Tänään kävelin unohtaen itseni

Katselin aurinkoa, laskevaa valoa joka väritti kuivuneen ruohon, hiekkaisen kentän ja puistomaiset puut, omenat pihapuissa ja kaikki varjot jotka kaunistavat valoa laskevaa. Imin kaiken ja pääsin hetkeksi oman pään murusistani.

Se on kai tämä syyskuu. Olen aivan liian laiska googlaamaan. Runoutta.