Erosin tänään kirkosta
Tänä aamuna näpyttelin itseni suomi.fi ja sieltä omista tiedoistani otin uskontokunnan jäsenyys ja painoin eroamisnappia. Tiedot muuttuivat saman tien, kun sivun päivitti.
Enää nykypäivänä ketään ei tentata, miksi haluaa erota, mutta minulle tämä on pitkän prosessin tulos. Teininä luin raamatun kahteenkin kertaan vapaaehtoisesti. Mutta homma alkoi rapautua siitä, kun ääriuskovaiset sukulaiset vuosien varrella hyppivät silmille. Lopuksi sain ihan julistuksia helvettiin joutumisestani ja jo kuollutta äitiäni ja hyvin sairasta vanhaa isäänikin vastaan piti useammankin näistä hurskaista puhua ja loukata sillä minua. Vanhempani ja minä olimme ihan tavallisia ihmisiä, emme vain mitään lahkolaisia. Äitini jälkeen kävin seurakunnan sururyhmässäkin.
Sain toki muualta ymmärrystä ja vakuutteluita siitä, että tämä sukulaisteni ajattelumaailma ei ole mitenkään normaalia kirkon valtavirtaa. Halusin edelleen kuulua kirkkoon ihan jo siksi, että tiedostin erittäin hyvin, miten juuri kaikkein ahdasmielisimmät siellä käyvät ahkerimmin äänestämässä ja valitsevat edustajia, jotka taas valitsevat kirkolliskokouksen, joka on sitten aina napit vastakkain edistyksellisempien piispojen kanssa. Pidin jonkinlaisena kansalaisvelvollisuutenani äänestää niissäkin vaaleissa.
Lopulta kuitenkin sukulaisteni viimeisen helvettijulistelun jälkeen asioita mietittyäni tajusin homman ytimen. Suomen evankelis-luterilainen kirkko toimii näiden liikkeiden mahdollistajana ja suojelijana sillä, että ne saavat olla osa kirkkoa ja harjoittaa sen suojissa henkistä väkivaltaa muita kohtaan. Näillä liikkeillä on kirkon työntekijöinä käytännössä omat pappinsakin, jotka voivat joskus puhetavallaan tulla todella yllätyksenä vieraammille esimerkiksi hautajaisissa ja joulukirkossa. Miksi minä kuuluisin mihinkään aatteelliseen yhdistykseen, jota ei todellakaan aate yhdistä?
Joten se siitä sitten. Säästyypä muutama satanen ensi vuonna kirkollisveroa. Diakoniatyötä aina kehutaan, mutta jos haluan hyväntekeväisyyttä harjoittaa, niin siihen on muitakin kanavia. Vähemmän ristiriitaisia.
Kommentit (67)
En minä ainakaan eroa koskaan kirkosta, vaikka tämä tuntuukin olevan muotia. Kirkko on ainoa paikka jossa voin olla oma itseni, ei tarvitse teeskennellä mitään ja jossa koen oloni turvalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ajattelit, että sinut haudataan? Kirkkomaalle sinulla ei pitäisi olla asiaa koska et kuulu kirkkoon
Kalmisto kelpaisi minulle
Onnea , Erosit juuri maailman isoimmasta mafiasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosit kirkosta vasta vuonna 2022? Voi hölmöä...
Aika hölmöä, että mittaat aikaa Kristuksen syntymään viittaavan ajanlaskun mukaan, vaikka et selvästikään ole edes uskossa.
Aika hölmöä, että pidät vakiintunutta ajanmittaamistapaa jonkinlaisena uskontunnustuksena.
Minäkin erosin vuoden viimeisenä päivänä. Syy ainoastaan siinä että uskovaiset ihmiset on kaikkein kylmäsydämisimpiä ja pilkallisimpia ihmisiä mitä tiedän. Sanoisin että m-sairaita suurin osa. Pysyin pitkään kirkossa kun ajattelin että haluan tulla haudatuksi tietylle hautausmaalle, mutta sitten totesin että onko tuolla mitään väliä mihin päätyy kuoltuaan.
Erosimme 90-luvun alussa ja nyt on säästetty uuden auton hinta. Suosittelen.
Aika hölmöä, että mittaat aikaa Kristuksen syntymään viittaavan ajanlaskun mukaan, vaikka et selvästikään ole edes uskossa.