Tunnetko ihmisiä, joiden valintaa työhönsä olet kummastellut?

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielessä olisi ihan semmoinen sanakin kuin ammatinvalinta. Kenen ammatinvalintaa ihmettelet? Itse ihmettelen äidinkielen taidon rapistumista.

Luetun ymmärtäminen taita kuulua myös äidinkielen taitoihin?

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin ravintolassa tarjoilijana ja meillä oli toinen kokeista sellainen, ettei se viitsinyt tehdä mitään. Siis siellä oli vain kaksi kokkia, eri vuoroissa ja lisäksi keittiöapulaisia, silloin kun se toinen kokki oli töissä, riitti muuten tarjoilijoilla vipinää. Hae punajuuria kellarin puolelta, joku hakee nyt heti tilliä puutarhasta, tuokaa iso muki kahvia jne. Itse istui keittiön jakkaralla ja odotti. Se ravintola oli vähän kuin kokin oma palvelutalo. Ihmettelin aina, miten se on voitu valita töihin ja vielä saanut pitää työpaikkansa.

Kuin yliopistohallinnossa. Muiden juoksuttajia voidaan vielä pitää osaavina. 

Demareitten Sanna Mariini joka vie suomi neidon konkurssiin.

Meille tuli aikoinaan toimistopäällikkö, joka oli lähes joka aamu myöhässä. Monet luulivat, että hän nauttii liukuvan työajan eduista, mutta minä tiesin, että hänen olisi kuulunut olla töissä minimissään klo 9-14 välillä, eli ei ollut mitään vapaata liukumaa. Tietysti sitten kun alkoi korona, koko toimistolle tuli oikeus tehdä töitä etänä ja kuka niitä työaikoja silloin katsoo. Minusta se osoittaa ihmiseltä huonoa työmoraalia, jos on aina myöhässä. Muutenkin hänen tekemisensä olivat välillä melko omavaltaisia. Tilaili toimistoon uudet tietokoneet, kun entiset olivat vuoden ikäiset. Kukaan ei tiedä, mihin ne entiset joutui vaihdon jälkeen. Ns. tavallinen rahvas työväki toimiston ulkopuolella joutui käyttämään surkeita leasing-koneita. Oma napa aina lähinnä.

Yksi tuttu psykologi. On luonteeltaan erittäin itsekeskeinen, elämänhallinnassa olisi parantamisen varaa, tuomitseva, juoruileva, pitää vähän kouluja käyneitä duunareita lähes pohjasakkana joilla ei olisi oikeutta tienata kouluttautunutta enemmän.

Hänestä voi aluksi saada kuvan herkkänä ja empaattisenakin. Mutta, kun paremmin tutustuu, niin tulee oikea luonne hyvin esiin. Psykologien koulutukseen ei taideta pahemmin testata henkilön soveltuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin omaa valintaani työpaikkaan. Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se harvoin on totta. Työnkuva ei vastannut alkuunkaan sitä, mitä työpaikkailmoituksessa oli väitetty. Elämäni kauhein pettymys, kun jouduin irtisanoutumaan koeajan lopussa ja sain karenssin. Luulin, että te-palvelut ymmärtää, ettei työ ollut ollenkaan sitä mitä piti. Mutta ei. Sainpahan opetuksen, että älä ikinä hae sellaista työpaikkaa, joka tuntuu paperilla liian hyvältä omaan koulutukseen ja kokemukseen nähden.

..."Elämäni kauhein pettymys, kun jouduin irtisanoutumaan koeajan lopussa ja sain karenssin". Jos työpaikka ei tunnu omalta, pitä hakea uutta paikkaa ja irtisanoutua vasta kun uusi työsoppari on kädessä. Irtisanomisaika alle vuoden työsuhteessa työntekijän puolelta kaksi viikkoa, kyllä se uusi työpaikka kaksi viikkoa työntekijäänsä odottaa.