Huonon parisuhteen jälkeen: miten löytää usko että löydän vielä hyvän parisuhteen?
En haluaisi loppuelämääni yksinkään viettää mutta vaikea uskoa mihinkään hyvään tällaisen törkeyden jälkeen. Näen että muilla on hyviä suhteita mutta entä jos minulle vaan sattuu kaikki huono.
Kommentit (31)
Niksi-Pirkka kirjoitti:
Valitse paremmin.
No sepä, kun vaan jotenkin oppisi tunnistamaan täydellisesti hiotut valheet, näkemään oscar-tasoisen näyttelijäsuorituksen taakse ja ennakoimaan totaaliset luonteenmuutokset.
Huonon parisuhteen jälkeen hoidetaan ensin oma pää kuntoon. Ei kannata aktiivisesti etsiä vaan oppia viihtymään itsekseen ja tehdä asioita joista tulee hyvä fiilis. Jos jossain vaiheessa alkaa tuntumaan siltä, että voisi tutustua uusiin ihmisiin niin tee se ilman painetta siitä, että jotain pitää syntyä ja muista aina, että yksinolo on huomattavasti mukavempaa kuin ne surkeat parisuhteet.
Ehkei sitä kannata liikaa miettiä. Käy läpi oma roolisi huonossa suhteessa, kehitä itseäsi niiltä osin kuin kehitettävää on. Muuten keskity olemaan, elämään ja pitämään itsestäsi huolta. Luota, että hyvä elämästäsi vielä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Huonon parisuhteen jälkeen hoidetaan ensin oma pää kuntoon. Ei kannata aktiivisesti etsiä vaan oppia viihtymään itsekseen ja tehdä asioita joista tulee hyvä fiilis. Jos jossain vaiheessa alkaa tuntumaan siltä, että voisi tutustua uusiin ihmisiin niin tee se ilman painetta siitä, että jotain pitää syntyä ja muista aina, että yksinolo on huomattavasti mukavempaa kuin ne surkeat parisuhteet.
Entä jos aikaa on kulunut, tilannetta ja omaa päätä analysoitu ja kiinnostusta tavata ihmisiä olisi, mutta epäluottamus tulee silti aina? Pääseekö tästä koskaan yli?
Usko on mennyt, mutta Toivo on jäljellä. Onni on kenties kohta oven takana.
Vierailija kirjoitti:
Niksi-Pirkka kirjoitti:
Valitse paremmin.
No sepä, kun vaan jotenkin oppisi tunnistamaan täydellisesti hiotut valheet, näkemään oscar-tasoisen näyttelijäsuorituksen taakse ja ennakoimaan totaaliset luonteenmuutokset.
Minä olen kuullut, että naisilla on aina kyky nähdä asioiden läpi mestarillisesti pelkästään sukupuolensa perusteella.
En usko, että ikinä löytyy enkä etsikään. Kohta alkaa 8. vuosi sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ikinä löytyy enkä etsikään. Kohta alkaa 8. vuosi sinkkuna.
Tätä se on, kun jää +35-vuotiaana sinkuksi. Ainoastaan hiton hyvällä tuurilla saa enää koskaan kumppania tai miehenä edes läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ikinä löytyy enkä etsikään. Kohta alkaa 8. vuosi sinkkuna.
Tätä se on, kun jää +35-vuotiaana sinkuksi. Ainoastaan hiton hyvällä tuurilla saa enää koskaan kumppania tai miehenä edes läheisyyttä.
Sellaiset jutut unohtaa muutamassa kuukaudessa eikä jää kaipaamaan.
Ehkä löydät, ehkä et. Itse olen alkanut viihtyä niin hyvin itsekseni, että vaikka tapasin mukavan miehen, en taida enää haluta elämäni muuttuvan.
Onko se sitten huono jos joutuu tekemään kompromisseja eikä voi aina kaikessa tehdä miten itse haluaa, jos suhde on muuten hyvä? Muiden ihmisten parissa, missään sosiaalisessa yhteisössä ei voi koskaan ajatella pelkästään itseään. Täysin yksin tietysti voi. Näkökantoja on erilaisia, mutta itse tekisin mieluummin kompromisseja hyvissä ihmissuhteissa kuin olisin yksin. Tietysti ihmissuhteita voi olla ilman että asuu kenenkään kanssa.