta, tiedetään, aikansa kutakin. Ja sitten, kuten aina on tapana lisätä, on se vaan kaikesta huolimatta maailman ihanin meidän Pihla.



Odotan viikkonloppua aivan into piukeena. Mitään ihmeempää ei ole tiedossa, mutta ehkä juuri siksi vkloppu kuulostaa ihanalta. Kaikille makoisia ja rentouttavia päivä!



Lyle

Taisin kirjoitella viikko sitten viimeksi. Silloin oli puhetta mitä yleensä tehdään viikonloppuna. No, viime viikonloppuna me emme edelleenkään pesseet saunaa, emme tehneet erityistä ruokaakaan eikä tehty mitään kovin kivaa reissua. Kylässä käytiin, se tietty voidaan laskea kivaksi reissuksi. Täksi viikonlopuksi ladataan taas satsi uusia toiveita ja maanantaina huomataan ettei niistäkään toteutettu puoliakaan.



Minukin naurattaa meidän ja teidän muiden hippusten tekemiset ja sanomiset. Pitäisi kirjoitella päiväkirjaan useammin jotta ne eivät unohdu. Ja varsinkin sitten kun sanoja alkaa tulla enemmän.



Meidänkin toukotaaperomme on nyt nähty virallisesti ultrassa:) Tuli paljon levollisempi olo. Ja en minäkään ole aina muistanut olevani raskaana ja huono omatunto vaivaa täälläkin...ei sitä vain ehdi keskittyä siihen kuten 2 v sitten. Tuli Kentin kommentista mieleen, että minä aina ihailen raskaana olevia naisia ja isot vatsat ovat tosi kauniita. Nyt sitten kun omat muodot alkavat tässä pikkuhiljaa taas muuttumaan ja olo olemaan raskaampi, toivon jo melkein että seuraava puoli vuotta menisi nopeasti.



Lyle kirjoitti uhmasta, meillä on jotain sen tapaista aina vähän väliä. Muuten poika on aurinkoinen ja iloinen, sitten taas tulee kausi kun mikään ei ole hyvin.



Tuttigallup: Meillä tutti on tosi kovassa käytössä edelleen, lähinnä nukahtaessa ja öisinkin poika sitä joskus pyytää. Puolen vuoden päästä pitäisi yrittää se saada käytöstä kokoaan pois.



Ainiin, kiva kun viime viikon pinossa oli vanhoja tuttuja, kirjoitelkaahan useammin! Nyt häivyn syömään ruismarjapuuroa, nam!



K rv 13-14 (esikoisen kohdalla olin hyvin laskuissa mukana) ja poitsu 1v7kk