Nyt tuli onnistuja olo (sarkasmi)

Tässä kun taas seurailen instagramista muiden ihmisten elämää niin olen kyllä kanssa yksi tapaus. Tänään on tullut omassa ikäluokassa (yli 30) jo kahdelta viestiä raskaudesta ja kolme menossa naimisiin tämän vuoden puolella. Ovat jo toisella kierroksella. Koulut käyty ja vaikuttavat kaikin puolin tyytyväiseltä elämään. En siis seuraa kuin ihmisiä, joille viestittelen tai puhun muutenkin. Olen heidän puolestaan mielettömän onnellinen ja iloinen. Vauvat ovat ihania ja häät ovat ihania. Tavallinen elämäkin on ihanaa.

Suuret haaveet ovat seuraavia: löytää mukava mies, jonka kanssa mennä naimisiin ja saada lapsi. Muuttaa isompaan kaupunkiin ja ostaa sieltä ihana rivitalon pätkä tai kivasta pienestä kerrostalosta asunto. Olla tasapainoinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Mitä tällä hetkellä on: olen suhteessa varattuun mieheen, aivan rakastunut häneen. Ei todellakaan tervettä ja olen tyhmä, tiedän. Lasta en tule tätä menoa saamaan. Naimisiin epäilen, ei ainakaan tuon miehen kanssa. Emme tule koskaan olemaan pari. Tänä iltana tulen sanomaan hänelle, että en halua enää tapailla että menee muiden luokse jatkossa. Asun pienessä maalaispitäjässä, koska ei ole vielä varaa muuttaa isompaan kaupunkiin. Täältä aina julkisten varassa käyn koulussa ja isommassa kaupungissa moikkaamassa kavereita (matka-aika 50 minuuttia). Mielenterveys on järkkynyt vuosien aikana sen verran, että käyn terapiassa kaksi kertaa viikossa. En ole elämässäni päässyt edes sille ensimmäiselle kierrokselle parisuhteessa.

Ikää on tosiaan sen 30 ja ulkopuolisen silmin mun elämä on varmaan tosi kivaa ja aktiivista. Itseä harmittaa kun omista päätöksistä johtuen olen jäänyt/jään ilman tuollaisia ns. omasta mielestäni kivoja asioita.

Kertokaa te, millaisia pettymyksiä olette itsellenne tuottaneet? Tai mikä on elämäsi suurin itseaiheutettu pettymys?