Vähävaraisuus ei tehnyt mitään vahinkoa lapselleni, päinvastoin
Olin yksinhuoltaja ja pienipalkkainen. Tyttären isä kuoli onnettomuudessa kun tytär oli vauvaiässä. Elämä oli aika kovaa taistelua ja yritin kyllä parhaani lapsen eteen. Oli kuitenkin turva, rakkautta ja perustarpeet. Koko tytön lapsuuden ja nuoruuden ajan kärsin hiljaa mielessä sitä näyttämättä. Hänellä oli koulukavereita, joilla kalliit vaatteet ja harrastukset, pelit ja vermeet ja käyttörahaa. Vanhemmilla varaa maksaa ulkomaanmatkoja ja merkkipäivät oli aina rahalla laitettuja. Mun tyttö sai tyytyä aina vähempään. Jotenkin ajattelin että vähäosaisuus periytyy ja hän on jäänyt tärkeästä paitsi. Kävinkin ihan päinvastoin. Tyttäreni on edennyt nopeaa tahtia on valmistunut asianajaksi. Tekee nyt kovapalkkaista duunia ja aikoo vielä lukea lisää. Mukavan oloinen miesystävä, eikä päihteitä tai muutamaa ongelmaa. Tyttärelläni on vahva psyyke ja kunnianhimo. Jotkut hänen nuoruuden kaverit ovat vaikeassa alamäessä. On huumeita, väkivaltaa jne. Soitellaan ja kahvitellaan paljon ja olen niin onnellinen että en jättänyt hänelle pahaa fiilistä lapsuudesta. Hän on enemmän kiitollinen siitä mitä meillä oli. Kaiken kaikkiaan, rakkaus, turva, järkevä kasvatus ja huolenpito ovat paras pohja jokaiselle lapselle.
Kommentit (28)
Ei kai yleensä väitetäkään että pelkkä vähävaraisuus aiheuttaisi mitään vahinkoa sellaisenaan. Sen sijaan tutkimusten mukaan vähävaraisuus on usein sidoksissa kiinteästi muuhun huono-osaisuuteen, syrjäytymiseen, näköalattomuuteen, päihdeongelmiin, elämänhallintaongelmiin, koulupudokkuuteen, mielenterveysongelmiin jne. Niiden kanssa taas on jo aika paljon vaikeampi nousta ryysyistä rikkauksiin.
Ainahan nämä tarinat menee niin, että on vähävarainen mutta kannustava, rakastava ja läsnäoleva perhe ja sitten se rahoissa pyörivä hyvätuloinen perhe, missä rakkautta ostetaan ja näytetään rahalla, ollaan kireitä, kiireisiä ja etäisiä. Ihan kuin se varakas, lämmin, välittävä ja läsnäoleva olisi ihan täysi mahdottomuus. Kyllä niitä unelmaperheitä on joilla on kaikkea.
Itse olen huomannut, että omalla kohdalla se yksinhuoltajuus on tarkoittanut tiedostamista siitä miten äkkiä ja helposti ne asiat voivat kääntyä. Lapsi ja nuori voi tehdä virheitä, mutta niihin on varhaisessa vaiheessa puututtava. Itsellä ainakin sen toisen vanhemman läsnäolon puutteen vuoksi on tullut mentyä peilin eteen. Ja mietittyä, miten niin kävi. Ehkä välillä liiaksikin, kun olen jutellut muiden vanhempien kanssa. Itse siis ainakin olen tiedostanut tuon, että yksinhuoltajuus ja vähävaraisuus voi olla riski syrjäytymiselle.
Miten nopeasti lapsesi suoritti asianajajatutkinnon ja missä toimistossa oli työssä tuon aikana?
Hienoa. Mille juridiikan alalle tyttäresi on suuntautunut?
Ihmiset tykkää vain valittaa. Suomessa ei ole paljon todellista köyhyyttä.
Korjaan, pahoittelut sisaresi menetyksestä. Ensin luulin että kyse oli lapsestasi.